Tiina Klemettilä innostui hyötykasveista työskennellessään Huomenta Suomen juontajana. Ohjelmassa perustettiin kasvimaa parkkipaikan reunalle, ja sitä hoidettiin yhdessä Hyötykasviyhdistyksen kanssa. “Huomasin, ettei kasvimaan tarvitse olla kuten mummolassa, eli kymmeniä neliötä kitkettävää ja koko talveksi lanttua”, Tiina muistelee. “Tajusin, että halutessaan voi kasvattaa vaikka vain kolme perunaa. Se ei ole niin vakavaa, koska perheen elanto ei ole niistä riippuvainen.”
Tiina Klemettilän kesäkana. Kuva: Heikki Luoto
Sittemmin Tiina on tuottanut Ylen Sissipuutarhurit-ohjelmaa ja julkaissut kirjan “Puutarhurin talvi” yhdessä Heikki ja Leena Luodon kanssa. Oman puutarhan hän sai vuonna 2001 rakennettuaan puolisonsa kanssa talon Helsinkiin. Kallioiselle tontille teetettiin pihasuunnitelma, johon merkittiin paikka hyötytarhalle. “Se oli ihanaa! Kaivoin yöhön saakka kiviä pois kallion koloista ja rakensin niistä reunoja kasvimaalle.”
Pienestä hyötytarhasta alkanut kasvimaa on sittemmin levinnyt pitkin 1300 neliön tonttia. Tiinan puutarha on kaunis ja rehevä, ja hän käyttää taidokkaasti yrttejä ja hyötykasveja koristekasvien seassa istutusalueilla. Kasvimaa itsessäänkin on viehättävä, sillä kasvisten riviväleissä kasvaa samettikukkaa tuholaisia torjumassa, ja Tiina on itse tehnyt koristeellisia köynnöstukia.
Tiina Klemettilä ja kasvimaa odottavat kesää.
Satoa tulee yllättävän paljon. Perheen lapset ovat joskus valittaneet, että ‘ai meillä on taas tätä samaa’, sillä kun satokausi alkaa, siitä tehdään ruokaa. Onneksi ainoastaan perheen pojalla on omien sanojensa mukaan ristiriitainen suhde kesäkurpitsaan, kaikki muut suorastaan rakastavat sitä.
Pihassa kasvaa kesäkurpitsan lisäksi papuja, omenia, päärynöitä, mansikoita, sipuleja, punajuuria, vähän perunaa, erilaisia salaatteja, retiisiä ja herneitä. “Yritän joka kesä laittaa jotain erilaista, mutta suosikkeja on jo tullut kuivalle ja kuumalle kalliomaalle. Pyrin kastelemaan niin vähän kuin mahdollista”, kertoo Tiina.
Viime kesänä perheen ruokatalous sai täydennystä aivan uudessa muodossa, sillä perheenjäsenet toteuttivat pitkäaikaisen haaveensa ja ottivat kesäkanoja.
“Otimme viisi kanaa. Ne olivat mahtavia. Aluksi istuimme kanahäkissä, ja ne kesyyntyivät hämmästyttävän nopeasti. Niitä sai silittää ja pitää sylissä. Annoimme kanoille nimet, ja niiden persoonat kehittyivät kesän kuluessa.”
Kanojen hankkiminen vaatii kuitenkin ennakkovalmisteluja. Kanoille pitää löytää tontilta hyvä paikka ja rakentaa koppi, joka on helppo pitää puhtaana. Lisäksi pitää rekisteröityä kunnan maaseutuelinkeinoasiamiehelle siipikarjanpitäjäksi. Helsingin tapauksessa asiamies on Loviisassa, ja ilmoitus on maksuton.
Kesäkanalassa on tilaa ainakin viidelle kanalle.
Helsingissä omakotitaloalueella saa pitää vain kesäkanoja. Lintuinfluenssan ehkäisemiseksi kanat saa ottaa vasta kaikkien muuttolintujen saavuttua kesäkuun alussa, mikäli aitauksessa ei ole kattoa.
Ensimmäisenä kesänä omien kanojen munat eivät välttämättä ole kaupan munia halvempia. Munia tuli noin viisi päivässä, vähintään kolme munaa joka päivä. “Eka kananmuna maksaa tavallaan sata euroa, mutta loput ovat halpoja”, nauraa Tiina, ja ylistää tuoreiden munien makua ja koostumusta: “Keltuainen ei leviä, vaan on kiinteä ja kostea, eikä maussa ole koskaan kalan makua. Kanan ravinto näkyy heti keltuaisen värissä. Kun kanat saavat syödäkseen vihreää, on keltuainen todella voimakkaan keltainen.”
Kanat piti alun perin syödä syksyllä, mutta mieli muuttui kesän kuluessa. Kyllikki, Pyllikki, Lyllikki, Ernusti ja Edu Kettunen palautettiin talveksi kotitilalleen.
Tänä kesänä kanakoppiin otetaan jälleen uudet asukkaat, ja Tiina on jo aloittanut kylvö- ja istutussuunnitelmat. “Tämä on niin konkreettista tekemistä, näen työni tulokset. Nautin myös fyysisestä rasituksesta. Rakastan kasvun seuraamista, on hämmästyttävää, kuinka nopeasti siemen muuttuu tuottoisaksi kasviksi. On luksusta saada tuoretta ruokaa omalta kotipihalta.”
Seuraavaksi Tiina Klemettilä haluaisi kasvihuoneen tomaateille. Myös uusi puutarha-aiheinen ohjelma on suunnitteilla.
