Nuorilta kysytään, mikä sinusta tulee aikuisena. Mistä sinä unelmoit? Mitä sinä tavoittelet? Haastattelin kuutta aikuista heidän unelmistaan, neljä heistä oli noin 50-vuotiaita ja kaksi noin 70-vuotiasta. Vastaukset eivät lopulta yllättäneet.
Unelmointi ei lopu nuoruusiän optimistisuuteen ja valintojen monimuotoisuuteen. Haaveet elävät, niitä saavutetaan ja toteutetaan tai sitten ei, kunnes niitä syntyykin taas uudestaan.
Nuorena haaveiltiin tulevaisuuden tuovan uran ralliautokuskina, matikan opettajana tai nuorisotyöntekijänä, psykologina ja mahdollisesti elektroniikan parissa. Iän ja elämän karttuessa. kun oppii tuntemaan itseään ja vahvuuksiaan paremmin, myös unelmia saattaa kadota ja samalla tulla uusia.
”Ei siitä koskaan tullut mitään.”
Ei se haittaa, jos unelmat ei toteudu, sen takia tässä ollaan. Unelmat kuitenkin puskevat ihmistä eteenpäin ja auttavat löytämään sen itselle sopivimman suunnan. Pääasiassa haastateltavilla oli kuitenkin joitain vaikutteita tullut nuoruuden haaveista myös tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Vaikka ura saattoi olla jotain toista, niin eläkepäivillä on lopulta päässyt esimerkiksi opettamaan käsitöitä. Tämä ehkä todistaa myös nuorille sen, että kaikkea kerkeää tehdä sitten, kun sille on oma aikansa ja paikkansa.
”Haaveilen siitä, ettei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan.”
Aidosti ja oikeasti odotetaan eläkettä. Töitä kun on kuitenkin tehty jo kymmeniä vuosia, ei enää unelmoidakaan hyväpalkkaisesta ja motivoivasta työpaikasta. Odotetaan sitä hetkeä, kun ei enää tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan ja ei tarvitse miettiä, milloin on seuraava kesä- tai syysloma päästäkseen lomamatkalle. Muun muassa Kreikan saaristo tuntuu olevan mukavan kuuloinen eläkepäivien viettopaikka.
Vaikka eläkettä odotetaankin, toivotaan että saisi jatkaa töitä niin kauan kuin mahdollista. Kyllä siellä eläkkeellä kerkeää sitten olla, joten tässä vaiheessa on hyvä viimeistään saavuttaa ne viimeisetkin tavoitteet työelämässä.
”Ei koskaan tiedä mitä tulee”
Vaikuttaa siltä, että haastateltavien mielestä tulevaisuus vaikuttaa hieman epävarmalta. Eläkepäiviin valmistautuessa toivotaan turvallisuuden tunnetta ja peruselementtien, kuten sopivan asunnon, hankkimista ja hoitamista. Kaikilla haastateltavilla lähtökohtana kuitenkin on, että saisi asua mahdollisimman kauan omassa kodissa, omilla ehdoilla, omassa rauhassa.
Kaikki haastateltavat ovat terveyden kannalta melko realistisia. Ymmärretään se, että ei enää olla niitä nuoria, jotka pystyvät mihin tahansa. Toivotaan, että terveys kestäisi mahdollisimman pitkään, kunnes täytyykin jäädä aloilleen.
Kaiken elämisen keskellä unelmointi ja haaveilu ovat erittäin tärkeitä ja inhimillisiä asioita. Monet haaveilevat samoista asioista, että pysyisi terveenä ja pääsisi tekemään vielä paljon asioita, niin esimerkiksi lasten ja lastenlasten kanssa, kuin itsekseen toteuttamaan omia henkilökohtaisia unelmia. Mutta miksi tuntuu, että aikuisten unelmilla ei ole väliä, jos olet valinnut jonkun tietyn suunnan, minkä takia siinä pitäisi välttämättä pysyä? Elämä ei ole niin mustavalkoista.
