Anttoni Lajoma, 20, on itseoppinut elokuvien tekijä. Hän tuottaa, kuvaa, käsikirjoittaa ja jopa säveltää pääsääntöisesti itse teoksensa. Lajoma sanoo kuitenkin, että alan koulutus on välttämätön, jos elokuvista mielii ammattia.
Hänen kiinnostuksensa elokuvia kohtaan on kehittynyt pikkuhiljaa erilaisista mielenkiinnonkohteista.
”Lapsena olin aina jollain tavalla kiinnostunut esiintymisestä, laulelin menemään ja yritin aina olla huomion keskipiste. Ensin se tuli musiikin kautta, sitten kun se ei riittänyt rupesin tekemään taikatemppuja, sekä luovaa kirjoittamista ja yläasteella alkoi kiinnostamaan elokuvat”
Lajoma on opetellut itse elokuvien tekemisen salat. Hän on opiskellut elokuvan tekemisestä netistä, katsomalla elokuvia, seuraamalla Youtube-videoita ja kirjoittamalla omia muistiinpanoja ylös.
”En oo ikinä käynyt koulutusta elokuvan tekemisestä. Kävin tällaisen elokuvatuotantaja kurssin, jossa katottiin elokuvan tekoa konkreettisesti sieltä toimistopuolelta, mutta sekin oli vasta viimevuonna. Ennen sitä olin jo tehnyt lyhäreitä itseoppimisen kokemuksella.
Mä uskon vankasti siihen, että mitään ei voi oppia ennen, kun sen tekee ”
Hyviä puolia itseoppimisessa on Lajoman mukaan ongelmanratkaisutaidon ja nopean ajattelun kehittyminen. Hän myös kokee valtavana rikkautena, että on tämän myötä oppinut paljon tärkeitä asioita eri osa-alueilta. Haasteina itseoppimisessa on kuitenkin esimerkiksi aikataulun hahmottaminen ja muille vastuunantaminen, sillä välillä on vaikeaa olla tekemättä itse. Lajoma uskoo tämän kuitenkin harjaantuvan kokemuksen myötä.
”Mä en ole ikinä itse nähnyt sellaista yliopistotason koulutusta elokuva-alalla tarpeellisena muuten kuin suhteiden tekemiseen”
Lajoma ajattelee elokuva-alan koulutuksen olevan välttämätön, jos haluaa menestyä elokuva-alalla, mutta hän ei koe sen kuitenkaan antavan enempää kuin itseoppiminenkaan. Lajoma aikoo silti hakea Aalto-yliopistoon opiskelemaan elokuvataiteiden ohjauslinjalle, sillä haluaa elokuvista itselleen ammatin.
”Mä en ole ikinä itse nähnyt sellaista yliopistotason koulutusta elokuva-alalla tarpeellisena muuten kuin suhteiden tekemiseen. Kaiken sen mitä ne siellä opettaa sulle, sä pystyt oppimaan tekemällä elokuvia ja oppimalla siitä, mitä teit viimeksi väärin”
Itseoppiminen on toisaalta aiheuttanut myös omia haasteitaan työnhakuun. Lajoman mukaan yksityisrahoitteisten elokuvatuotantojen puolelta töitä on mahdollisuuksien mukaan helpompi saada, kun taas esimerkiksi isommista firmoista, jotka usein vaativat alan koulutuksen osoittamaan omaa osaamistaan.
”Se puoli millä mä oon pyörinyt aina ja se puoli mihin alan koulutuksessa koulutetaan pelaa ihan eri liigoissa. Yksityisrahoitteinen puoli on niin paljon vapaampaa ja rennompaa, kun taas isommissa yrityksissä kaikkien pitää olla täysin kartalla kaikesta”
”Mun mielestä kannattaa siis opetella itse, mutta kannattaa myös saada vähän jalkaa oven väliin”
Itseoppinutta arvostetaan Lajoman mielestä alalla siten, että hänen ajatellaan osaavan jo joitain asioita. Toisaalta saatetaan kuitenkin katsoa, että kokemuksen puute vaikuttaa tekemiseen.
”Itse oon saanu töitä alalta sitä kautta, että olin siellä tuotantajakoulutuksessa, koska siellä ne anto mulle pohjan isommissa tuotannoissa pyörimiseen. Sen jälkeen on tullu soittoja takasin, että ’tuu vaan takas kuvaa tätä meidän juttuu, olit hyvä sillon viimeks’
Mun mielestä kannattaa siis opetella itse, mutta kannattaa myös saada vähän jalkaa oven väliin”
Tulevaisuuden haaveina Anttoni Lajomalla on kouluun pääseminen. Siihen asti hän kuitenkin aikoo jatkaa opiskelua itse ja uusi lyhytelokuvaprojekti on jo käynnissä. Tulevassa lyhytelokuvassa on Lajoman teoksista tähän mennessä vaikein ja monimutkaisin idea, koska teos käsittelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Hän kokee, että hänen velvollisuutenaan on kuitenkin käyttää ääntään ja tuoda tällä tavalla huomiota asioihin.
Lajomalla on myös yksi suurempi unelma.
”Mun haaveena on olla nuorin henkilö, joka on voittanut Cannesin elokuvajuhlissa parhaan ohjaajan palkinnon. Mulla on siihen kuus vuotta aikaa eli kello tikittää ja mun pitää yrittää onnistua.
Se on isoin haave, mitä mulla on”
