Metropolia ammattikorkeakoulun käyttömestari Taneli Bruun näkee kuvauskaluston parhaimmillaan hyvänä sijoituksena, mutta korostaa tarkkaa harkintaa usealta eri kantilta ennen hankintojen tekemistä.
Elokuva- ja TV-alan opiskelijoiden käytäväkeskusteluissa kuulee usein puhuttavan erilaisista välinehankinnoista. Yleensä keskustelu pysyy haaveilun tasolla. Moni opiskelija elää arkeaan pääosin tukien varassa, eikä ylimääräistä rahaa kalliisiin hankintoihin ole.
Jos vähäisiä rahojaan kuitenkin lähtee sijoittamaan kuvauskalustoon, minkälaiset hankinnat tuovat eniten tuotannollista arvoa? Mitä olisi syytä pitää mielessä?
Kysymyksiin vastasi Taneli Bruun, joka opetustyön lisäksi ylläpitää Metropolian ammattikorkeakoulun Sutsaamon kuvauskalustoa. Hän on myös pitkän linjan AV-alan yrittäjä, joten välineet ja kalustohankinnat ovat hänen erityisosaamistaan.
Kysyttäessä Bruun kertoo itse omistaneensa valmistuessaan jonkin verran välineistöä, mutta korostaa, että ihan aluksi on hyvä pysähtyä miettimään sitä, tarvitseeko hankintoja ylipäänsä tehdä. ”Miten järkevää on ostaa ja investoida, vai lainaako jostain tai vuokraa sen. […] Jos sijoittaa vaikka tuhat euroa ja tekee kolme keikkaa vuodessa, se on todella hidas tapa kuolettaa sen kaluston hinta.”
Seuraava neuvo on pohtia, mitä välineistöltä haluaa tai mitä se antaa henkilökohtaisella tasolla. Tuoko hankinta muutakin kuin rahallista arvoa? Bruunin mukaan kaluston hankinnan voi nähdä myös panostuksena henkilökohtaisiin taitoihin eli sijoituksena tulevaan.
Kuvausvälineitä on Bruunin mukaan järkevää miettiä myös rahallisina sijoituksina. Hänen itsensä suosittelemansa lähestymistapa on ostaa mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman laadukkaita tuotteita, jotka ovat usein budjetin yläpäässä. Laadukas ja kallis on sitä usein myös vaihdettaessa kyseistä tuotetta uudempaan. ”Ne säilyttävät käyttö- ja myyntiarvonsa”, Bruun tarkentaa. Pitkä elinkaari tarkoittaa lisäksi hankinnan ekologisuutta.
Pitkän linjan yrittäjänä Bruun lisää, että ennen hankintoja olisi järkevää myös pohtia, haluaako maksaa arvonlisäveroa vai ei. Olisiko siis syytä rekisteröityä yrittäjäksi ennen isoja hankintoja?
Järkevää Bruunin mukaan olisi lähteä liikkeelle ne asiat edellä, joiden elinkaari ja uudelleenkäyttöarvo välinearsenaalissa on suuri, kuten objektiivit. Usein samat linssit sopivat myös seuraavaan kameramalliin, jolloin koko välineistön uusimista ei tarvitse tehdä päivitettäessä välineitä.
Bruunin mielestä on lyhytnäköistä hankkia esimerkiksi uutta kameraa vain resoluution kasvattamisen takia. Yksittäisten ominaisuuksien sijaan hankinnoissa pitäisi miettiä, miten työväline vaikuttaa kokonaisuuteen, ja suhtautua niihin työkaluina. Ne joko parantavat lopputulosta tai eivät tuo lisäarvoa kokonaisuuteen.
Välineistön valinnassa pitäisi pohtia enemmän sitä, mitä ollaan tekemässä. Kuvattaessa pankkimainosta kuvassa pitääkin Bruunin mukaan näkyä ”juhlavuutta ja pömpöösiä”, jota kalliit välineet tuovat mukanaan. Jos taas kuvataan rujoa ja rajua materiaalia, on Bruunin mukaan tuhlausta pukea kuvaa liian kauniiseen kehykseen. Hän havainnollistaa tätä esimerkillä uutiskuvastosta konfliktialueelta.
”Nykivä pikselimössö istuu juuri siihen maailman, koska se on juuri sitä, mitä olemme tottuneet katsomaan. Mitä lisäarvoa sisällön kannalta tulee, että näkisimme kaikki kärpäset seinillä?”
Tärkeitä välineitä ovat myös ”kekseliäisyys ja mielikuvitus”, Bruun muistuttaa.
Tiivistettynä: ennen hankintoja pitäisi miettiä, mitä oikeasti tarvitsee, mikä kehittää osaamista ja voiko välineitä lainata tai vuokrata. Kuvauskalusto on aina sijoitus, ulkoinen tai sisäinen. Laadukas tuote säilyttää arvonsa pitkään ja on valintana ekologisempi. Panosta uudelleenkäytettävään ja pitkäaikaiseen välineistöön, esimerkiksi objekteihin.
”Lähtisin konvention kautta. Mikä on mahdollista helposti – aikaa vastaan näillä keikoilla usein taistellaan”, Bruun sanoo. Tärkeä vinkki onkin hankkia luotettavaa, helposti pystytettävää ja langatonta kalustoa, joka kattaa mahdollisimman useiden peruskeikkojen vaatimukset.
Onni Aalto