Varhaiskasvatuksen vaatimukset

Päteviä lastentarhanopettajia tarvitaan kipeästi. Suunniteltujen leikkausten valossa varhaiskasvattajien ammattitaito näyttäytyy yhä suuremmassa roolissa, kun töitä joudutaan tekemään koko ajan pienentyvillä resursseilla. Mari on nuori lastentarhanopettaja, joka kuitenkin parhaillaan saa ansiosidonnaista päivärahaa. Edellisessä työpaikassaan hän väsyi kohtuuttomien vaatimusten aiheuttamista paineista, eikä ole ainoa. 

”Rakastan lapsia ja työtäni, mutta väsyin viime keväänä”, Mari kertoo. Viime vuonna hän oli juuri muuttanut toiselta paikkakunnalta Helsinkiin ja saanut määräaikaisen työn lastentarhanopettajana. Mari ajatteli olevansa onnekas saatuaan kivan työpaikan ja mukavat kollegat.

Syksyllä kaikki vaikuttikin sujuvan hyvin. Töissä hän oletti pääsevänsä kehittämään päiväkodin toimintaa ja toteuttamaan uusia ideoitaan lasten parissa. Sitä Mari odotti ja sitä hänelle oli luvattu. Toisin kävi. ”Lastentarhanopettajalla on oikeus viikossa kolmen tunnin ja viidentoista minuutin mittaiseen suunnitteluaikaan lapsiryhmän ulkopuolella. En saanut sitä vuoden aikana kertaakaan”, Mari kertoo.

Varhaiskasvatus on jo nyt liukuhihnamaista ja päiväkodit alimiehitettyjä.

Suunnitteluaika on välttämätöntä laadukkaan varhaiskasvatuksen takaamiseksi. Uusi, pitkään valmisteltu varhaiskasvatuslaki astui voimaan 1.8.2015. Lain tarkoituksena on taata jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, joka määritellään näin: Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on ensisijaisesti lapselle kuuluva oikeus ja sillä tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Laissa korostetaan lapsen etua toiminnan järjestämisessä. Varhaiskasvatus korvaa käsitteenä lasten päivähoidon. 

Marista tuntui, että hän oli töissä lasten säilöntälaitoksessa. Pikkuhiljaa oma motivaatio työhön alkoi heiketä. Arjessa pitivät kuitenkin kiinni ihanat lapset, joista tuli läheisiä. ”Minulle ainakin tuli selväksi, miksi rakastan työtäni. Haaveeni on, että saisin toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta riittävillä resursseilla.”

Marin haave ei laista huolimatta välttämättä toteudu. Suomen hallitus on parhaillaan suunnittelemassa leikkauksia, jotka kohdistuvat pahasti muun muassa varhaiskasvatukseen. Subjektiivista päivähoito-oikeutta aiotaan rajata sekä ryhmien lapsilukua nostaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että pahimmillaan yhdellä aikuisella saattaa olla 16 lasta hoidettavanaan. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen tarkoittaa, että niin sanottujen puolipäiväisten hoitolasten määrä kasvaa. Puolipäiväinen hoitolapsi katsotaan määrällisesti ”puolikkaaksi” lapseksi. Näin ollen kaksi puolipäiväistä hoitolasta on paperilla vain yksi.

Tilanne tulee leikkausten jälkeen olemaan vielä kaoottisempi lapsille ja kuormittavampi henkilökunnalle kuin ennen varhaiskasvatuksesta säädettyä lakia. Lakia, jonka oli tarkoitus taata jokaiselle lapselle laadukas varhaiskasvatus.

Mari on ollut alalla jo kohta viisi vuotta. Opiskeluidensa ohella hän työskenteli useissa erilaisissa päiväkodeissa eri kaupungeissa. ”Helsingissä varhaiskasvatuksen resurssit ovat selvästi heikommat kuin muissa kaupungeissa, joissa olen työskennellyt. Hätäsijaistukset ovat arkipäivää. Osa sijaisista oli kuin repäisty suoraan kadulta paikalle”, Mari hämmästelee. Erityisen huolissaan ja ahdistunut hän oli lasten turvallisuudesta. Hän pelkäsi, että jotain sattuu.

Pahimmillaan Mari oli pari tuntia yksin kahdenkymmenen lapsen kanssa, joista osa oli vaippaikäisiä. Esimerkiksi vessassa käyminen oli täysin mahdotonta. Alimiehityksen aiheuttama turvallisuusriski oli todellinen. Kerran kollegan ollessa yksin suuren lapsiryhmän kanssa, sattui onnettomuus, jossa lapsen sormet murtuivat. ”Kauhistuttaa, mitä tapahtuu, jos resurssit hupenevat entisestään”, sanoo Mari.

Sen lisäksi, että ryhmäkokoja suunnitellaan kasvatettavan, suuri huolenaihe on subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Suomessa jokaisella lapsella taattu varhaiskasvatus vanhempien tilanteesta riippumatta. Uusi rajaus tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi työttömän vanhemman lapsi olisi oikeutettu vain puolipäiväiseen hoitopaikkaan. Tämä on yksi hallituksen säästökeinoista. Ennen perheet ovat saaneet päättää hoidon tarpeestaan ja katsoa sopivimman vaihtoehdon. Rajaus koskee myös perheitä, joissa vanhempi on esimerkiksi pienemmän lapsen kanssa kotona.

Mari etsii parhaillaan uutta työpaikkaa ja vakavasti harkitsee alan vaihtoa. Jos hallituksen kaavailemat leikkaukset varhaiskasvatukseen toteutuvat, se tarkoittaa yhä useampia uupuneita opettajia ja hoitajia. On selvää, että vaikutukset heijastuvat hoidettaviin lapsiin myös tätä kautta.

Haitallista stressitasoa, minkä ylisuuri ryhmä pienelle, kehittyvälle ihmiselle aiheuttaa, on tutkittu. Ylisuuret ryhmäkoot voivat aiheuttaa lapselle ongelmia sosiaalisessa kehityksessä. Aiheesta on puhunut paljon muun muassa Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen:”Meillä on erittäin hyvä lastentarhanopettajien koulutus. Ongelmana on se, että koulutetut opettajat eivät pääse käyttämään ammattitaitoaan, kun ryhmät ovat liian suuria.”