The Big Apple eli New York on yksi maailman keskipisteistä. Kaupungin korkea energiataso ja rajattomat mahdollisuudet vetivät nuorta elokuva-alan opiskelijaa Ella Nuortilaa puoleensa. Vanhaa satua mukaillen, omena koitui Ellan kohtaloksi – mutta ei huonolla tavalla.
Ella Nuortila kotikulmillaan Kuva: Federica Dall’Orso
Aamulla tuottaja Ella Nuortila, 26, herää auringonpaisteeseen Brooklynissa. Kello on puoli kahdeksan. Tänään ei ole kuvauspäivä, joten hän voi rauhassa käydä aamupalalla vastapäisessä kahvilassa. Aamiaisen jälkeen hän kiiruhtaa junaan. F-juna kulkee Brooklynista Manhattanille noin puolessa tunnissa. Kello on kymmenen, ja Ella pääsee toimistolle aloittamaan päivän työt. Hän häärii milloin puhelimessa, milloin tietokoneella tai tapaamisissa. Töitä paiskitaan myöhään ja tehokkaasti. Päivät ovat aina erilaisia – yhtenä päivänä Ella saattaa olla mukana kuvauksissa, ja toisena päivä koostuu numeroista ja kirjanpidosta. Tänään Ella etsii tarkan värikoodin mukaan hämähäkkejä kuvauspaikalle.
”Työkulttuuri on New Yorkissa omanlaisensa. Työpäivät ovat pitkiä, ja ihmiset ovat yleisesti aika obsessoituneita työnteosta. Työ määrittää täällä ihmistä enemmän kuin esimerkiksi Suomessa. Kilpailu on kovaa, ja työpaikan ottajia on valmiina jonossa oven takana. Tälläinen rytmi sopii hyvin nuorelle, perheettömälle ihmiselle”, Ella kertoo.
New York on monessa asiassa maailman keskipiste.
Tämä oli syy, miksi Ella halusi kolme vuotta sitten lähteä rapakon taakse. Hän halusi opiskella elokuvantekoa Yhdysvalloissa ja tuoda elokuvateollisuudesta oppimansa tiedot ja taidot mukanaan Suomeen.
Ella ei suunnitellut jäävänsä New Yorkiin pysyvästi. Jääminen tapahtui vaivihkaa. Työt ja verkostot alkoivat muodostua Yhdysvaltoihin. Ella on aiemmin työskennellyt muun muassa Oscar-voittaja Yael Medemeden omistamassa SALTY Features -tuotantoyhtiössä. Myös Ella itse pääsi osallistumaan vuonna 2013 Oscarin voittaneen Inocnete-lyhytdokumentin tekoon. Tällä hetkellä hän tekee yhteistyötä Medemeden kanssa (Dis)Honesty-dokumenttielokuvan parissa. Hän on elokuvan apulaistuottaja.
”Pyrin tekemään projekteja, jotka herättävät ajatuksia tai vaikka saavat ihmisen nauramaan. Elokuvilla voi viestiä tärkeistä yhteiskunnallisista aiheista samastuttavien henkilöhahmojen kautta, mikä on todella vahva keino koskettaa olematta kuitenkaan saarnaava.”
Ellalle itselleen elokuvien katsomisessa tärkeintä on eskapismi, ja sitä hän haluaa myös omilla töillään tarjota katsojille. ”Tarinankerronta on yksi vanhimpia ihmisen harjoittamia toimintoja. Jos kuulen hyvän tarinan, haluan kertoa sen eteenpäin. Yksi haaveeni on joskus tulevaisuudessa perustaa oma tuotantoyhtiö, joka muuntaa kirjoja elokuviksi.”
Nykyisen päivätyönsä Special Team Films -tuotantoyhtiössä hän sai ruokailun ohella. ”Olin firman vastaavan tuottajan kanssa sattumalta samalla illallisella, ja hän tarjosi minulle työtä. Hyvä esimerkki siitä, miten moni asia on myös sattumasta kiinni.”
Vaikka New York tunnetusti kantaa lempinimeä “Iso Omena”, saattaa tuttuihin silti törmätä. ”Mitä enemmän töitä tekee, sitä pienemmiksi piirit muuttuvat.”
The Mother-elokuvan tuotantotoimisto Kuva: Mauro Corinti
Haukilahdesta Brooklyniin
Pieni kolmevuotias ballerina Espoon Haukilahdesta tuskin vielä osasi 1990-luvulla kuvitella, että hän tulisi vartuttuaan asumaan New Yorkin vilskeessä kaukana kotoa. Hänellä luultavasti ei ollut sen enempää aavistusta siitäkään, mitä hänen tuleva ammattinsa, ’tuottaja’, tarkoittaa. Eikä sitä tiedä moni aikuinenkaan. ”Tuottajan työ voi olla mitä vain, mikä tukee projektin toteutumista. Siksi moni ei edes tarkkaan tiedä, mitä tuottajat tekevät.”
Pienestä asti Ella tanssi intensiivisesti balettia sekä kokeili monia eri liikuntalajeja. Myöhemmin Ella kiinnostui tarinoista. ”En ollut lapsena tai teininä mikään “leffafriikki”. Enemmänkin olin oikea lukutoukka.”
Elokuvien katsominen oli nuoruudessa sosiaalinen tapahtuma. Ella muistaa, kun Tennispalatsi nousi Helsingin keskustaan Kampin kauppakeskuksen ollessa vielä pelkkä asfalttipläntti. ”Lähiöstä oli ihanaa ottaa bussi Kamppiin ja päästä Helsingin keskustaan leffaan ja pizzalle.”
Kiinnostus elokuvia kohtaan syveni. Ellaa kiehtoivat tarinat, mikä kuljetti hänet opiskelemaan hetkeksi kirjallisuustiedettä yliopistoon. Akateeminen maailma ei ollut kuitenkaan häntä varten, ja nopeasti hän tajusi haluavansa tehdä jotain käytännönläheistä. Hän kuuli ystävältään Metropolian radio- ja tv-työn linjasta. Ella pääsi ensimmäisellä kerralla sisään. Hän nautti opiskelusta ja tunsi löytäneensä itselleen sopivan yhteisön, jossa kaikkia yhdisti tekemisen meininki.
Muutto ulkomaille alkoi kuitenkin houkuttaa. Ja sillä tiellä hän on edelleen. ”Nautin suunnattomasti siitä, että oman alani töitä on New Yorkissa paljon ja pääsen työn puolesta kokemaan monia sellaisia asioita, joiden kokeminen muualla ei olisi mahdollista”, Ella kiittelee.
Hänelle valkeni jo Suomessa opiskeluaikanaan, että juuri elokuvatuotanto vetää häntä puoleensa. Ennen valmistumistaan Ella opiskeli New York Film Academyssa elokuvatuotantoa.
Kuvassa Six-elokuvan ohjaaja Frank Jerky, tuotantopäällikkö Eddy Zaidy ja Ella
Inspiroivat arvot
Ella ei ole joutunut työssään kohtaamaan ennakkoluuloja. Hän kokee New Yorkin erityisen liberaaliksi ja suvaitsevaiseksi paikaksi työskennellä. Hän tunnustaa itse joutuneensa murtamaan alitajuisia ennakkoluulojaan muutettuaan pienestä paikasta suureen monikulttuuriseen kaupunkiin. Tasa-arvo on tärkeä aihe elokuvantekijä Ellalle.
”Vaikka en työelämässä olekaan joutunut kokemaan seksismiä, kohtaan sitä eri tavoin päivittäisessä elämässäni. Toivoisin, että niin naiset kuin miehetkin joutuisivat miettimään sukupuolirooleja ja niihin liittyviä paineita vähemmän.”
Ella kokee media- ja elokuva-alan olevan yksi suuri syy yhteiskunnan vääristyneisiin arvoihin. Ella haluaa omien projektiensa avulla kantaa kortensa kekoon esineellistämistä, stereotypioita sekä muita tuhoisia arvoja vastaan. Ellan tuoreimpia töitä on joukkorahoitettu vahva ja visuaalinen SIX. Se kertoo lapsesta, joka löytää aseen. Lyhytelokuva on voittanut useita palkintoja eri festareilla. Paolo Monicon ohjaama The Mother on myös yksi Ellan tuotannoista. Elokuva sivuaa asbestin läsnäoloa amerikkalaisissa rakennuksissa ja sen aiheuttamia terveyshaittoja. Fiktiivisten hahmojen kautta tarina ottaa kantaa oikeisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin.
”Toivon, että voin olla mukana tekemässä projekteja, joiden takana voin ylpeänä seistä. Unelmatyöhön liittyy vahvasti myös se, että saan työskennellä inspiroivien, älykkäiden ja lahjakkaiden ihmisten kanssa. En suunnittele liikaa tulevaisuutta, vaan seuraan intuitiotani.”
