Suomessa minulle ojentaa kukkia useimmiten Lidlin kassa. Kyseessä ei kuitenkaan valitettavasti ole kaupparomanssi vaan taloudellisuus. Lidl kun on kotimaassani ainoa paikka, josta kukkia voi ostaa tyhjentämättä tiliään täysin. Eestissä kaltaiseni kukkafriikki onkin lähes kirjaimellisesti paratiisin puutarhassa!
Eestissä kukkia ostetaan muutenkin kuin häihin ja hautajaisiin. Kun lapset aloittavat syksyllä koulun, juhlistetaan suurta hetkeä viemällä opettajalle kukkia. Törmäsin elokuussa ala-asteen opettajaan, jonka kasvot hädin tuskin näkyivät valtavan kukkakimppupinon takaa – tarina siis lienee tosi. Miehet matkaavat treffeille valtavan kukkakimpun kanssa, ja etenkin perjantaisin töistä palaajilla näkee kauppakassin toisessa ja ison leikkokukkakimpun toisessa kainalossa. Erityisen suurella ihmetyksellä olen tarkkaillut kaduilla valtavia, usein kantajaansa pidempiä tiikerililjoja, joita monet tuntuvat ostavan. Mihin niitä voi laittaa ja käyttää? Kenen kotoa löytyy sopiva paikka helposti kahden metrin korkuisille kukille?
Eestissä kotiin viedään muitakin kuin kuin iänikuisia ruusukimppuja: valtavia liljoja, neilikoita, gerberoita, sekakimppuja ja hortensioita.
Kaupungin perinteisin ja Tallinnassa käyneille varmasti tuttu kukkaparatiisi löytyy vanhankaupungin porteilta. Hyvä sijainti näkyy myös kukkien hinnoissa, ja katuviisas turisti ostaakin tuliaiskukkansa muualta halvemmalla. Vinkkinä muille kukkiin hurahtaneille: jos jaksat kävellä vain muutaman minuutin verran Pärnu maantietä pidemmälle, löytyy Vabaduse väljakilta eli Vapaudenaukiolta aivan yhtä hyvä mutta edullisempi kukkaisparatiisi.
Tallinnassa monet kukkakioskit palvelevat 24/7. Suomessa niin tekevät vain ABC:t ja Alepat.
Jos eestiläinen menisi Suomessa kukkakauppaan, hän varmaan luulisi kauppaa varastoksi ja miettisi, missä oikeat kimput sijaitsevat. Yksivärisiä ja rauhallisia, suomalaiseen makuun sattuvia asetelmia ei täältä saa kuin itse kokoamalla.
Jokaisessa kioskissa on myös valtava valikoima erilaisia leikkokukkia. Siniseksi värjätyt, muovisin leluhärpäkkein koristellut kimput ovat kukkakioskien vakiovaruste, Eestissä kun ollaan. Kimppuihin koristeeksi laitetut pienet muovieläimet, kukkien sekaan sidotut villin väriset nauhat ja kakkupaperia pitseineen muistuttavat kääreet tuovat asetelmiin katsojan silmästä riippuen kauneutta tai kunnon horroria. Ja kyllä niitä ruusujakin toki löytyy. Kaikissa pituuksissa ja väreissä, glitteriin dipattuina tai ilman.
Kukkien ostelu on Eestissä huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa, mutta kun muistetaan paikallinen palkkataso, ei seikka täysin selitä suomalaisten kukattomuutta. Ehkä Eestissä on totuttu koristeellisempaan arkeen, tai sitten suomalainen mies on jo aikojen alussa miettinyt, että jos en kerran puhu enkä pussaa, niin en sitten osta kukkiakaan.
Jo tässä vaiheessa Erasmus-vaihtoani olen varma, että kukat ovat yksi asia, jota jään Tallinnasta kaipaamaan. Ne tuntuvat Suomessa olevan joko ylihintaisia arjen turhakkeita tai juhlatilaisuuksia varten varattuja erikoisuuksia. Eestissä taas kukat – niiden ostaminen, antaminen ja saaminen – ovat luonnollinen osa arkea ja elämää.
Kirjoittaja on Virossa vaihdossa oleva radio- ja tv-tuotannon opiskelija, joka ei pidä punaisista ruusuista, mutta rakastaa tulppaaneja ja neilikoita. Inkerin 84 km -kolumnia saadaan seurata Taajuudesta tämän syksyn ajan. Teretulemast lugema!
