Väitetään, että ihminen on laumaeläin. Toiselta se tuntuu pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, joissa kanssamatkustajaa pyritään välttelemään mahdollisimman pitkään. Mihin oikein istut täydessä bussissa? Päätös on tehtävä nopeasti, määrätietoisesti ja tehokkaasti.
Istumapaikkojen valinta ei ole todellakaan sattumanvaraista tai yhdentekevää. Ensin menevät takana olevat paikat, jotka ovat varjopuolella, ja sen jälkeen ahterit valtaavat aurinkopuolen paikat. Etuosan vastakkain olevat istuimet menevät niille, jotka eivät halua kävellä liian pitkälle pelätessään, ettei takapenkeillä olekaan enää tilaa. Näkörajoitteisten ja vanhusten paikat kuskin vierestä täyttyvät viimeisenä. Röyhkeimmät laskevat laukkunsa viereiselle penkille merkkaamaan, ettei kukaan ole tervetullut vieruskaveriksi.
Taidokkaimmat joukkoliikenteen käyttäjät aloittavat niin sanotun scouttaamisen jo hyvissä ajoin ennen kulkuneuvoon nousua. Bussin ikkunasta sisään kurkistelu, ja mahdollisten vapaiden paikkojen bongaaminen, vähentää tilanteesta aiheutuvaa stressiä.
Millä logiikalla ihmiset päättävät, kenen viereen istuvat? Olen seurannut asiaa mielenkiinnolla jo hetken aikaa ja muodostanut siitä teorian. Mies istuu naisen viereen, mutta nainen istuu mieluummin toisen naisen viereen. Nuori valitsee paikkansa samanikäisen vierestä, mutta toisaalta vanhukset istuvat helposti nuoren viereen. Hyvänä ja yleisenä esimerkkinä on nuori nainen ikkunapaikalla ja hänen vieressään keski-ikäinen mies salkku jaloissa. Kun ikä- ja sukupuoliseikat on päätetty, otetaan huomioon tulot ja yleinen elintaso. Onko ehdokas pukeutunut hyvin ja tuoksuuko hän hyvältä vai haiseeko hänestä kolmen päivän hiki ja kiliseekö pussissa kaljat. Nukkuvan viereen ei haluta istua.
On tärkeä valita tässä vaiheessa mahdollisimman hyvin, sillä kun päätös istumapaikasta on tehty, se on lähes peruuttamaton.
Vapautuva paikka on monelle matkustajalle kielletty hedelmä: siirtyäkö paremmalle paikalle vai jäädä istumaan samalle paikalle. Paikanvaihtajalla ajatus vapaasta paikasta houkuttaa, mutta samalla itsetunto kolkuttaa. Kanssamatkustaja saattaa luulla, että paikanvaihto johtuu hänestä. Onko minussa jotain vikaa? Enkö ole tarpeeksi hyvä bussimatkustaja?
Joskus tuntuu, että ajatuksenluku tulisi bussissa hyvään tarpeeseen, sillä suun avaaminen ja lauseen ”Anteeksi, jään seuraavalla pysäkillä”, sanominen on monelle yllättävän vaikeaa. Nyt ymmärrän, miksi viereistä paikkaa varataan omalla repulla tai kassilla. Matkustaja on mitä ilmeisimmin puhekyvytön. On ilmeisesti helpompaa heilua paikallaan ja yrittää kehonkielellä saada yksinkertainen viesti perille. Yksi asia on kuitenkin varma: tilanteella ei ole mitään merkitystä bussista noustua. Kukaan ei muista viittä minuuttia bussista nousemisen jälkeen, kenen vieressä istui. Ehkä istun ensi kerralla bussissa ihan tarkoituksella jonkun viereen.
