”Anteeksi, onko tässä vapaata?” Helsinkiläisen taidekorkeakoulun ravintolassa vapaita paikkoja riittäisi yksinäisempäänkin istuskeluun, mutta ystävällisen kysymyksen esittänyt nainen ei selvästikään karta tuntemattomien ihmisten kohtaamista. En malta jatkaa lehteni lukemista, vaan yritän mielessäni arvuutella pöytäseuralaiseni koulutusohjelmaa.
Maria Lindström, lumilautataitajasta taiteenopettajaksi.
Pelkistetyn rento pukeutuminen ja ystävällinen keskustelutyyli olisivat voineet naisesta jotain paljastaakin. ”Olen kotoisin Turusta, ja opiskelen visuaalista kulttuurikasvatusta Aalto-yliopistossa.” Muutama virke jutustelua lisää, ja ymmärrän Marian opiskelevan kuvataiteen opettajaksi Taiteen laitoksella. Samaistun välittömästi keskustelukumppanistani huokuvaan ihmisläheiseen elämänasenteeseen ja arvomaailmaan, ja syvällisempi keskustelu opettajuudesta havahduttaa minutkin ajattelemaan omaa suhdettani taiteeseen sekä vastuun ottamiseen omasta oppimisesta.
Maria kertoo innostuneensa opettamisesta ohjatessaan korukurssia kotipaikkakunnallaan. Harrastusten parista hankittu kokemus partiojohtamisessa ja urheiluvalmentamisessa kannustivat häntä hakeutumaan alalle. Lahden kultaseppäkoulun jälkeen Aalto-yliopiston ovet avautuivat toisella yrittämällä vuonna 2009. ”Kyllä koen, että tämä on unelma-ammattini”, Maria toteaa.
Ensimmäiset muistikuvat taiteellisesta ilmaisusta Marialla on yläasteelta, kun kuvanveistotyössä hän koki pystyvänsä hallitsemaan ja muovaamaan savea täysin omien mieltymystensä mukaan. ”Taiteesta voi löytää hienoja ja mielekkäitä asioita elämään sekä todella kokea onnistumisen iloa oman tekemisen kautta.” Opettajana hän haluaakin olla avaamassa porttia taiteen tekemiseen ja hyvän olon löytämiseen. Kuten Maria ensimmäisessä kuvanveistotyössään huomasi, taitotason ja haasteiden kohtaaminen on olennaista motivaation ja kiinnostuksen sytyttämisessä. Opettajana hän pyrkii viestittämään taiteilijanaluille itsenäisen tekemisen mahdollisuuksia ja haluaa innostaa oppilaita löytämään henkilökohtaisen suhteen tekemiseensä.
Kuvataiteen opettaminen vaatii opettajalta paljon, ja Maria puhuu epäröimättä pienten ryhmäkokojen puolesta. Kolminkertaisen lumilautailun suomenmestarin pohdinnoista huokuu myös urheilumaailmassa tunnustettuja arvoja ja määrätietoisuutta.
”Hyvä opettajasuhde on kuin valmennussuhde. Yksilöllisesti voidaan keskittyä juuri siihen, mitä opiskelija haluaa ja miten hän pystyy kehittymään.”
Entä jos lapsi ei halua mitään? ”Tuntuu pahalta istuttaa lapsia pulpettiin, ja vaatii työtä keksiä vaihtoehtoja pulpetissa istuttamiselle, koska se on edelleen yleinen käytäntö suurimmassa osassa koululaitosta – jopa taidekasvatuksen opinnoissa.”
Marialle opettaminen on kuitenkin harjoittelujen ja työprojektien kautta jo varsin tuttua, ja kasvattamisen ohella mielenkiintoista on löytää keinot, joilla taidetta opettaa eri-ikäisille. ”Joskus järkeen vetoaminen toimii, mutta parasta olisi, että tekeminen palkitsisi. Into syntyy tehdessä.”
Omaa innostuneisuuttaan Marian ei tarvitse esittää. Vahvuuksikseen opettajana hän mainitsee aidon kiinnostuksen oppilaisiin ja merkityksen välittämisen oman innokkuuden kautta. Myös opetettava aine vaikuttaa naisella olevan vahvasti hallussa, ja Maria onkin silmin nähden tyytyväinen opintojensa kattavuuteen. ”Vasta opiskellessa tajusi, kuinka laaja käsite taide on. Taiteen alueet ovat valtavia.” Maria kehuu opetuksen olevan monipuolista ja eri näkökulmia avaavaa taidetta kohtaan. Teorian soveltaminen opetukseen jätetään opiskelijoiden omalle vastuulle, mutta itsereflektointiin kannustetaan hyvinkin paljon ja didaktiikassa pohditaan omaa opettajuutta. ”Opinnoissa painotetaan, että pitää selvittää itselle oma ihmiskäsitys, ja minkälaista kuvaa jaan oppilaille.”
”Mikä on tärkeää, REC-napin löytäminen kamerasta vai taiteellisen sisällön ja elämäntaitojen kartuttaminen?”
Maisterivaiheen päättötyökseen Maria suunnittelee tekstiilistä apuvälinettä opetukseen, johon idea on syntynyt omasta tarpeesta oppia ja kokemuksesta olla kehollinen ihminen. Tarkkailemalla kanssaopiskelijoita hän on pohtinut, minkälainen ilmapiiri ja ympäristö oppimiseen yksilöllä olisi hyvä olla. Kun olosuhteet ovat kunnossa, oppiminen on tehokasta ja mielekästä. ”Työkalu on pieni ratkaisu keholliseen oppimiseen.”
Eurooppaakin nuorena lumilautailijana kiertänyt Maria ei ole rinteeseen ehtinyt koko opiskeluaikanaan. ”Olen kuitenkin hyvin pystynyt yhdistämään opiskeluprojektit sekä vapaa-ajan ja työn”, hän sanoo. Oma kiinnostus vaikuttaa vetävän nuorta naista kovaa vauhtia eteenpäin taiteellisena kasvattajana. Entisenä kilpaurheilijana hän kuitenkin tietää, että mukavistakin asioista voi tulla stressiä ja kilpailua, jotka vievät ilon. ”Täytyy pystyä miettimään, mikä on tärkeää, tehdä rentoutusharjoituksia ja nähdä kavereita”, Maria lopettaa.
