Toimittaja, liikunnanohjaaja, tietokirjailija, bloggaaja ja hyvinvointivalmentaja. Jenny Belitz-Henriksson hoitaa hengästyttävän pitkän listan lisäksi viisihenkisen perheen arkea. Miten hän hallitsee kaiken?
Kuva: Aada Vuorio
Jenny 36, on aina tehnyt paljon töitä. Nuoruuden kesät kuluivat hotelli- ja ravintola-alalla. Liikunnanohjaus ja kirjoittaminen tulivat kuvioihin parikymppisenä. Tosin Jennyn ensimmäinen juttu julkaistiin Pikku Seurassa hänen ollessa tarhaikäikäinen. Pienen tytön ura jatkui Kevätpörriäisessä.
Toimittajaura lähti liikkeelle Jennyn sinnikkäällä työllä: hän kiersi toimituksesta toiseen juttukansio kourassaan. Vuosi oli 2004, kun Jenny valmistui ylioppilaaksi iltalukiosta ja hänen ensimmäinen tekstinsä julkaistiin Trendi-lehdessä.
”Otin aluksi kaikki työt vastaan, vaikka niistä olisi saanut pieniä korvauksia.” Muutamien pian vakituiseksi toimeksiantajiksi muuttuneiden aikakuslehtien lisäksi freelancerina kirjoittanut Jenny teki juttuja muun muassa eri liittojen lehtiin. ”Kaikkein tärkeintä oli saada kokemusta ja kehittyä kirjoittajana”, hän sanoo.
Ennen vakituista työpaikkaa toimituksessa Jenny työskenteli freelancerina ja kesätöissä aikakauslehden toimituspäällikkönä. ”Työurani alussa sain myös tytöttelyä osakseni. Minua luultiin kesätuuraajaksi ollessani jo vakituisessa toimittajan työssä.” Myös opiskelu korostui: ”Kaikki puhuivat jatkuvasti koulutuksesta: mitä oli opiskeltu ja missä. Halusin näyttää kaikille, että olen yhtä hyvä tai jopa parempi kuin koulunsa käyneet.”
Jenny teki alkuaikoina paljon töitä. “Halusin korvata sitä, etten ollut opiskellut yliopistossa. Opin jatkuvasti lisää ja yliopistohaaveeni hiipuivat. Lopulta huomasin, ettei minun tarvitse todistella osaamistani.” Vuosia myöhemmin Jenny lähti freelancer-toimittajaksi vakituisestä toimitussihteerin työstä. ”Aluksi pelotti. Olin kuitenkin valmis luopumaan säännöllisen kuukausipalkan tuomasta turvallisuudesta, jotta saisin kirjoittaa enemmän lehden editoinnin sijaan. Minun oli luotettava taitoihini ja kontakteihini.”
Tärkeintä on aikataulutus
”Freelancerin työssä voin itse päättää aikatauluni.” Jenny viettää aamunsa kirjoittaen ja usein lähtee kesken päivän ohjaamaan jumppaa. ”Freelancerina työskentelyssä on omat haasteensa, mutta ne ovat erilaisia kuin vakituisessa työssä.”
Aikataulujen sanelu on Jennylle tärkeintä. ”En jaksaisi tehdä niin paljon omia projekteja, kirjoittaa aktiivisesti Vastaisku ankeudelle -blogiani tai suunnitella kirjoja, jos työskentelisin joka päivä kahdeksan tuntia jossain toimituksessa.”
Jenny kieltäytyy töistä harvoin. Aikataulujen mennessä mahdottomiksi on kuitenkin hyvä osata sanoa ei. ”En halua tehdä liian pitkiä päiviä vain sen takia, että en menettäisi jotain keikkaa. En myöskään halua tehdä juttuja hutiloiden.”
”Haluan olla mahdollisimman tehokas ja tehdä työni ripeästi. En istu useinkaan työhuoneellani kahdeksaa tuntia.”
Jenny tekee nykyään työnsä monesti nopeammin kuin toimituksessa istuessaan: ”Aikani ei mene turhiin palavereihin.” Jennylle työ on enemmänkin elämäntapa, mutta vain harvoin hän työskentelee iltaisin tai viikonloppuisin. ”Luen maileja kännykästäni pitkin päivää, mutta pyrin vastaamaan viesteihin toimistoaikoina. Välitöntä vastausta vaativia viestejä tulee hyvin harvoin virka-ajan ulkopuolella. En usko, että kukaan olettaa minun vastaavan posteihin yhdeksältä illalla.”
Hermojen hallinnasta on ollut hyötyä Jennylle: ”Ennen olin kovempi stressaamaan. Suhtautumiseni on nyt erilainen. Pyrin hyväksymään tilanteet sellaisina kuin ne tulevat. Joskus on kiire ja sitten on taas rauhallisempaa.” Projektin oikeaoppinen hallinta vie pitkälle: ”En ole enää niin suurpiirteinen kuin olin joskus aikaisemmin. Kirjoitan nykyään kaiken heti ylös. Kalenterissani on kaikki työasiat ja perheen menot. Katson kalenteriani ennen seuraavaa päivää ja mietin tarkkaan, mitä ja miten toteutan seuraavan päivän tehtävät.” Jenny lukee muistiinpanonsa sunnuntai-iltaisin ollakseen valmis tulevaan viikkoon.
Päällekkäiset projektit
”Minulla on jatkuvasti noin 10 päällekkäistä kirjoitusjuttua meneillään. Osa on lyhyitä, osa vaatii pidempää taustatyötä”, Jenny kertoo. Hänellä on tällä hetkellä erinomainen tilanne töiden suhteen: toimeksiantoja tulee jatkuvasti.
”En koskaan aloita juttuprojekteja liian myöhään, tietyntyyppisen haastateltavan löytäminen voi kuitenkin viedä odotettua enemmän aikaa.”
Useampaa juttua tehdessä on tärkeää laittaa projektit heti käyntiin.
Jenny kirjoitti tatuoinneista kertovan Naisen Iholla – 32 tarinaa tatuoinneista -kirjan. Kaksivuotinen projekti valmistui tammikuussa 2013. ”Kirjoittamisen sijaan aikani kului paljon eri tuotantoprosesseissa. Huomasin projektin loppuvaiheessa olevani ylikuormittunut”, hän myöntää. Kirja on ollut menestys ja sen pohjalta valmistuu pian televisiodokumentti.
Kirjoittamisen vastapainoksi Jenny ohjaa ryhmäliikuntatunteja 10 tuntia viikossa. Pelkkä ohjaaminen ei riitä Jennylle vaan hän kuuluu Adidaksen juoksukouluun. Jennyn omana tavoitteena on liikkua 12 tuntia viikossa. ”Juoksu on minun omaa aikaani, saan kelata omia juttuja tai olla kelaamatta.”
Kokonaisvaltainen työ
Jennyn nuorin lapsi on 3,5-vuotias Freja. Ensimmäisen haastattelun äitiysloman jälkeen Jenny teki kahdeksan päivää Frejan syntymän jälkeen. ”Onneksi Freja oli todella rauhallinen. Otin hänet mukaan erilaisiin lehdistötilaisuuksiin.” Jennyn ollessa haastattelukeikoilla hänen kaverinsa työntelivät lasta vaunuissa. ”En tietenkään ollut alkuaikoina pitkiä aikoja poissa tytön luota, vähensin työmäärääni huomattavasti. Halusin pitää joitain työsuhteita yllä, pelkäsin ehkä kontaktien menettämistä.”
”Mielestäni persoonani sopii tähän työhön ja työskentelytapaan.” Kun Jennyllä on kiire, hän jättää pitkät lounastreffit väliin. ”Totta kai sosiaalinen elämä kärsii, kun tekee paljon. Onneksi kaverit ymmärtävät, että haluan olla välillä vain kotona. Olen onnellinen, että saan tehdä kaikkea mitä haluan. Minulle työ on enemmän kuin työ, se on kokonaisvaltaisempaa. En haluaisi vaihtaa tätä vakituiseen työhön, freelance-ura on oma valintani.”
Jenny opiskelee tällä hetkellä life coach -valmentajaksi. Hänen seuraava tavoite on yhdistää kaikki opittu ja auttaa ihmisiä hyvinvoinnin saralla. Jennyn haaveena on myös päästä luennoimaan. Kirjoittamista hän ei hylkää koskaan.
