Mobiilidokumentti-työpaja vei suomalaiset opiskelijat keväällä 2017 Intiaan kuvaamaan kännyköillään lyhytdokkarit. Nyt oli intialaisten opiskelijoiden vuoro saapua Suomeen toteuttamaan dokumentit omasta näkökulmastaan. Viisipäiväinen työpaja toteutettiin Helsingissä syksyllä 2017.
Nykypäivän puhelimissa on jo sen verran hyvät kamerat, että niillä pystyy tekemään hyvälaatuisia videoita – ja jopa lyhytelokuvia, kuten MoDo- eli mobiilidokumentti-työpaja osoittaa.
Työpaja järjestettiin yhteistyössä intialaisen Chitkaran yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Taustalla on Metropolian opettajan Teija Voudinmäen jo aiemmin toteuttama Fine-hanke Nepalissa. Dokumenttien kattoteemana oli naisten ja tyttöjen aseman edistäminen.
”Teema on mielestäni hyvin tärkeä, sillä puolet maailman väestöstä on naisia ja tyttöjä, mutta useissa maissa heillä ei ole samoja oikeuksia kuin meillä täällä Euroopassa ja Suomessa. Ja vaikka meilläkin rakenteet tuottavat epätasa-arvoa, niin on terveellistä nähdä itselle tuttua myös toisin silmin”, sanoo Teija Voudinmäki.
Intialaisia ja suomalaisia opiskelijoita kokoontuneina MoDo-projektin tiimoilta.
Intialaisten tekemien dokumenttien aiheita olivat naiset poliiseina, naisten itsenäisyys, naispari, prostituutio, naiset maataloudessa ja naispapit. Bazm Verman idea naisista poliiseina muotoutui pienen mutkan kautta.
”Kuulin suomalaiselta kaveriltani, että Suomessa on miehille asevelvollisuus ja tämä iski heti tajuntaani, että miksen tekisi dokumenttia, joka liittyisi jollain tavalla armeijaan.”
Juteltuaan aiheesta opettajien kanssa, tultiin johtopäätökseen, että aihe saattaisi olla liian vaikea toteuttaa näin lyhyessä ajassa armeijan turvallisuussääntöjen takia.
”Mietin sitten, että poliisithan ovat ikään kuin maan sisäinen armeija, miksen tekisi siitä dokumenttia. Näin syntyi ajatus naisista poliiseina”, jatkaa Verma.
Dokumentin nimeksi muodostui Mothercop, eli Äitipoliisi, koska poliisina työskentelevä päähenkilö oli myös perheenäiti. Verman mukaan myös intiassa on naisia poliiseina, mutta siellä se on erittäin harvinaista.
Sukhjinderjit Kaur teki dokumentin ryhmänsä kanssa prostituutiosta.
”Olen aina ollut aika rohkea persoonallisuus ja prostituutio on aiheena rohkea. Se on aihe, josta ihmiset eivät paljon puhu.”
Kohtaaminen prostituoidun kanssa jännitti aluksi, koska Kaur pelkäsi, että vastaanotto olisi tyly ja kommentteja olisi vaikea saada.
”Haastateltava oli erittäin kohtelias ja ystävällinen ja teki olomme mukavaksi. Ei tullut yhtään sellainen olo, että hän on seksityöläinen. Kokemus oli mahtava. Opin paljon uutta prostituutiosta ja lainsäädännöstä Suomessa. Niissä on paljon eroa verrattuna Aasian maihin.”
Bazm Verma kuvaamassa Mothercop-dokumenttia.
Intialaiset ensimmäistä kertaa Suomessa
Kukaan intialaisista opiskelijoista ei ollut aiemmin vieraillut Suomessa, joten moni asia oli heille uutta. He kuitenkin vaikuttivat viihtyvän ja jakelivatkin positiivisia kommentteja vierailunsa loppuvaiheilla.
Verma ilahtui suomalaisten lämpimästä vastaanotosta, vaikka sää olikin kylmä. Heidän majapaikkanaan toiminut hotelli alkoi Verman mukaan tuntua jo kodilta, vaikka vierailu olikin lyhyt. Myös suomalainen ruoka maistui.
Kaur puolestaan kertoo oppineensa projektin parissa paljon. Hän myös haluaa palata takaisin Suomeen mahdollisimman pian, koska haluaisi tutustua maahamme vielä paremmin.
”Haluaisin tulla tänne takaisin heti ensi vuonna vaikka lomailemaan.”
Verman mukaan yhteistyö intialaisten ja suomalaisten opiskelijoiden välillä sujui mainiosti ja hän kiitteleekin suomalaisia työparejaan vuolaasti. Hänen mielestään työpaja oli mahtava mahdollisuus niin suomalaisille kuin intialaisille.
”Kyse ei ole pelkästä projektista vaan yleensäkin toisen maan kulttuurin, tapojen ja elämäntyylin oppimisesta.”
Intialaiset opiskelijat editoimassa dokumenttiaan.
Yhteistyötä eri maiden välillä jatkossakin
Dokumenttien katselutilaisuus järjestettiin Metropolian Hämeentien toimipisteellä. Dokumentit kirvoittivat laaja-alaista keskustelua niin teknisen toteutuksen kuin aiheidensakin tiimoilta. Jokainen dokumentti ansaitsi kiitosta ja syystäkin, nimittäin niiden kuvaamiseen ja editointiin oli aikaa ainoastaan kolme päivää.
Intian Chitkaran yliopiston dekaani Ashutosh Mishra oli dokumenttien valmistumisen jälkeen tyytyväinen projektiin.
”Kaikki dokumentit olivat luonteeltaan hyvin erilaisia niin aiheiden kuin kuvauksen ja editoinnin osalta. Toivon, että kaikki ovat oppineet paljon. Saimme aikaiseksi joitain erittäin hyviä dokumentteja. Kokemus oli mahtava meille kaikille.”
Hän pitää tärkeänä vastaavia yhteistyöprojekteja eri koulujen, kulttuurien ja maiden välillä.
”Media muuttuu ja uusia konsepteja tulee koko ajan. Mutta ei ole kyse pelkästään teknologiasta, jota media-alalla käytetään, vaan myös erilaisten näkökulmien oppimisesta. Tämänkaltaiset yhteistyöt ovat tärkeitä, jotta voimme oppia yhdessä ja toisiltamme.”
Samoilla linjoilla on myös projektin vetäjä Teija Voudinmäki.
”Tämä on myös ruohonjuuritason vaikuttamista, sillä sekä intialaiset journalismiopiskelijat että meidän medianomiopiskelijat ovat tulevaisuuden mediavaikuttajia omissa maissaan.”
Chitkaran yliopiston Ashutosh Mishra ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Teija Voudinmäki olivat tyytyväisiä yhteistyöhön.
Voudinmäen mukaan tärkeää on verkostoituminen, ja että opiskelijat saavat hyviä valmiuksia tuoda esiin tärkeitä paikallisia ja globaaleja teemoja jatkossakin. Samankaltaista yhteistyötä on luvassa myös tulevaisuudessa.
”Olemme saaneet rahoituspäätöksen Etelä-Koreaan, jossa tarkoitus on toteuttaa saman tyyppinen projekti.”
Teemana tulee edelleen olemaan naisten ja tyttöjen aseman edistäminen, mutta työpajoissa tullaan painottamaan pedagogiikkaa. Voudinmäki keksi idean oppimissukelluksesta, jota hän yhdessä Metropolian opettajan Auli Sillanpään kanssa kehitteli eräänlaiseksi soveltavaksi oppimissukellusteoriaksi (Learning Diving). Siinä kokeilut ja epäonnistumiset johtavat lopulta onnistumiseen rajatussa ajassa, tietyin reunaehdoin.
”Oppimissukellus sopii erityisen hyvin kansainvälisiin hankkeisiin, joissa osallistujina ovat eri kulttuureista tulevat opiskelijat ja opettajat. Etelä-Koreassa opiskelijoiden itsemurhat ovat yleisiä ja syynä niihin on usein kokemus opinnoissa epäonnistumisesta.”
Tavoitteena on osoittaa, että epäonnistumiset ovat vain osa oppimisprosessia ja kääntyvät lopuksi aina jollain tavalla onnistumiseksi.
”Ja että tällaisissa oppimisprojekteissa opiskelijan erilaiset osaamiset ohittavat paras- ja epäonnistuja-ajattelun ja ovat osa pedagogiikkaa”, päättää Voudinmäki.
Rahoittajana 2017 toteutuneessa hankkeessa oli Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO, joka toimii Opetus- ja kulttuuriministerien hallinnonalalla.
