Metropolia sai keväällä mahdollisuuden isännöidä neljää nepalilaista elokuvaopiskelijaa. Viikon vierailun aikana aikana syntyi myös neljä lyhytdokumenttia, joissa tarkasteltiin suomalaisen naisen asemaa nepalilaisin silmin. Leikkaajaksi erikoistuva Romi Tandukar teki oman dokumenttinsa suomalaisista elokuva-alalla työskentelevistä naisista.
Millainen kokemus vierailusi on ollut?
Minulla ei ollut mitään erityisiä odotuksia, vaan tulin Suomeen avoimin mielin. Saimme kuvaukset päätökseen, ja se on parasta. On ollut mahtavaa työskennellä suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Kaikki ovat niin mukavia.
Työskentely Suomessa on antanut perspektiiviä elämään. Olen nähnyt ja kokenut paljon sellaista, mitä muuten en olisi. Esimerkiksi suomalaiset naiset puhuvat hyvin eri tavalla kuin nepalilaiset: todella itsevarmasti. Nepalissa naisten odotetaan olevan taka-alalla. Myös miehet ovat täällä erilaisia; suomalaiset miehet ovat ystävällisiä, kun taas nepalilaiset ovat tylyjä. Ajattelin ennen, että kaikki miehet ovat nepalilaisten tavoin ynseitä.
Väitetään, että Suomi on kallis maa, mutta minä en kuitenkaan ole onnistunut tuhlaamaan rahojani.
Mitä kertoisit Suomesta henkilölle, joka ei ole käynyt täällä?
Kaikki on hyvin järjestelmällistä ja automatisoitua. Julkinen liikenne toimii ja kaduilla on siistiä. Suomen valtiolla tuntuu olevan suuri rooli ihmisten hyvinvoinnissa. Näyttää siltä, että Suomen valtio rakastaa kansalaisiaan. Nepalissa valtio ei välitä kansalaisistaan näin paljon, vaikka se varmaan yrittää parhaansa.
Nepalilaiset vanhemmat yleensä hemmottelevat lapsiaan, mutta Suomessa valtio hemmottelee kansalaisiaan.
Ehkä tällaisessa yhteiskunnassa, jossa valtio pitää huolen ihmisen perustarpeista, yksilön on mahdollista etsiä haasteita elämän eri osa-alueilla. Nepalissa ihmisillä menee paljon resursseja perusedellytysten, kuten ruoan, hankkimiseen.
Koulusi on Oscar Film School. Millaista siellä on opiskella?
Koulumme on Nepalin ensimmäinen elokuvakoulu. Muutimme juuri uusiin tiloihin. Ensimmäiset kaksi vuotta suoritamme perusopintoja. Toisena vuonna voimme valita, mihin haluamme erikoistua, ja kolmas vuosi kuluu valitun erikoisalueen opiskelussa. Emme perehdy televisio- tai radiotyöhön kuten te Metropolia AMK:ssa.
Minkälaista on elokuva-ala Nepalissa?
Maaseudulla katsotaan lähinnä hindinkielisiä elokuvia, mutta kaupungissa seurataan myös Hollywood-elokuvia. Intialaiset ja nepalilaiset Bollywood-tyyliset kevyet musiikkielokuvat ovat suosittuja koko maassa.
Meillä elokuva-ala on jakautunut taustansa perusteella kahteen porukkaan: koulutettuihin ja itseoppineisiin harrastajiin. Itseoppineilla on yleensä paremmin rahaa ja resursseja. Heillä voi olla mahdollisuus esimerkiksi palkata kuvaaja Intiasta. Heillä ei välttämättä ole samalla lailla taiteellisia tai laadullisia ambitioita, kuin koulustamme valmistuneilla. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että tehty elokuva saattaa olla suora kopio jo aikaisemmin ulkomailla tehdystä elokuvasta.
Kerran esimerkiksi yksi korealainen elokuva plagioitiin aivan kuva kuvalta siten, että kopioitava elokuva pyöri kuvaustilanteessa läppärillä kameran vieressä. Seuraamuksia tällaisesta toiminnasta on vain harvoin, sillä lainsäädäntö on tältä osin kehittymätöntä. Mielestäni se haittaa nepalilaisen elokuvan mainetta.
Miltä tulevaisuus näyttää nuorelle nepalilaiselle elokuvatekijälle?
Elokuvatyön hyvä puoli on se, että se on kansainvälinen ammatti. Jos kotimaasta ei löydy töitä, voi aina hakeutua ulkomaille. Perinteisen elokuvanteollisuuden lisäksi on mahdollista työllistyä videotuotannoissa. Työllistyminen riippuu paljon omasta aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestä.
Mielestäni ilmapiiri Nepalissa on tällä hetkellä alavireinen.
Nuoria lamaannuttavat vanhempien luja ote ja perinteisen kulttuurin rajoitteet. Erilailla ajattelevia tai poikkeavia elämänvalintoja ei katsota hyvällä.
En kuitenkaan sanoisi, että meillä ei ole tulevaisuutta. Kaikki, ei pelkästään elokuvantekijät, jotka kouluttautuvat johonkin ammattiin ja saavuttavat hyvän ammattitaidon, voivat työllistyä. Meillä on tulevaisuus, mutta se pitää vain oppia näkemään.
Dokumenttiasi varten olet haastatellut suomalaisia elokuva-alalla työskenteleviä naisia. Mitä ajatuksia heidän kommenttinsa herättävät sinussa?
Yksi syy dokumenttini tekoon oli se, että halusin kuulla ovatko muut tällä alalla toimivat naiset törmänneet samankaltaisiin ongelmiin, joita itse olen kohdannut. Nepalissa ei oikein ole ketään naispuolista kollegaa, johon voisin tukeutua. Halusin tietää, onko ongelma minussa: olenko esimerkiksi liian dramaattinen tai herkkänahkainen.
Oli todella rohkaisevaa huomata, kuinka avoimia ja sanavalmiita kaikki haastateltavani olivat. Enää en kokenutkaan itseäni oudoksi linnuksi, sillä minäkin olen kova puhumaan ja tuomaan mielipiteeni julki. Ymmärsin, että en olekaan kummajainen. Nepalissa joudun elämään vain toisenlaisessa maailmassa.
Monet opiskelijat koulussamme työskentelevät sekä TV- että elokuvatuotannoissa. Onko sama tilanne sinun koulussasi?
Kyllä. Monet työskentelevät erilaisissa tuotannoissa opiskelun aikana, jotta he oppisivat uutta ja tienaisivat rahaa. Siinä voi käydä niin, että on mukana hyvässä tuotannossa ja oppii paljon uutta, tai että on loppujen lopuksi ollut vain poissa koulusta ja oppinut vääränlaisia työskentelytapoja.
Minkälainen on nepalilainen TV? Mikä siellä on suosittua?
Nepalilainen tv-yleisö on helppo saada puolelleen. Riittää melkein, että tekee jotain vähän paremmin kuin muut. Samalla saattaa päätyä julkkikseksi. On outoa, että vaikka meillä on useita kanavia ja paljon yleisöä, jostain syystä rahaa ei kuitenkaan ole. Minäkin olin yli puoli vuotta töissä tv-yhtiössä enkä saanut kertaakaan palkkaa.
Monet jatkavat siitä huolimatta töissä, koska sitä kautta voi luoda suhteita esimerkiksi laulajiin ja päästä tekemään musiikkivideoita. Ne ovat hyvin suosittuja. Toinen suosittu genre on hullut komediat, joissa vain väännellään naamaa. En ymmärrä niitä.
Reality on nyt tulossa suosituksi myös Nepalissa. Tähän asti reality-sarjoja on seurattu vain intialaisilta kanavilta. Intialaiset tv-kanavat ovat muutenkin katsotumpia kuin nepalilaiset. Kotiäidit seuraavat myös saippuaoopperoita.
Jos saisit tilaisuuden tehdä toisen dokumentin Suomesta, mikä olisi aiheesi?
Yksi mahdollinen aiheeni, jo ennen kuin tulin tänne, oli sukupuolten välinen tasa-arvo, josta Suomi on tunnettu. Monet nepalilaiset eivät edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Minäkään en oikein ymmärrä sitä. Toinen mahdollinen aihe voisi olla nuoret sinkkunaiset, joilla ei enää ole miestä elämässään. Kuinka elämä silloin rakentuu. Minä uskon, että aina pitää olla toinen puolisko.
Mikä on unelmasi elokuvantekijänä?
Olin aikanaan töissä lentokoulussa. Koulu joutui lopettamaan ja meni konkurssiin. Mielestäni koulun omistajaa kohdeltiin silloin väärin; lehdistö ei kertonut asian oikeaa laitaa, vaan lietsoi valheisiin perustuvaa kohua. Haluaisin tehdä tähän tapaukseen perustuvan elokuvan, joka kertoisi totuuden ja puhdistaisi miehen maineen. Se on unelmani, mutta vasta sitten, kun olen suorittanut maisteritutkintoni ulkomailla, ehkä USA:ssa.
