Iken ja Danielin kodissa Helsingin Jakomäessä elää sulassa sovussa 7 eri eläinlajia, ihmiset mukaan lukien. Kävin tutustumassa asukkaisiin ja opin, mitä eläinrakkaus oikeastaan tarkoittaa.
“Nää on madagaskarin sihiseviä torakoita, eli sieltä saattaa vähän jotain ääniä kuulua. Ei tarvii kuitenkaan pelätä, että ne lähtis kipittämään sun kättä pitkin, nää on rauhallisia”, kertoo 25-vuotias Ike Markkanen samalla, kun hän nostaa torakkalaatikkoa kirjahyllystä.
“Monien mielestä kalat on nättejä ja niitä on kiva seurata, mutta mun mielestä ne on tylsiä. Ötökät on paljon mielenkiintoisempia”, Ike jatkaa.
Ike työskentelee ympäri vuorokauden auki olevassa päiväkodissa ja omien sanojensa mukaan leikkii työkseen. Vuorotyön ja lukuisten lemmikkien yhteensovittaminen on joskus tuntunut raskaalta, mutta Ike ei osaisi olla ilman lemmikkieläimiä. Niistä on myös vaikeampina aikoina saanut voimaa.
“Olen aina tiennyt, että tykkään lapsista, mutta haluan mieluummin lemmikkipainotteista arkea. Pienenä hoidin muun muassa lehmiä Falkullan eläintilalla, joten voi kai sanoa, että minulla on laajasti kokemusta eri lajeista. “Eläinvaihe” ei ole koskaan mennyt pois”, Ike summaa.
Ike on rauhoittelee Valkaa (vas.) ja Sisua rajun leikin jälkeen.
Juttuhetken tulee keskeyttämään kolmen kuukauden ikäinen Welsh corgi cardigan -pentu Valka, joka on saanut tuoreluunsa syötyä. Koira näyttää minulle leikkisästi teräviä naskalihampaitaan. Myös Iken ja Danielin toinen koira Sisu päästetään olohuoneeseen. Valka alkaa välittömästi jahdata Sisua, ja pian koirat jo painivatkin.
Ike hymähtää ja toteaa: “Toki koirien ja kissojen kanssa tulee sosialisoitua enemmän kuin ötököiden kanssa. Ihmisistäkin jotkut on läheisempiä ystäviä, mutta jokainen on lopulta yhtä tärkeä olento.”
Vähän aikaa sitten olohuoneen lattialta oli löytynyt kuollut torakanpoikanen. Madagaskarin sihisevät olivat lisääntyneet yllättäen, eikä Ike ollut varautunut siihen, että poikanen voisi mahtua ulos terraarion pienistä raoista. “Daniel ei ollut kovin tyytyväinen, kun se löytyi. Se puhui, että jos nää torakat rupee täällä vilistämään, niin mä heitän ne partsilta alas. Leikillään toki. Sitä ei oikeen kiinnosta nää”, Ike naurahtaa.
Madagaskarin sihisevät torakat viihtyvät kananmunakennon alla pimeässä. Ne syövät päivittäin tuoreita hedelmiä ja mysliä. Kuvassa lisääntyvä pariskunta ja yksi poikanen.
“Rottalaumassa on aina yksi johtaja ja se on yleensä lauman vanhin. Meillä on täällä naarailla ja uroksilla häkkikohtaisesti omat laumat. Johtaja ojentaa välillä lauman jäseniä ja vahtii, ettei ketään kiusata”, selittää Iken kämppäkaveri Daniel Myllys.
23-vuotias Daniel on ollut kiinnostunut kesyrotista jo monta vuotta, ja tällä hetkellä niitä löytyy Jakomäen asunnosta 10 kappaletta. Rotat asuvat omassa huoneessaan korkeissa häkeissä, ja niillä kaikilla on videopeliaiheiset nimet.
Danielin sylissä kiipeilevät Vetra (ruskea) ja Mara (harmaa). Taka-alalla naaraiden häkki.
Eläinarki vaikuttaa pyörivän tässä kodissa hienosti. Ike kertoo, että Daniel on vastuussa rottien hoidosta, kun hän taas vastaa herpeistä eli tämän talouden ötököistä. Herpit on yleisnimitys ja sillä tarkoitetaan hyönteisiä, matelijoita ja käärmeitä. Koirien ja kissojen hoito on kummankin vastuulla.
Ike kertoo, että eläinrakkaus määrittelee pitkälti sitä, kuka hän on. “Ensimmäisen oman lemmikkini sain 10-vuotiaana. Se oli syyrialainen hamsteri nimeltään Gootti”, Ike muistelee. Hän on aina asunut eläintaloudessa. Harvinaisempiin lajeihin hän siirtyi 14-vuotiaana, kun kaveri antoi Ikelle agaattikotiloita. Nyt Ikellä on viisi tiikerikotilon poikasta ja yksi upea jadevärinen agaattikotilo. Ne elävät jopa kymmenvuotiaiksi.
Myös eläinoikeusasiat ovat Ikelle tärkeitä: hän ollut reilun vuoden ajan semivegaani.
“Osallistuin viime tammikuussa vegaanihaasteeseen ja olen siitä lähtien välttänyt käyttämästä omaa rahaani eläintuotteisiin. Koirille tulee toki ostettua lihaa ja muuta”, kertoo Ike.
Hänelle on tärkeää, että kaikki eläimet saavat lajityypilleen oikeanlaista ravintoa. Esimerkiksi rukoilijasirkka Sheldon on saanut syödäkseen Iken madagaskarin sihisevien torakoiden poikasia, kun hänelle eivät enää heinäsirkat maistuneet. Kun Danielilta on vuosien saatossa menehtynyt rottia, ne on laitettu pakkaseen ja annettu ystävän käärmeelle ruuaksi.
“Mieluummin ollaan haluttu ne käyttää hyödyksi, kuin heittää roskiin”, Ike summaa.
Agaattikotilo suoristelee tuntosarviaan. Ike ei juuri käsittele kotiloita, koska ne eivät pidä ihon suolaisuudesta.
Sheldon on vanha rukoilijasirkka, joka tuli Iken luo viettämään eläkepäiviään. Hän nauttii terraarion suihkuttelusta, koska se tuntuu sateelta.
“Seuraavaksi haluaisin ottaa viiriäisiä. Linnut kiinnostavat, koska niitä minulla ei ole ennen ollut. Ne tarvitsevat paljon lattiapinta-alaa, mutta mahtuisivat kyllä tänne, jos olisi sopiva häkki. Munitut munat laittaisin hautomoon tai käyttäisin koirien ruokaan”, Ike pohtii, kun kysyn häneltä tulevaisuudensuunnitelmista.
“Kyllä tää eläinhomma on mulle sellanen aika kokopäiväinen juttu.”
Iken ja Danielin lemmikit
- Wehls corgi pembroke Sisu
- Wehls corgi cardigan Valka
- Maatiaiskissa Bones
- Maatiaiskissa Spock
- 4 kesyrottaurosta, laumanjohtaja nimeltään Khadgar
- 6 kesyrottanaarasta, laumanjohtaja nimeltään Morrigan
- 5 Tiikerikotilon poikasta
- 1 Agaattikotilo
- Madagaskarin sihisevien torakoiden perhe, koiras, naaras ja n. 10 poikasta
- Rukoilijasirkka Sheldon
