Vuosi 2012 oli mayoille ja heidän kalenterijärjestelmälleen suuren julkisuuden aikaa. Kalenteri tuli länsimaalaisillekin tunnetuksi, kun otsikoihin nousi väärin perustein levitetty mayojen ennustama maailmanloppu, jonka oli määrä koittaa 21.12.2012. Ei tiedetty, että vaikka tämä oli päivä, johon mayojen yksi Long Count -aikakausi loppui, se ei suinkaan tarkoittanut loppua maapallolle. Mayoille se merkitsi uuden aikakauden alkamista.
Kalifornialainen tutkija ja kirjailija Kenneth Johnson löysi mayojen kulttuurin jo ennen vuotta 2012. Johnson on työskennellyt 40 vuotta astrologian parissa, mutta hänen akateeminen taustansa on uskontotieteissä. Hän valmistui Kalifornian yliopistosta pääaineenaan sanskriitin kieli, ja hän on myös tutkinut muita uskontoja ja kulttuureja. Nykyisin Johnson tekee maya-astrologisia tulkintoja kirjoitustyönsä lisäksi.
Johnson varttui eteläkalifornialaisen kaupungin espanjankielisessä naapurustossa. Hänen mieleensä ei silti koskaan juolahtanut, että hän tulisi jonain päivänä viettämään pitkiä aikoja kaukaisissa yhteisöissä, joissa ei puhuta englantia. Ihastuttuaan mayojen mystiseen ja luonnonläheiseen kulttuuriin hän alkoi perehtyä maya-astrologiaan tarkemmin. Hän kirjoitti useita kirjoja ja artikkeleita aiheesta. Lopulta hän sai kutsun Momostenangoon mayalaisten päivänpitäjien oppiin.
Seremonian valmistelua Momostenangossa
Hän päätyi kuukausiksi Guatemalan vuorille K’iche-mayojen yhteisöön opettelemaan heidän tapojaan. Hän tutustui entistä syvemmin maya-astrologiaan ja sen pohjana olevaan Tzolkiniin, joka on maailman vanhin tunnettu kalenteri.
Tzolkin on mayoille elämän tie. Tzolkinin 260 päivää on noin 9 kalenterikuukautta – aika, joka kuluu hedelmöityksestä syntymään. Kaikki rituaalit ja seremoniat ajoitetaan Tzolkinin mukaan.
Mayojen Tzolkin on kalenteri, joka ei useiden kalentereiden tavoin kulje lineaarisesti. Se etenee syklisesti ja jatkuvassa, dynaamisessa ympyrässä. Tzolkin on länsimaalaiselta merkitykseltään ”division of days”, joka merkitsee päivien laskua. Yksi Tzolkin-kalenterivuosi kestää 260 päivää, eikä se ole sidottu aikaan tai tiettyihin päivämääriin. Tzolkinin ja mayojen mukaan elämme ajan ympyrässä; se mitä on joskus tapahtunut, tulee tapahtumaan uudelleen. Tämän vuoksi aikaa ei varsinaisessa fyysisessä merkityksessä ole olemassa. Mayat uskovat reinkarnaatioon eli jälleensyntymiseen. Johnsonin mukaan mayat kuitenkin tunnistavat lineaarisen ajan omalla tavallaan.
”Kun juhlin Kuolleiden päivää heidän kanssaan, he puhuivat maan alla olevasta järvestä, johon esivanhempien henget menevät kuoleman jälkeen. Se on sumuinen ja kylmä järvi. Sielut vaeltavat sen rannoilla tai kelluvat veneissä, kunnes heidän aikansa on reinkarnoitua.”
Mayojen näkemyksen eli kosmovision mukaan kaikki olemme sielullisesti sekä energeettisesti yhteydessä toisiimme ja luontoon. Kaikella on sielu. Luonnon kunnioittaminen onkin yksi mayojen ja Tzolkinin keskeisimmistä opetuksista. Kun ihmiset ymmärtäisivät kaiken olevan yhtä, ihmisen itsekkyys poistuisi ja maailma olisi rauhaisa ja sopusointuinen paikka. Kalenterin energioita seurataan päivittäin, ja niiden mukaan suoritetaan myös erilaisia seremonioita. Länsimaalaiset kalenterin seuraajat saattavat esimerkiksi sytyttää kynttilän ja lausua kiitoksensa tai pyytää esivanhemmilta apua ja voimaa. Kiitollisuus on mayalaisuuden tärkeä osa.
Johnson oli Guatemalan Momostenangossa myös silloin, kun laajalti uutisoitu tuomiopäivämäärä 21.12.2012 koitti. Johnson oli ainoa länsimaalainen paikalla. Momostenangon kaupungintalolla näytettiin kolmen päivän ajan erilaisia dokumentteja yleisölle. Aiheet käsittelivät maailmanlaajuisia ekologisia kriisejä, kuten ilmastonmuutosta ja saasteita. Maya-vanhimmilla oli tärkeä viesti kerrottavana.
Tapahtumaa ei ollut suunniteltu miellyttämään New Age -turisteja, ja siellä oli vain paikallisia. Kylän vanhimmat pyysivät jokaista kunnioittamaan aikakauden vaihdosta sammuttamalla kännykkänsä ja tietokoneensa ja kuuntelemaan maapalloa.
Kun joulukuun 21. aamun seremonia koitti, ihmiset loivat uudelleen kohtauksen Popol Vuhlista, Mayojen luomiskertomuksesta. Tarinan aiheena oli maailman uudistuminen.
”Maya-vanhimmat halusivat meidän muistavan tuosta muutoksen ajasta sen, että jokainen meistä on Äiti Maan huolenpitäjä ja meidän kaikkien tulee toimia yhteistyössä, jotta voimme varmistaa maapallon hyvinvoinnin sekä kaikkien niiden, jotka täällä asuvat”, kertoo Johnson.
Atitlán-järvi
Momostenango tunnetaan paikkana, jossa kalenterin oppeja on vaalittu vahvimmin. Ajq’ij eli päivänpitäjä tarkoittaa henkistä neuvonantajaa, joka osaa lukea kalenteria. Se on arvonimi. Johnson on itse nykyisin niin sisällä maya-kulttuurissa ja Tzolkinin maailmassa, että hänenkin olisi mahdollista saada vihkimys päivänpitäjäksi. Hän aikoo kuitenkin ennen sen vastaanottamista vahvistaa espanjankielen taitoaan.
Kalenteri on myös monimutkainen astrologiasysteemi. Jokainen noilla vuorilla asuva tietää oman syntymäpäivänsä päivämerkin. Läntisessä maailmassa joku sanoo olevansa vaaka, vuorilla taas K’iche’-kyläläiset sanovat: ”Olen syntynyt Kawoqin päivänä.”
Tzolkinissa jokaisella päivällä on oma symbolinsa ja numeronsa. Näiden yhdistelmä määrittää päivän vallitsevan energian. Oman sävynsä antaa myös trecenan eli Tzolkinin yhden 13 päivää kestävän jakson ensimmäinen symboli. Se vaikuttaa koko trecenan ajan. Trecenoita mahtuu Tzolkin-vuoteen 20. Tämän lisäksi jokaisella Tzolkin-vuodella on oma energiansa, jota kutsutaan vuodenkantajaksi. Tämä on vasta pintaraapaisu kalenterin rakenteesta.
Johnson on perehtynyt laajalti erilaisiin symbolisiin kirjoitelmiin ja oppeihin, kuten alkemiaan, astrologiaan ja Kabbalaan. Häntä kiehtoi monimutkaisen maya-astrologian yksinkertainen, maanläheinen tavoite – kuinka pysyä luonnollisessa rytmissä ja olla osa rytmiä. Maya-astrologia ei pyri määrittämään lopullisesti ihmisen kohtaloa ja luonnetta.
Jos lapsi syntyy energeettisesti “vaikeana” päivänä, vanhemmat eivät sano: “Voi lapsiparkaa, hänen elämänsä on tuhoon tuomittu!” He sen sijaan pohtivat, kuinka löytävät vaikuttavan energian positiiviset vaikutukset ja lapsen todelliset lahjat. Ja sitten he menevät keskustelemaan asiasta Päivänpitäjän kanssa.
Maya-yhteisöissä, joissa kaikki elävät samassa rytmissä kalenterin kanssa, on tunne kuulumisesta johonkin suurempaan kuin yksilölliseen egoon. “Länsimaisessa kirjallisuudessa ja taiteessa paljon viljelty yksinäisyyden ja irrallisuuden tunne ei ole mahdollista yhteisössä, jossa kaikki elävät samaan henkiseen tahtiin. Jos tulet Kalenteri-kaupungista, et ole koskaan eksyksissä. Aina voi palata takaisin kotiin”, toteaa Johnson.
Kenneth ja mayalainen ystävä Santiago Atitlánissa
Mayat elävät tällä hetkellä kulttuurisen renessanssin aikaa. Maya-heimon vanhimmat ovat ilahtuneita siitä, että myös länsimaiset ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita alkuperäisestä Tzolkinista ja kulttuurista sen taustalla. Pyhä kalenteri on säilynyt muuttumattomana sen koko historian ajan. Länsimaissa on kuitenkin liikkeellä laajalle levinnyt Dreamspell-kalenteri, joka ratsastaa Tzolkinin nimellä. Sen kehitti New Age -liikkeessä vahvasti vaikuttanut Jose Argüelles vuonna 1987. Virheellisesti tätä kalenteria on markkinoitu Tzolkinina, mistä maya-vanhimmat ovat pahoillaan.
Jose Argüellesin vieraillessa Guatemalassa mayat sanoivat hänen laskevan päiviä väärin, ja pyysivät häntä laskemaan ne oikealla tavalla. Tuntemattomista syistä Jose kieltäytyi. Mayat pyysivät, ettei hän enää palaisi Guatemalaan.
Maya-vanhimmat toivovat, että Tzolkin auttaisi maailmaa kollektiivisesti löytämään luontoyhteyden ja kunnioittamaan rauhaa. Heidän mukaansa kalenteri on avain siihen. Mayoille on itsestäänselvää kaiken olevan yhteydessä toisiinsa, ja kaikki tekevät oman panoksensa edistääkseen yhteistä hyvinvointia. Heillä ei ole aikaa liialliseen itsetutkiskeluun ja meditointiin.
Vuorilla elää vahvana oma shamanistinen kulttuurinsa, jossa rituaalit ovat tärkeitä. On olemassa muun muassa seremonia, jossa shamaani voi kutsua esivanhemman henkeä syntymään uudelleen. Rituaalissa shamaani asettaa “siemenen” raskaana olevan naisen kehoon, jotta perheelle rakas sielu voisi jälleensyntyä. “Kerran kulkiessani hautausmaan läpi näin jotain, joka saattoi olla tuo rituaali. Jatkoin kävelemistä enkä katsonut kovin tarkkaan ihmisryhmää, joka suoritti seremoniaa. Vaikka olisit asunut heidän keskuudessaan pitkään ja opiskellut kalenteria heidän kanssaan, on kuitenkin edelleen joitakin asioita, joita ulkopuolisten ei pidä nähdä.”, kertoo Johnson.
Tzolkin on ennen kaikkea käytännöllinen kalenteri. Alun perin se auttoi Mesoamerikan kansoja elämään samassa rytmissä luoden eri kansoille yhteiset ihmissuhteiden raamit. Aito yhteisöllisyys ja ekologisuus korostuvat tänäkin päivänä mayojen elämässä. Pikkuhiljaa nämä termit ovat alkaneet löytää tiensä myös länsimaalaisten ihanteiden joukkoon. Ehkä jonain päivänä koko maailma seuraa Tzolkinia eläen sen mukaan – samalla aaltopituudella rauhan vallitessa.
