Olet varmasti nähnyt kuvia, joissa ihmiset poseeraavat värikästä ja pörröistä karvataustaa vasten. Jos et, Instagramin käyttö on jäänyt sinulla todella vähälle tämän vuoden puolella. Shoplifterin Nervescape VIII -taidenäyttely on kiinnostava esimerkki taiteen ja sosiaalisen median yhteiselosta, joka vaikuttaa olevan yhä yleisempi ilmiö.
Maaliskuisena lauantai-iltapäivänä Nykytaiteen museo Kiasman viidennessä kerroksessa riittää väkeä. Ihmisiä makoilee säkkituolia muistuttavilla jättiläismäisillä tyynyillä ja silittelee ihmetyksissään kirkkaanvärisiä karvamatoja. Samassa tilassa monet räpsivät kuvia puhelimellaan. Islantilaisen Shoplifterin massiivinen tekohiuksista koottu installaatio Nervescape VIII vetää somettajia puoleensa. 
“Kävijät viihtyvät hyvin. Kiasmaan tullaan viettämään aikaa ystävien kanssa, saamaan elämyksiä ja kokemaan jotain uutta tai oppimaan lisää taiteesta”, Kiasmasta kerrotaan näyttelyn saamasta vastaanotosta.
Taiteilija Shoplifter, oikealta nimeltään Hrafnhildur Arnardóttir, kutsuu näyttelyynsä rentoutumaan ja ”heittäytymään villiintyneen sateenkaaren syleilyyn”. Sitä ihmiset tosiaan tekevät – heittäytyvät. Kävijät silittävät taideteosta, halaavat sitä ja upottavat päänsä sen syleilyyn. Värikkyys vetää puoleensa – kirjaimellisesti. Se, että pörröistä teosta saa koskettaa, on poikkeuksellista. Yleensä taideteoksiin koskemista ei sallita ja luonnollisesti kaikki kielletty kiinnostaa. Mistä installaatiossa on oikein kyse?
”Onnelliset ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin.”
“Kiasman installaatio on osa Nervescape -nimisten teosten sarjaa. Nimi viittaa hermoihin (nerves) sekä toisaalta maisemaan (landscape). Teos heijastelee taiteilijan kiinnostusta aivotutkimukseen ja neurotieteeseen. Teoksen takkurihmastot muistuttavat rakenteeltaan hermosoluja, mutta Shoplifter toivoo taiteen myös vaikuttavan aivoihin. Hän uskoo, että kun aistimme voimakkaita värejä, aivoissa vapautuu serotoniinia, joka kohottaa mielialaa. Shoplifter haluaa herättää ilon ja onnen tunteita, sillä ’onnelliset ihmiset kohtelevat toisiaan paremmin’”, Kiasmasta kerrotaan.
Teoksen tarina on inspiroiva ja mielenkiintoinen, mutta tulevatko ihmiset näyttelyyn sen – vai Instagram-kuvien – takia?
Nervescape VIII ei ole ainoa some-hitti taiteen saralla. Lähiaikoina Helsingissä on nähty useita näyttelyitä, jotka ovat näkyneet vahvasti sosiaalisessa mediassa: Yayoi Kusaman leikkisät pilkut ihastuttivat HAMissa muutama vuosi sitten ja teamLabin näyttely Amos Rexissä kasvatti pahimmillaan satojen metrien jonot.
”Näyttelyarkkitehtuuri ja ripustus suunnitellaan taiteen esittämisen ja näyttelykokemuksen ehdoilla. Ripustuksessa pidetään huoli siitä, että mahdollinen kuvaaminen ei aiheuta vaaraa itse teokselle.”
Englannin kielen termiä instagrammable on haastavaa suomentaa, mutta Nervescapen kaltaiset näyttelyt ovat tietynlaisen some-arvon omaavia kuvauksellisia kohteita. Vaikuttaako mahdollinen “sometettavuus” Kiasman näyttelyvalintoihin?
“Ei vaikuta. Kiasman näyttelyohjelmisto koostuu sekä kotimaisten että ulkomaisten nykytaiteilijoiden yksityisnäyttelyistä, tai teemallisista ryhmänäyttelyistä. Museo suunnittelee itsenäisesti ohjelmistonsa sisällöt ja valitsee esiteltävät taiteilijat kutsuperiaatteella. Näyttelyillä pyritään esittelemään mahdollisimman monipuolisesti nykytaiteen eri ilmiöitä, sisältöjä ja ilmaisutapoja. Näyttelyarkkitehtuuri ja ripustus suunnitellaan taiteen esittämisen ja näyttelykokemuksen ehdoilla. Ripustuksessa pidetään huoli siitä, että mahdollinen kuvaaminen ei aiheuta vaaraa itse teokselle”, Kiasma huomioi.
Positiivista museon näkökulmasta on se, että sosiaalisen median kautta pystytään seuraamaan yleisön museokokemusta ja fiilistä. On kuitenkin mahdotonta arvioida, kuinka suuri osa kävijöistä loppupeleissä postaa someen näyttelykäyntinsä yhteydessä. Suljetuista tileistä ja Facebookista ei saa tietoja julkaisuista, eivätkä kaikki käyttäjät merkitse julkaisujaan näyttelyn hashtagilla tai tägää paikaksi Kiasmaa. Päivänselvää kuitenkin on, että Shoplifteristä monet kyllä somettavat.
Näyttely on paikka ihmettelylle ja yhdessäololle.
Kävijät ovat ottaneet somen omakseen. Instagramissa hashtagilla #kiasma pääsee ”villiintyneen sateenkaaren” maailmaan missä ja milloin hyvänsä.
Sosiaalisen median voimaa ei voi kieltää ja siellä sana kulkee nopeasti. Voisi kuvitella, että suuri näkyvyys yksityiskäyttäjien profiileissa toisi paljon uusia kävijöitä museoon. Onko näin?
“Suoraa vaikutusta somenäkyvyyden vaikutuksesta kävijämääriin on vaikea arvioida. Luonnollisesti paljon somenäkyvyyttä keräävät näyttelyt ja teokset herättävät laajemmin kiinnostusta kuin sellaiset, jotka eivät leviä museokävijöiden omissa postauksissa”, Kiasmasta kerrotaan.
“Some-näkyvyyden kasvattaminen on tärkeä osa museon markkinointia, sillä resurssit maksetun mainonnan osalta ovat rajalliset.”
Myös monet julkisuudesta tunnetut suomalaiset – kuten tubettaja Mansikkka sekä tubettaja-artisti Tuure Boelius – ovat julkaisseet kanavissaan materiaalia näyttelystä. Kiasman mukaan tunnettujen henkilöiden some-huomio voi tuoda näyttelylle myös uusia yleisöjä. Museo tekee vaikuttajien kanssa myös kaupallista yhteistyötä.
“Kiasma on järjestänyt ja järjestää edelleen näyttelyiden avautumisten yhteydessä kierroksia instagrammaajille. Nämä ovat olleet suosittuja ja rekrytointi kierroksille on tapahtunut suoraan Instagramin kautta”, Kiasmasta kerrotaan.
Kierroksien lisäksi he ovat tehneet myös muunlaista vaikuttajamarkkinointia instagrammaajien, tubettajien ja bloggareiden kanssa.
“Some-näkyvyyden kasvattaminen on tärkeä osa museon markkinointia, sillä resurssit maksetun mainonnan osalta ovat rajalliset.”
Sosiaalisella medialla – kuten kaikilla asioilla – on aina kaksi puolta. Museon näkökulmasta somekeskustelu voi olla myös negatiivista, jopa virheellistä.
“ Virheellinen tieto tai negatiiviset mielikuvat voivat levitä kulovalkean tavoin. Ongelmat ovat siis aivan samankaltaisia kuin missä tahansa organisaatiossa. Somen seuraaminen ja somekeskusteluun osallistuminen vaatii resursseja.”
Kiasma iloitsee kuitenkin siitä, että parhaimmillaan some kuitenkin herättää keskustelua näyttelystä sekä innostaa ihmisiä näyttelyn ja taiteen pariin.
”Täällä tulee ihanan pirteä ja valoisa fiilis!”
Some kertoo monien käyneen ihastelemassa Shoplifterin värikästä maailmaa, mutta onko somella ollut vaikutusta päätökseen näyttelyyn lähtemisestä? Kiasman kävijäkunta on ikäjakaumaltaan monipuolista, mutta sosiaalinen media koskettaa kaikkia jollain tapaa.
Janette Laine ja Taru Niemelä molemmat harrastavat valokuvausta. Näyttely on heille hyvä paikka kuvata näyttäviä otoksia.
Janette Laine &
Taru Niemelä
Vantaa
Mikä teidät toi tänne?
Taru: Se oli mun idea. Mä olin mun toisen kaverin kanssa täällä ja sitten kun me Janetten kanssa otetaan valokuvia, niin sitten ajateltiin että tullaan tänne. Meillä on molemmilla järkkärit. Me otetaan niillä kuvia ja laitetaan Instagramiin, jaetaan siellä.
Janette: Mä innostuin Tarun ideasta, kun täällä on niin paljon eri värejä ja näistä saa tosi hyviä kuvia.
Mistä kuulitte näyttelystä?
Taru: Mun äiti on taideopettaja, niin hän kertoi mulle tästä ekan kerran.
Janette: Mä olin nähnyt tästä sosiaalisessa mediassa tosi paljon kuvia.
Mitä olette tykänneet?
Taru: Mun mielestä tämä on tosi kiva. Tämä on tosi erilainen kuin muut näyttelyt, koska yleensä on vain tauluja. Kun täällä saa koskee noihin karvoihin, niin se on tosi jännää.
Janette: Täällä tulee ihanan pirteä ja valoisa fiilis, kun on niin paljon eri värejä! Harvoihin taideteoksiin saa koskea, siitä saa myös sitä fiilistä.
Aiotteko julkaista täällä ottamianne kuvia sosiaalisessa mediassa?
Taru: Kyllä varmaan Instagramiin jaetaan molemmat näitä.
Emilia Tapio käy yleensä taidenäyttelyissä tyttärensä kanssa, mutta tällä kertaa hänen aviomiehensä Timo Tapio pääsi mukaan nauttimaan taide-elämyksestä.
Emilia Tapio &
Timo Tapio
Helsinki
Mikä teidät toi tänne?
Emilia: Kyllä yleensä käyn kaikki kiinnostavat näyttelyt täällä Helsingissä.
Timo: Tulin vaimon perässä.
Mistä kuulitte näyttelystä?
Emilia: Varmaan aika paljon kavereilta. Minulla on 11-vuotias tyttö ja yleensä mä käyn hänen kanssaan näyttelyissä. Hän oli ehtinyt kaverin kanssa käydä katsomassa tämän ja kehui kovasti.
Timo: Vaimolta kuulin.
Mitä olette tykänneet?
Emilia: Tähän asti olen tykännyt, mutta tämä on vasta ensimmäinen huone jossa ollaan käyty.
Timo: Ihan joo, tykätty on.
Oletteko ottaneet täällä valokuvia?
Emilia: Joo.
Timo: Joo, hän on ottanut.
Aiotko julkaista täällä ottamiasi kuvia sosiaalisessa mediassa?
Emilia: Joo.
Ava Luukkosella on värikkäissä hiuksissa paljon ihmeteltävää. Isä Olli Luukkonen arvelikin, että tytär pitäisi näyttelystä.
Olli Luukkonen &
Ava Luukkonen
Helsinki
Mikä sinut toi tänne?
Yhden kaverin siskolla oli näyttely. Tultiin tänne katsomaan heitä, mutta tämä Islannin Arnardóttir oli ehkä kiinnostavin näistä.
Mistä kuulit näyttelystä?
Sosiaalisessa mediassa näytti olevan paljon kuvia näyttelystä.
Oletko ottanut täällä valokuvia?
Kyllä minä otin yhden videon, mutta muuten en ole oikein ehtinyt ottaa tässä kuvia.
Aiotko julkaista videota sosiaalisessa mediassa?
Saatan jakaa videon muutamalle sukulaiselle, mutten tiedä laitanko sosiaaliseen mediaan.
Nervescape VIII -näyttely on esillä Kiasmassa 15.9.2019 asti.
