Sitä sopii olla hajuton ja mauton, mutta ei missään nimessä väritön. Vai pitäisikö sittenkin?
Oranssi on ikuisuuden väri ja tätä luultiin myös länsimetron symboloivan. Oranssia voi nähdä myös haaremihousuissa, jos kesäisenä päivänä eksyy Alppipuistoon ihmettelemään, kun maata tampataan kuin maailmassa ei olisi enää mitään muuta tehtävää.
Paholainen pukeutuu punaiseen. Punainen myös käskee jättää asioita tekemättä ja varoittaa vaarasta. Tosin tulehduksen tullessa vastaan lienee jo liian myöhäistä.
Keltainen on pirteä väri ja jokaisen kuvaamataidon opettajan pikkutakin väri koulun kevätjuhlassa. Tämä tosin vain kielii siitä, että nainen on hyväksynyt sen tosiasian, että vastaisuudessakin kotiovella ilman vaatteita odottaa kissa eikä mies. Tosin jos kissa on ollut nälkäinen, niin saattaapi eteisessä odottaa myös hiiri, joka lienee joissakin tapauksissa verrannollinen suomalaiseen mieheen.
Valkoinen on puhtauden väri. Se edustaa sitä toivoa, joka vielä on jossain mutta kukaan ei tiedä missä. On äärimmäisen julkeaa, että umpihumalassa kotimatkaa tekevä suomalainen voi ilman pelkoa rangaistuksesta heittää puhtaan valkoiseen lumivaippaan keltaisen signeerauksensa.
Kaikilla on oma värinsä, mutta nykypäivänä välttääkseen some-konflikteja tulee kuitenkin olla mahdollisimman väritön. Tosin sekin lienee mahdotonta, koska aina kuitenkin joku pahoittaa mielensä. Ja toisin kuin on koulussa kerrottu, laittamalla kaikki värit yhteen ei saa ruskeaa, vaan tasa-arvoa.
Artikkelikuva: Pixabay.
