Kädet tärisevät. On varhainen iltapäivä Kätilöopiston sairaalassa, ja kätilöopiskelija Heli Rajamäki rauhoittelee nuorta ensisynnyttäjää. Pian tuskanhuudot vaihtuvat toimintaan. Ohjaavan kätilön kädet ovat turvallisesti Helin käsien päällä, kun terve vauva liukuu maailmaan. Heli itkee onnesta yhdessä tuoreiden vanhempien kanssa ja on entistä varmempi siitä, että hän on oikealla alalla. Ensimmäinen synnytys on takana.
”Kun siskoni synnytti poikansa, hänen synnytyskokemuksensa oli hirveä, mutta vauva oli aivan ihana. Minulle tuli sellainen olo, että haluan parantaa synnytyskokemuksia ja olla vauvojen kanssa tekemisissä. Aloin miettiä, olisiko minusta kätilöksi”, kertoo Heli Rajamäki ammatinvalinnastaan. Muutaman vuoden päästä juhlittiinkin jo valmistumista.
Kätilön työssä Rajamäen temperamenttisuudesta ja jääräpäisyydestä on hyötyä. Kätilön on pystyttävä sanomaan kivusta huutavalle, tuskaiselle synnyttäjälle, että nyt kuuntele ja keskity ponnistamiseen.
”Jokaiseen synnyttäjään iskee jossain vaiheessa tunne, ettei vauva synny koskaan. Eräällä kätilöllä onkin tapana siinä vaiheessa kysyä, lyödäänkö vetoa. Hän on voittanut aika monta viinipulloa”, Rajamäki nauraa.
Kun kätilö lähtee töihin, työvuoron aikana voi tulla vastaan mitä tahansa. Pahimmissa tapauksissa perhe on tullut synnyttämään lasta, joka sairaalassa todetaan yllättäen kuolleeksi. Näissä tilanteissa kätilön tuki on ensiarvoisen tärkeää. Kuolleen vauvan synnytystä hoitavalle kätilölle ei anneta toista työtehtävää, vaan hän on läsnä ja perheen käytettävissä koko synnytyksen ajan.
Elävänkin vauvan syntyessä tuoreiden vanhempien liikutus voi vaihtua järkytykseen, jos lapsella on syntyessään jokin vamma. Perheen kootessa ajatuksiaan kätilö auttaa vanhempia näkemään lapsensa ainutlaatuisena ja arvokkaana.
”Omalle kohdalleni on osunut muutama kampurajalka. Jotkut vanhemmat saattavat tiedon saatuaan katsoa lasta kuin sillä olisi mätäpaise. Siinä vaiheessa näytän heille, että teillä on näin ihana lapsi! Jalka on vähän vinkuralla, mutta se saadaan kyllä kuntoon”, Heli kertoo.
Kun vauvalla on hätä, kätilön tulee pitää pää kylmänä ja toimia kuin robotti. Tunteet puretaan jälkikäteen kollegoiden kanssa. Myös ronski alapäähuumori keventää kätilöiden vaativaa työtä.
Rajamäki on synnyttänyt myös oman lapsensa työpaikallaan Kätilöopistolla. Synnyttäjän rooliin asettuminen ei tuntunut Helistä vaikealta, vaikka kätilönä toimi kollega.
”En olisi voinut enempää luottaa. Tiesin olevani hyvissä käsissä”, Rajamäki muistelee.
Helistä ymmärtää nopeasti, että juurikin syntyvät vauvat ovat hänen työnsä suola. Abortteja hän ei suostu hoitamaan.
”Kun sikiön sydän lyö, se on mielestäni lapsi. Tämä tapahtuu raskausviikolla 6”, Rajamäki summaa.
Kätilön vakaumus ei saa vaikuttaa potilaiden hoitoon. Vaikka äiti olisi päihderiippuvainen tai muutoin poikkeaisi räikeästi hyvän äidin normista, kätilön tehtävä on auttaa synnytyksessä äidin toiveiden mukaan ja saada äiti rakastamaan vauvaansa.
”Jokainen äiti lähtökohtaisesti haluaa lapselleen hyvää. Ja jokainen vauva on kaunis ja suunnattoman suloinen”, Heli summaa.
Myös isät synnytyksessä saavat Rajamäeltä täydet sympatiat. Kätilönä hän huomioi isiä patistamalla heitä syömään ja nukkumaan synnytyksen venyessä pitkäksi.
Joskus isät menevät onnesta niin sekaisin, että se yllättää kätilönkin. Erään kerran isä otti heti lapsen synnyttyä paidan pois. Kätilönä toiminut Rajamäki kysäisi syytä isän vähentyneeseen vaatetukseen, jolloin isä kertoi valmistautuneensa ottamaan vastasyntyneen ihokontaktiin. Huvittunut Rajamäki joutui oikaisemaan, että vastasyntynyt nostetaan yleensä äidin rinnalle synnytyksen jälkeen, ja isän vuoro olisi vasta myöhemmin.
Kätilöt toimivat muuallakin kuin synnytyssalissa. Joskus odottaja joutuu jo raskausaikana sairaalan vuodeosastolle, jossa kätilöt huolehtivat äidin ja vauvan hyvinvoinnista.
Synnytyksen jälkeen perhe siirtyy lapsivuodeosastolle, jossa kätilö tarkkailee vauvan vointia, auttaa imetyksessä ja opettaa vauvan käsittelyä. Siellä kätilöllä on vain pari päivää aikaa opettaa perheelle kaikki tarvittava tieto. Tavallisesti äidin lähipiirin asenteet kuitenkin vaikuttavat kätilöä enemmän valintoihin esimerkiksi pulloruokinnan ja imetyksen välillä.
Heli Rajamäki puhuu paljon kätilöiden vahvasta ammattiylpeydestä, mutta samalla korostaa nöyryyden merkitystä ammatissa. Synnytyksessä kätilöllä on käsissään kahden ihmisen henki.
”Kätilönä kyseenalaistan päätöksiäni jatkuvasti. Se auttaa kehittymään.”
Samaa ajatusta Rajamäki soveltaa myös vanhemmuuden filosofiaan. Hänen mielestään lasten hankintaa ei tulisi lykätä loputtomiin.
”Jos jää odottamaan sitä hetkeä, että on tarpeeksi kypsä vanhemmaksi, saa odottaa hautaan asti. Kukaan ei ole valmis vanhemmaksi, vaan ihminen kypsyy vanhemmuudessa. Lapsi kasvattaa vanhempiaan enemmän kuin vanhemmat lastaan.”
