Petteri Orpon luotsaama hallitus on aloittanut työnsä suomalaisen koulutusjärjestelmän päivittämiseksi. Hallitus tarjoaa perusopetukseen lisää rahaa ja opetustunteja, mutta mitä mieltä vantaalaisen peruskoulun opettaja on hallitusohjelmaan kirjatuista suunnitelmista? Kerttu Kivioja, luokanopettaja Viertolan koulusta kertoo, mitkä asiat tulee korjata perusopetuksen parantamiseksi.

Petteri Orpon johtaman hallituksen valmistamasta Julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2024-2027 käy ilmi, että tulevalla hallituskaudella ”Perusopetusta vahvistetaan yhteensä 50 milj. eurolla v. 2024, 100 milj. eurolla v. 2025, 150 milj. eurolla v. 2026 ja 200 milj. eurolla vuodesta 2027 lukien”.

Orpon hallituksen laatima hallitusohjelma puolestaan kaavailee sitä, että hallitus aikoo muun muassa perusopetuksen vähimmäistuntimäärää kasvattamalla antaa ”lisää aikaa ja työrauhaa opettajille ja oppilaille” sekä vahvistaa perusopetuksen laatua, tasoittaa oppimiseroja sekä ehkäistä segregaatiota vakiinnuttamalla perusopetuksen tasa-arvorahoituksen määrärahatason.

Seuraavaksi perusopetusta lähtevät siis korjaamaan ja kehittämään hallituksen ja eduskunnan johdolla valtioneuvosto opetus- ja kulttuuriministeriöineen ja opetushallituksineen sekä koulutuksen järjestäjät ja ylläpitäjät kuten kunnat apunaan mahdollisesti myös maakuntaliitot.

Mutta, jos valtion myöntämän lisärahoituksen kohteista saisivatkin päättää suoraan perusopetuksen varsinaiset järjestäjät – opettajat – mihin kohteisiin lisärahoitus suunnattaisiin?

Kerttu Kivioja, 27, työskentelee toista vuotta luokanopettajana Viertolan koulussa Vantaalla, ja omaa ekaluokkaa opettava Kivioja lisäisi aivan ensimmäiseksi koulunsa opettajien määrää.

”Ennen kaikkea erityisopettajien määrää.”

Koska opettajia – varsinkin erityisopettajia – on liian vähän, eivät Viertolan koulussa kaikki erityisopetusta tarvitsevat oppilaat sitä saa.

Esimerkiksi Kiviojan opettamalla ekaluokalla merkittävällä osalla oppilaista on heikko suomen kielen taito, joten opettaminen koko yhdeksäntoista oppilaan yleisopetuksen ryhmässä on haastavaa.

Kielitaidon puutteen lisäksi oppilailta löytyy yhä enemmän mm. ADHD:tä sekä muita neuroepätyypillisyyksiä, jotka hankaloittavat suuressa, runsaasti impulsseja sisältävässä ryhmässä opiskelua. Kivioja kokeekin, että luokkien ryhmäkoot ovat liian ja isoja, ja että vaikka oppilaalla ei välttämättä olisi haasteita oppimisessa tai sosiaalisissa taidoissa, voi koulu-uran alkuvaiheessa silti olla tarve henkilökohtaiselle ohjaukselle.

Liian vähäinen opettajamäärä ja yleisopetuksen ryhmissä sattuvat ongelmatilanteet hankaloittavat Viertolan koulussa myös jo olemassa olevien erityisopettajien työskentelyä.

”Yhden erityisopettajan olisi pitänyt olla meidän ykkösten laaja-alaisena erityisopettajana, niin hän ei ole vieläkään päässyt aloittamaan erityisopettajan tunteja, koska hän on ollut sidottuna näihin [yleisopetuksen ryhmässä tapahtuviin] hankaliin tapauksiin.”  

Opettajamäärien nostamisen lisäksi Kivioja toivoisi helpotusta myös oppimateriaalitarjontaan. Viertolan koulu ei esimerkiksi tarjoa Kiviojan opettamalle luokalle koulukirjoja muissa aineissa kuin suomen kielessä ja matematiikassa, joten Kivioja kollegoineen joutuu itse kehittelemään muiden aineiden oppimateriaalit.

”Kun halutaan kannustaa lukemiseen ja kaikkeen tämmöiseen, ja opettajat ovat jo aika työllistettyjä ja kuormitettuja kaikenlaisen sälän kanssa, niin olisi kiva, jos niitä materiaaleja olisi valmiina vähän enemmän.”

Vaikka Kivioja kokeekin opetuksen suunnittelun ja materiaalien valmistamisen mielekkäänä ja pitää sitä osana opetustyötä, kuluu hänen mielestään työaikaa tällä hetkellä niin paljon oppimateriaalien kehittelemisen lisäksi myös muihin työtehtäviin, että jonkinlainen valmis oppimateriaalipankki olisi tervetullut helpotus työntekoon.

Oppimateriaalien puute hankaloittaa myös jo suunnitellun opetuksen toteuttamista, kun esimerkiksi kuvaamataidon tunnille kaavailtu vesivärimaalaus ei onnistukaan suunnitellusti puuttuvien vesiväripaperien tai käyttökelvottomien pensseleiden takia.

Jos koululla ei ole siis varaa palkata tarpeeksi henkilökuntaa tai hankkia tarvittavia oppimateriaaleja, onko rahaa todella vain liian vähän vai käytetäänkö sitä vääriin asioihin?

”Luulen, että oikeasti rahaa ei myöskään ole tai että sitä on hyvin vähän ja pitää miettiä tosi tarkkaan, että mihin se käytetään.”

”Mutta en tiedä sitten toisaalta, että mikä olisi koulussa olennaisempi rahankäyttökohde kuin opetusvälineet tai henkilökunta.”

Rahallisten resurssien lisäksi hallitusohjelma on tarjoamassa perusopetukseen myös ajallisia lisäresursseja lisäämällä perusopetukseen 2-3 vuosiviikkotuntia ilman opetussuunnitelman laajentamista.

Ajatus on Kiviojan mielestä lähtökohtaisesti hyvä, mutta käytännön toteutus mietityttää. Kiviojan kuvittelemassa kauhuskenaariossa oppilaiden tuntimäärä lisääntyy, mutta opettajien ei, koska opettajille pitäisi tuntimäärän lisääntyessä maksaa lisää palkkaa, eikä ”ainakaan tähän mennessä opettajien palkkoja ole haluttu hirveästi nostaa”.

Käytännössä tuntien lisääminen saattaisi Kiviojan mielestä tarkoittaa sitä, että lisätyt tunnit otettaisiin pois nykyisistä jakotunneista eli puolikkaiden oppilasryhmien tunneista, joita Kiviojan mielestä pitäisi lisätä entuudestaan. Kivioja kokee jakotuntien olevan tärkeitä varsinkin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, jolloin monet vielä harjoittelevat koulussa olemista.

Myös pienten oppilaiden keskittymiskyvyn määrä askarruttaa: hallitus tavoittelee lisäyksillä ”lisätunteja erityisesti alakoulun vuosiluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettamiseen”, mutta Kivioja ei ole vakuuttunut siitä, riittääkö pienten oppilaiden keskittymiskyky kaavailtuun lisäopetukseen oikeasti.

”Mutta en tiedä sitten toisaalta, että mikä olisi koulussa olennaisempi rahankäyttökohde kuin opetusvälineet tai henkilökunta.”

Entä kokeeko päivittäistä, ruohonjuuritasolla toimivaa opetustyötä tekevä ammattilainen tulevansa kuulluksi, jos tai kun hän kertoo näkemyksiään työolojen parantamisesta esimerkiksi esihenkilöilleen?

”Mielestäni rehtorilla on tosi hyvä asenne ja hän on avoin ehdotuksille, ja on olo, että kyllä kuunnellaan. Mutta sitten toisaalta tuntuu myös, että rehtorilla on kädet hyvin sidotut.”

Kivioja myöntääkin kyynistyneensä, sillä vaikka oman koulun rehtori ja esimerkiksi opettajien ammattijärjestö OAJ olisivatkin vastaanottavaisia ehdotuksien suhteen, ei konkreettisia päätöksiä pystytä tekemään.

”En oikeasti tiedä, että kuka niitä päätöksiä voi tehdä, kun tuntuu että kukaan ei oikein voi asialle mitään.”

”Oppimisen perusasiat kuntoon” kuuluu hallitusohjelman koulutusta koskevan osion otsikko. Nyt, kun sekä rahallisia että ajallisia lisäresursseja näyttäisi olevan luvassa, olisiko opetusalan viranomaisten ja opettajien hedelmälliseen yhteistyöhön uusi mahdollisuus yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi?

Lähteet:

Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2024-2027, valtiovarainministeriön julkaisuja – 2023:64
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/165189/VM_2023_64.pdf?

Vahva ja välittävä Suomi : Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023
https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/

Tiina Romppainen