Kuvituskuva, kuvan henkilö ei liity artikkeliin. Kuvaaja: Mikael Kaltiainen
Suomessa transsukupuolisten ihmisten hoidosta vastaa kaksi klinikkaa Helsingissä ja Tampereella. Arkikielessä transpoli, eli sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka tarjoaa hoitoa ihmisille, jotka eivät koe syntymässä määriteltyä sukupuolta omakseen.
Hoidon laatu poliklinikoilla on viime aikoina noussut julkisen keskustelun kohteeksi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen verkkomedia Kehrääjän (7.6.2021) julkaisemassa artikkelissa hoito todetaan potilaalle raskaaksi epäinhimmilliseksi kestävyyskokeeksi.
Ja sellaistahan titteliä transpoli kantaa. Monien transihmisten keskuudessa poli nähdään arvaamattomana, mielivaltaisena, eikä ainakaan mukavana paikkana. Yleisimpänä ongelmana esille tulee hoitoon pääsyn hitaus, sekä asiaton kohtelu klinikalla
Kuinka kauan hoitoon pääsyssä sitten kestää?
Tällä hetkellä lähetteen saatua potilas voi päästä klinikalle n. 6kk sisällä. Monet kuitenkin puhuvat polin olevan todella ruuhkautunut, eikä vuodenkaan jonotus ensikäyntiä varten ole tavatonta.
Mikaelin tapauksessa edes vuosi ei riittänyt.
Mikael oli 14 vuotta, kun alkoi pohtia sukupuoli-identiteettiään. Hän paini asian kanssa noin puoli vuotta, ja 15 vuotta täytettyään tiesi olevansa transmies. Vanhempien toiveesta hän hakeutui polille kuitenkin vasta kaksi vuotta myöhemmin, 17-vuotiaana. Ensi aikaansa hän joutui odottamaan 16 kuukautta.
Kun hän vihdoinkin pääsi klinikalle, oli Mikael suunnattoman onnellinen. Päästyään ensikäynnille pitkän odotuksen jälkeen, alkoi prosessi etenemään jouhevasti. Pelko ja huoli oli silti ajoittain mielessä, sillä hän ei ollut kuullut mitään positiivista klinikasta.
Hän huomasi selittelevänsä ja miettivänsä vastauksiaan tarkoin, sillä pelkäsi, että hänen identiteettinsä ymmärrettäisiin väärin eikä hän saisi tarvitsemaansa hoitoa. Pelko hylsystä eli prosessin jäädyttämisestä on monelle transpolin asiakkaalle tuttu. Monet asiakkaat ovat kokeneet tutkimusjakson olevan kestävyyskoe, jossa kysymyksiin pitää vastata oikein.
Myös asiaton kohtelu huoletti. Kehrääjän 2021 julkaistussa artikkelissa tuodaan esille järkyttäviä kysymyksiä, joita transnuorille oltiin klinikalla esitetty. Suojaiän alla olevilta alaikäisiltä nuorilta oltiin kysytty masturbointiin liittyviä kysymyksiä, kehotettu hankkimaan lisää seksikokemusta, sekä kysytty transtytöltä miltä tuntuu kun tulee aina olemaan poika.
Valitettavasti Mikaeliltakin löytyy vastaavanlainen kokemus. Käynnillä hoitajan ja psykologin kanssa hänelle oltiin sanottu, etteivät näe syytä miksi Mikael ei voisi saada diagnoosia. Seuraavassa lääkärin tapaamisessa lääkäri oli osoittanut syvää huolta siitä, ettei hänellä ole aikaisempaa seksikokemusta. Näin ei ollut, vaan transtaustansa takia ajatus penetratiivisesta seksistä tuntui väärältä. Onneksi äiti oli tapaamisessa mukana, ja osasi puolustaa Mikaelia tilanteessa.
Tällä hetkellä Mikael on ns. prosessin lopussa, ja on saanut tämän hetken tarpeen mukaista hoitoa. Jos hän voisi antaa jonkun neuvon ensi kertaa klinikalle hakeutuvalle, olisi se puhua mahdollisimman avoimesti asioistaan. Omista asioista kannattaa myös muodostaa mahdollisimman selkeä kuva itselleen, jotta vaikka mitä kysymyksiä siellä tulisi, osaa vastata johdonmukaisesti ja järkevästi. Siten sinusta tulee selkeämpi kuva, joka edistää myös hoidon etenemistä klinikalla.
Aron Luokkala
Kehrääjän artikkelit:
