Kalliolaisen vintage-myymälä Frida Marinan perustaja Maria on ennen oman myymälänsä avaamista toiminut muun muassa sosiaalityöntekijänä, sekä vaatekaupassa somistajana. Kriittisesti uusien vaatteiden tuotantoon suhtautuva yrittäjä myy puettuja tarinoita intohimolla.
”Se on ihan sama mitä mä oon tehnyt mun elämässä. Oonko mä myynyt kirjoja, opettanut lapsia vai tehnyt ikkunasomistuksia. Mä luon maailmoja, jotka kertoo musta jotain. Mun työssä on paljon kohtaamisia, et jollain tavalla tää on ollut ihan yhtälailla sosiaalityötä kuin mun aikaisempikin työ.”
Näin Maria kuvailee työtään ja kaataa myymälänsä pienessä kulmapöydässä minulle kupin teetä. Vuonna 2012 Kaarlenkadulle perustettu Frida Marina on pullollaan 1940-1980 -luvun löytöjä, jotka ovat tyyliltään ainutlaatuisia ja uniikkeja. Sisälle liikkeeseen astuessani tunnen lämpimän ilmapiirin ja silmä tarttuu kauniisiin kuoseihin taukoamatta.
”Mä luon maailmoja, jotka kertoo musta jotain. Mun työssä on paljon kohtaamisia, et jollain tavalla tää on ollut ihan yhtälailla sosiaalityötä kuin mun aikaisempikin työ”.
Frida Marina on Marian fiktiivinen tytär. Maria odotti tyttölasta, mutta lapsi ei syntynyt. Hän leikittelee ajatuksella, että myymälä olisi tavallaan Frida Marinan kauppa. Kun Maria ottaa vaatteen myyntiin, hän miettii voisiko Frida Marina käyttää kyseistä vaatetta.
”Se on mulle henkilö. Frida Marina on sellainen… se vetää sotkusella palmikolla tuolla noin paljain jaloin ja pistää päälle ihan mitä sitä huvittaa jos siitä tulee hyvä mieli. Siinä on paljon mua, paljon mun estetiikkaa, mut se on ehkä vielä enemmän sellainen Liisa Ihmemaassa -tyyppi. Se edustaa sitä, mitä mä toivoisin suomalaisille naisille enemmän pukeutumiseen, että siinä ois enemmän iloa.”
Myymälä täynnä tarinoita
”Tää kuului yhdelle mun asiakkaalle, joka asui samassa talossa tossa yläpuolella. Muutama vuosi sitten hän tuli yksi kylmä marraskuinen päivä tänne käymään ja kysyi, että saako tulla lämmittelemään. Hän oli lukinnut itsensä vahingossa ulos ja odotti, että hänen miehensä tulee avaamaan oven. Me otettiin yhdessä hänestä kuvia, hän tunsi olonsa kauniiksi 60-luvun vihreässä mekossa. Puolitoista vuotta sitten tänne käveli mies. Hän kertoi, että hänellä olisi paljon naisten vaatteita myynnissä. ’Me asuttiin tässä samassa talossa. Tossa yläpuolella. Vaimo kävi täällä asiakkaana’, mies kertoi. Mä tajusin heti, että kenestä mies puhui. Myöhemmin mies saapui heidän lastensa kanssa myymälään vaatteiden kanssa. Hänen vaimonsa oli ihan mieletön ihminen. Todella karismaattinen. Kirjailija, kaunis ja valovoimainen. Hän kuoli syöpään”
Kun Marialta kysyy, että nauttiiko hän juuri tästä työstä, vastaus kuuluu nopeasti: ”Tottakai!”. Yksityisyrittäjän tie on kuitenkin ollut pitkä ja kivinen, eikä hän liikkeen avaamisen aikana ehtinyt pitämään vapaapäiviä ja hän oli myymälässä käytännössä aina. Entinen vaateliikkeen somistaja ja myyjä koki uusien vaatteiden myynnin eettisesti niin ongelmalliseksi, että oman second-hand -myymälän avaaminen tuntui oikealta.
”On tärkeää tulla nähdyksi sellaisena kuin kokee että on” siteeraa Maria mummiaan. Maria kannustaa ihmisiä pukemaan sen kaapissa vuosia seisoneen ”erikoiseen tilanteeseen” tarkoitetun kukkamekon päälle heti, sillä elämä on nyt. Hän pitää jokaista ihmistä sen arvoisena että kaikilla saa olla kivat, mukavat ja kauniin väriset vaatteet päällä joka päivä, vuodenajasta riippumatta.
Frida Marina, Kaarlenkatu 10, Helsinki
