”Haemme innokkaita, ammattitaitoisia, oma-aloitteisia ja rohkeita moniosaajia työharjoitteluun. Harjoittelusta ei valitettavasti makseta palkkaa, mutta pääset oppimaan parhaiden ammattilaisten opastuksessa.”
Kuulostaako tutulta? Tällaisiin harjoittelupaikkailmoituksiin on varmasti törmännyt jokainen opiskelija tai työpaikkaa etsivä vastavalmistunut. Palkattomaan työhön suostutaan usein opintopisteiden tai kullanarvoisen työkokemuksen takia.
Vuonna 2008 Ylen Mot-ohjelman selvityksen mukaan palkatonta työtä teki erimittaisina harjoittelujaksoina noin 300 000 henkilöä, joista iso osa oli nimenomaan opiskelijoita. Luku on hämmentävän suuri ja pistää ajattelemaan, onko systeemi aivan vääristynyt. Työntekijöitä vähennetään alalta kuin alalta, mutta työt eivät selvästikään lopu kesken, jos tekemistä riittää kaikille näille palkattomille.
Palkaton harjoittelu on törkeää harjoittelijan osaamisen hyväksikäyttöä. Järjestelystä hyötyy loppupeleissä ainoastaan yritys. Monesti tunnollisesti hoidettu palkaton harjoittelu ei edes takaa oikeaa työpaikkaa, sillä yhden ilmaisen työntekijän jälkeen jonossa on kymmenen muuta, joista työnantaja voi valita itselleen parhaiten sopivan. Työkokemusta muutaman kuukauden rupeamasta toki saattaa kertyä, mutta haittavaikutukset ovat hyötyjä suuremmat ja kauaskantoisemmat. Voidaan pohtia, kannattaako palkaton harjoittelu todella, jos samalla edesauttaa kierteen syntymistä.
Tilanne alkaa olla huolestuttava, koska esimerkiksi monen opiskelijan mielestä käytäntö tuntuu aivan normaalilta.
Useat jopa kyseenalaistavat, miksi harjoittelusta edes pitäisi saada palkkaa. Tällainen ajattelutapa ei ainakaan edesauta toimintatapojen muuttumista. Yläkoululaisten TET-harjoittelut ovat eri asia kuin esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden harjoittelut, joissa tehtävä työ on ihan oikeaa työtä. Siis sellaista, josta vieressä istuvalle kollegalle maksetaan täyttä palkkaa. Näissä harjoitteluissa harjoittelijan oppimiskokemus ei myöskään ole ensisijainen tavoite, vaan muiden työtaakkaa kevennetään antamalla melko vastuullisiakin työtehtäviä ilmaistyövoimalle. Opastustakaan ei läheskään aina ole tarjolla, vaikka se on harjoittelun keskeinen idea.
Toiminta on järjetöntä, mutta myös ilmaiseen työhön suostuvien täytyisi katsoa peiliin ja ottaa vastuuta. Suostuessaan työskentelemään palkatta henkilö paitsi aliarvostaa omaa ammattitaitoaan myös mahdollistaa kierteen syntymisen. Yritykset huomaavat, että hyvää työvoimaa on saatavilla ilmaiseksi, joten miksi enää tarjota harjoittelusta palkkaa. Usein ei myöskään tulla ajatelleeksi, että ilmainen työskentely voi todella viedä joltain oikean työpaikan. Jos työtä nimittäin riittää harjoittelijalle toisensa perään, riittäisi sitä aivan varmasti myös yhdelle vakituiselle palkalliselle.
On selvää, että yritykset eivät halua luopua ilmaisesta työvoimasta, joten muutoksia voivat saada aikaan ainoastaan työnhakijat.
Ei kuitenkaan riitä, että kourallinen kieltäytyy tekemästä palkatonta työtä. Jäljelle jää aika monta kourallista harjoittelijoita, jotka jatkavat ilmaista työskentelyä.
Mutta jos kaikki alkaisivat vaatia edes pienempää harjoittelijan palkkaa, olisi linjan jossain vaiheessa pakko muuttua, koska ilmaista työvoimaa ei enää olisi saatavilla.
Ei siis kannata antaa kyseenalaistamatta omaa ammattitaitoa ja hyviä ideoita ilmaiseksi toisten käyttöön. Työstä kuuluu saada palkkaa ja palkallisen harjoittelupaikan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa. Kun työstä saa palkkaa, voi olla varma, ettei ole osa epämääräistä orjatyölaitosta, vaan omaa työtä todella arvostetaan. Myös yönsä voi nukkua hyvin, kun tietää, ettei ole korvaamassa yhtä palkallista työntekijää.
Kuva: Grant Cochrane / FreeDigitalPhotos.net
