Illanviettoihin saa helposti tekemistä, kun kaivaa vanhat lautapelit kaapista. Fyysisistä komponenteista muodostuvat pelit ovat kuitenkin muuttuneet paljon ajan kuluessa. Moni ei tiedä, että lautapelejä pelataan nyt ehkä jopa enemmän kuin koskaan. Hardcore-harrastaja Aapo Pitkänen on mennyt vielä pidemmälle – hän luo omaa peliä.
Aapo Pitkänen puhuu itsekseen keittiön pöydän ääressä ja selailee korttipakkaa. Ääneen kertaaminen helpottaa monimutkaisen pelin sääntöjen sisäistämistä. Olohuoneen hyllyssä komeilee kirjojen sijaan kymmeniä lautapelejä. Varastossa niitä on paljon lisää.
“Tällä hetkellä kokoelmassani on 43 peliä. Lisäosat mukaan lukien laatikoita löytyy 87”, mies hymyilee. Pitkänen kuuluu tuhansiin raskaansarjan lautapelien harrastajiin Suomessa.
Pitkäsen intohimo nykyaikaisia lautapelejä kohtaan heräsi kunnolla kesällä 2011, kun hänen kotikaupunkiinsa, Kotkaan, avattiin Fantasiapelien toimipiste. Nykyään lautapelejä voi pelata pääkaupunkiseudulla halutessaan vaikka viikottain erilaisissa virallisissa tapahtumissa. Pitkänen kuuluu Suomen lautapeliseuraan, jolla on ainakin kolme virallista kerhoa, jotka kokoontuvat kolmesti viikossa lautapelien äärelle. Jotkut peleistä vaativat vain kymmenen minuuttia, mutta pisimpiin saa helposti kulumaan viisi tai jopa 12 tuntia. Tämän päivän strategisissa lautapeleissä on todella paljon sääntöjä ja mekaniikoita opeteltavana. Pelkästään sääntöjen opetteluun kuluu helposti tunteja. Mutta se on osa kokemusta. Pitkänen kertoo kuluttavansa lautapeleihin keskimäärin kahdeksan tuntia viikossa.
Harrastus vie muutakin kuin vain aikaa.
“Rahaa on palanut viimeisen kuuden vuoden aikana n. 2500–3000 euroa, eli vuodessa jotakuinkin 500 euroa. Kuukausitasolla tämä on tietenkin vaivaiset 42 euroa, mikä onkin suurinpiirtein keskihinta modernille lautapelille”, Pitkänen selostaa.
”Jos kaikki rahat eivät mene harrastukseen, niin se on väärä harrastus”, mies jatkaa naurahtaen.
Kulahtanut lauta, muutama muovinen nappula ja simppelit säännöt. Niistä on lautapelit tehty. Väärin. Lautapelit ovat monimutkaistuneet vuosien aikana siinä missä videopelitkin. Nykyään lautapelit ovat paljon runsaampia ja vivahteikkaampia. Harrastajien lautapeleihin on tullut paljon enemmän strategisia, visuaalisia, sosiaalisia ja psykologisia elementtejä. Digitaalista väliintuloa vaatimattomat pelit ovat kokeneet viime vuosina massiivisen renesanssin.
“Nykyisin pelit ovat paljon monimuotoisempia niin mekaniikoiltaan, teemoiltaan kuin tuotannolliselta laadultaan”, Pitkänen valaisee.
Pöydällä saattaa olla pelin aikana kymmeniä tai jopa satoja todella tarkasti väkerrettyjä figuureja ja näyttäviä kortteja. Nämä pienet taideteokset kerryttävät harrastukselle hintaa.
Peleissä Pitkästä kiehtoo kolme elementtiä, joista ensimmäinen liittyy juuri figuureihin, kortteihin ja nappuloihin.
“Lautapeleissä komponenttien kanssa näpertely tuo paljon suurempaa mielihyvää kuin esimerkiksi tietokonepeleissä vain kylmien bittien katsominen koneen näytöltä”, hän avaa.
Pitkäsen mukaan intohimo syntyy myös aivojen raksuttaessa vaativien tehtävien ympärillä. Sosiaalisuus on kolmas asia, joka saa miehen kiinnostuksen pysymään poissa digitaalisuudesta.
“Oli kyseessä sitten tiukkaa taistelua, rauhallista rakentelua tai ylitsepääsemättömän vaikeaa yhteistyötä, pelaaminen on aina hauskaa”, Pitkänen valaisee.
Lautapelit saattavat edelleen piristää monien illanviettoa, mutta moni ei ymmärrä miten paljon lautapelejä harrastetaan. Avointen, mutta vähemmän markkinoitujen ovien takana pelataan lautapelejä nykyään todella paljon.
“Viimeisten kuuden vuoden aikana on julkaistu enemmän pelejä kuin vuosina 1980–2000 yhteensä”, Pitkänen osaa kertoa.
Harrastelijapelit jaetaan nykyisin yleisesti ottaen kahteen isompaan luokkaan: saksalais- tai eurooppalaistyylisiin europeleihin ja amerikkalaistyylisiin ameritrash -peleihin. Europeleihin yhdistetään mm. vähäiset konfliktit, resurssienhallinta, kompakti kesto ja vahvat strategiset elementit. Amerikkalaistyyliset pelit sisältävät paljon enemmän pelaajien välisiä konflikteja, onnen vaikutusta pelin etenemiseen, ja usein vahvan teeman, jonka ympärille peli on rakennettu.
“Ameritrashin klassikoihin kuuluu esimerkiksi massiivinen avaruus-sivilisaatiopeli Twilight Imperium, jossa pelin kesto voi venyä jopa 12 tuntiin”, Pitkänen kertoo.
Lautapelin teema voi olla mikä tahansa. Se voi sijoittua avaruuteen, zombien valtaamaan maailmaan tai vaikka labyrinttiin. Todellisena lautapeliharrastajana Pitkänen on kehitellyt omaa peliä jo pidemmän aikaa. Pitkäsen oma projekti pohjautuu Suomen talvi- ja jatkosotaan.
“Ensisijaisesti tavoitteena olisi saada prototyyppi hiottua vuoden 2017 aikana sellaiseen kuntoon, että peliä voisi esitellä muillekin kuin lähipiirin kavereille”, Pitkänen kertoo.
Pitkänen aloitti lautapelinsä suunnittelun vuonna 2013.
“Pelin kehittäminen ja työstäminen on erittäin aikaa vievää, sillä työskentely vaatii Excelien pyörittämistä, Photoshopilla väkertämistä ja ylipäätään ideointia ja tasapainottamista. Lisäksi komponentit on pitkälti rakennettava käsin, jolloin askartelua tulee paljon”, Pitkänen tähdentää.
Pitkäsen suunnitteleman pelin kenttä koostuu heksoista, eli kahdeksankulmioista. Heksat ovat rakennuksia, metsää, juoksuhautoja ynnä muuta. Pelissä on erilaisia skenaarioita, eli vaihtoehtoja pelaajien tavoitteille. Eri pelaajilla on eri roolit. Neuvostoliiton joukkojen komentajan tarkoituksena on estää pelaajien suunnitelmat, ja pyrkiä samalla täyttämään omat tehtävänsä. Komentajalla on käytössään toimintakortteja ja sotilaita, joiden avulla suomalaiset jääkärit pitäisi saada eliminoitua. Jääkärit taas pyrkivät toteuttamaan omaa tehtäväänsä. Pelissä on hahmoluokkia ja erikoiskykyjä ja pelissä voi kehittää hahmoaan sekä kerätä tavaraa.
Pitkäsen intohimoista selostamista on ilo seurata. Sama intohimo hohkaa pelin aikana myös monien muiden lautapeliharrastajien kasvoilta ja koko olemuksesta. Lautapelit tuovat ihmisiä yhteen. Eikö se ole loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä?
