Jos ajaisin autolla Hangosta Rovaniemelle ja kysyisin matkan varrella ihmisiltä tasaisin väliajoin ”Tiedätkö, mikä on Pertti Kurikan nimipäivät?”, niin uskon, että ei löytyisi montaa ihmistä, joka ei osaisi kysymykseen vastata. PKN on kevään aikana nauttinut valtavaa mediahuomiota, mutta onko huomio ansaittu musiikilla ja oikealla punk-asenteella, vai onko kyse jostain muusta?
Kuva: Pekka Elomaa
PKN perustettiin vuonna 2009. Kehitysvammaisille palveluja tarjoavan Lyhty-yhdistyksen taidetyöpajalla haluttiin pistää pystyyn uusi kehityvammaisista koostuva yhtye Pekka Karjalaisen ohjaamaa Vähän kunnioitusta -elokuvaa varten. Julkisuuteen bändi nousi keväällä 2009 elokuvaa varten tehdyn Kallioon-kappaleen musiikkivideon myötä. Bändistä on myös tehty dokumenttielokuva Kovasikajuttu.
PKN edusti Suomea vuoden 2015 Euroviisuissa ennennäkemättömän media- ja somehypen saattelemana. Bändin edustuskappale Aina mun pitää kuitenkin karsiutui ensimmäisessä semifinaalissa.
Ennen Euroviisuja PKN:n oli osallistuttava Yleisradion järjestämään Uuden Musiikin Kilpailuun, jossa Suomen Euroviisufinalisti valittiin. Ja tietysti voitettava se. Sosiaalista mediaa selaillessa peli näytti pelatulta jo ennen itse kilpailua. Twitter täyttyi Nimipäivien fiilistelijöistä ääriään myöten.
Helsingin Sanomien toimittaja Mari Koppila kirjoitti UMK-finaalin jälkeen 28.2015 seuraavasti: ”Suomi on tehnyt Euroviisujen historiaa valitsemalla viisuihin ensi kertaa punk-esityksen. Kansa äänesti myöhään lauantai-iltana Uuden musiikin kilpailun voittajaksi ja siten myös Euroviisuedustajaksi punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivät.”
Suomi meni sekaisin. Lehdet, netti ja kahvipöytäkeskustelut täyttyivät PKN tunnelmoinnista.
Jari Tervo pohdiskeli PKN:n suosiota Yleisradion nettisivuilla 2.3.2015. ”Somekansa on jo ehtinyt tuskailla, että tuskinpa Pertti Kurikan Nimipäiviä olisi lähetetty Suomen edustajaksi, jos Aina mun pitää -kappaleen olisivat esittäneet kehitysvammattomat miehet. Kehitysvamma on siis tässä mielenkiintoisessa ajattelussa arveluttava ulkomusiikillinen etu.”
Tervo toteaa kehitysvamman olevan tässä asiassa ulkomusiikillinen etu, mutta muistuttaa, että niin ovat viisuille tyypilliset pienenpienet bikinit ja tiukoissa vaatteissa kiemurtelevat tanssijatkin. Tervon mukaan Euroviisuissa ulkomusiikilliset ansiot ovat yhtä tärkeitä kuin musiikilliset. Jari Tervo kirjoittaa siitä, mitä moni muukin on miettinyt. ”Pertti Kurikan Nimipäivät tekee Suomi-kuvalle hyvää. Suomi tulee vaikuttamaan satojen miljoonien katsojien edessä suvaitsevaiselta, inhimilliseltä, avosyliseltä, rennolta, iloiselta, nykyaikaiselta, vähemmistöjä kunnioittavalta ja omaperäiseltä. Me kaikki tiedämme, että Suomi ei ole tällainen, mutta tässähän olikin kyse Suomi-kuvasta.”
Yltiöpositiivinen uutisointi ja miltei varaukseton hehkutus herättää kysymyksen juuri Tervon alleviivaamasta aiheesta, oliko PKN:N UMK voitossa kyse ennemmin Lordi-henkisestä erikoisuuden tavoittelusta ja myönteisen Suomi-kuvan antamisesta kuin laadukkaan musiikkiesityksen hakemisesta Euroviisuihin?
Uuden Musiikin Kilpailun juontajan Rakel Liekin twiittaus Suomen euroviisuedustajan selvittyä.
Hiukan rosoisempaa kommentointia aiheeseen tarjoaa Mika Lammen kolumni Tyrvään Sanomissa, 3.32015. ”Jopa aivan musiikilliset perusasiat ovat poskellaan – hirveää. Jos ja kun tuon karmeuden olisi tehnyt joku aivan tavallinen punk-bändi – se ei olisi päässyt edes esikarsintaan. Eli tässä ratsastetaan vailla musiikillisia arvoja – pelkästään sillä että jotkut ovat ”erilaisia” – Ei vammaisuudessa ole mitään ylierikoista vaikka sillä nyt ratsastetaankin”, kuuluu Lammen tekemä poiminta netin keskustelupalstoilta.
”Missä on tasapuolisuus, kun monen muusikon tekemät kappaleet jätetään toisavoisiksi, kun muutama vammainen soittaa täysin ala-arvoista ”melua”. Mitä tuossa kansanäänestyksessä oikein tehtiin: pantiinko vammaiset aivan tyhmien asemaan, vai eikö uuden musiikin kilpailussa enää arvioida musiikillisia arvoja?”, jatkaa Lampi pohdintaa.
PKN on läpi viisukevään nauttinut positiivisesta huomiosta, ja totta kai hyvä energia ja punk-meininki ansaitsee kiitoksensa. Mutta olisiko kirjoittelu ollut samanlaista, jos voittaja olisi ollut joku muu bändi?
Vuoden 2014 voittajasta Softenginestä MTV Viihde uutisoi seuraavasti:
”Softengine on Suomen Euroviisuedustaja
UMK-finaalin voittaja matkaa toukokuussa euroviisuihin Tanskan Kööpenhaminaan.
Suomen edustaja toukokuussa Kööpenhaminassa järjestettävissä euroviisuissa on Softengine, joka voitti lauantai-iltana järjestetyn UMK:n, eli Uuden musiikin kilpailun, finaalin.
Softengine osallistui kilpailuun kappaleella Something Better.”
Vuoden 2015 viisujen semifinaalien tuloksesta MTV Viihde otsikoi puolestaan uutisensa seuraavasti:
”Mikä pettymys! Pertti Kurikan Nimipäivät putosi finaalista”
Suomen viisuedustaja valintaa uutisoitiin isosti myös ulkomaiden mediassa. Vedonlyöntitilastoissa PKN piti hallussaan ennakkosuosikin paikkaa.
The Guardian kirjoitti 27.2.2015: ”We are rebelling against society in different ways, but we are not political,” he added. “We are changing attitudes somewhat, a lot of people are coming to our gigs and we have a lot of fans. We don’t want people to vote for us to feel sorry for us, we are not that different from everybody else – just normal guys with a mental handicap.“
BBC 1.3.2015 puolestaan: “A punk band made up of musicians with learning disabilities is to represent Finland at the Eurovision Song Contest.
The quartet, named PKN, was chosen by Finnish viewers on Saturday and has now been ranked by bookmakers as among the favourites for the contest.
The group, whose members have Down’s syndrome and autism, will perform their 85-second song Aina Mun Pitaa (I Always Have To) at the event in Vienna in May.“
Myös Metro UK kirjoitti PKN:stä 2.3.2015: “Pertti Kurikan Nimipäivät – who you might want to simply refer to as PKN if the name proves a bit too tongue-twisting – consists of members Kari Aalto (vocals), Sami Helle (bass), Pertti Kurikka (guitar) and Toni Välitalo (drums). The quartet – who all have learning disabilities, collectively living with autism and Down’s Syndrome – got together in 2009 at a charity workshop for disabled people, with their name literally translating as Pertti Kurikka’s Nameday).”
Suomalainen media kirjoittaa PKN:stä lähes suorasukaisesti, toimittajat näyttävät PKN:n jäsenten kohdalla unohtavan jopa yksityisyyden rajat.
”Kari Aallosta puheen ollen, missä hän on tänään? Bändistä ovat paikalla vain instrumentalistit. ”Hänellä on ripuli”, tiedottaa Kurikka.”Ja maha kipeä”, jatkaa Välitalo.Voi voi. Joskus on esiintyvillä artisteilla hohdokkaampia päiviä, joskus taas ei.” Mari Koppinen, HS 25.5.
On hankala uskoa, että esimerkiksi PMMP:n tai HIM:in kaltaisista yhtyeistä kirjoitettaisiin samalla tavalla. ”Miralla oli keikan jälkeen paha mieli ja Paulalla ripuli.”
Asia, josta suomalaisessa mediassa on puhuttu vähemmän, on itse viisukappale. Oliko se lopulta hyvä vai huono?
Iltasanomien toimittaja Mia Paavonen uskaltautui pohtimaan tätä Iltasanomien verkkosivuilla 20.02.2015. ” ..mitä jos edes hetkeksi raotetaan ovea sille mahdollisuudelle, ettei Aina mun pitää -kappale vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi hyvä? Miljoonille katsojille bändi näyttäytyi väin rääkyvänä räminänä, joka onneksi loppui nopeasti. Valtavasta mediahuomiosta huolimatta iso osa katsojista näkee ja kuulee esitykset ensimmäistä kertaa lähetyksessä, ja päättää melko nopeasti haluaako kuulla kappaletta enää koskaan uudelleen. ”
”Mitä tästä nyt sitten jäi käteen? PKN:n UMK-voiton jälkeen monet julistivat varmaa voittoa, koska Lordikin voitti erikoisuudella. Ja Itävallan parrakas nainenkin! Molemmat kuitenkin voittivat myös hyvällä biisillä. Ehkä tämä Lordi-myytti nyt on murrettu, ja ensi talvena UMK:ssa voidaan keskittyä temppujen sijaan oikeasti hyvän biisin löytämiseen. ” Paavola jatkaa.
Kenelläkään ei liene tarvetta kiistää Pertti Kurikan Nimipäivien ansioita vammaisten oikeuksien esille nostamisessa ja uudenlaisen energian tuomisesta Euroviisuihin, päinvastoin. Aiheesta kannattaa edelleen keskustella. Mutta kun puhe kääntyy uutisoinnin laatuun ja sävyyn, on toimittajien kuitenkin syytä vielä teroittaa kynäänsä.
