”Human rights are women’s rights and women’s rights are human rights, once and for all.”
— Hillary Rodham Clinton
Nämä kuuluisat sanat lausui silloisen Yhdysvaltain presidentin vaimo, Hillary Rodham Clinton, Pekingissä vuonna 1995. Nämä sanat ovat jääneet historiaan ja ovat nykypäivänä juurtuneet feministisen liikkeen yhdeksi tunnuslauseeksi. Ja ihan oikeutetusti. Niin kuin sitaatti ilmaisee, naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Mutta miksi edelleen tänä päivänä, vuonna 2018, se ei ole itsestäänselvyys ja feminismiä pitää tuoda vahvasti esille?
Tammikuun 20. vuonna 2017 jää historiaan päivänä, jolloin Donald J. Trump astui virkaan Yhdysvaltain 45. presidenttinä. Trumpin valinta presidentiksi jakoi USA:n kansan kahtia ja samalla herätti pelkoa sekä epävarmuutta ympäri maailman. Trumpin vaalikampanjan aikana esiin tulleet syytökset naisten hyväksikäytöstä, alistamisesta ja sovinismista olivat herättäneet monissa naisissa – ja miehissäkin – ärtymystä ja vihaa.
Clintonin voittoa pidettiin varmana, mutta marraskuun 9. 2016 niin USA kuin muukin maailma koki shokin. Tuona samana päivänä havaijilainen Teresa Shook perusti Facebook -ryhmän, jossa hän kutsui ystävänsä marssimaan maan pääkaupunkiin protestina uuden presidentin valinnalle. Se mitä Shook ei tiennyt, oli se, millaisen liikkeen hän oli saanut aikaiseksi. Ihmiset ympäri Yhdysvaltoja alkoivat perustaa omia marssejaan ja pian tämä kaikki levisi maailmallekin. Women’s March -liike oli syntynyt. Pelkästään Yhdysvalloissa järjestettiin 408 marssia, joihin osallistui 3,300,000 – 4,600,000 ihmistä.
”Ideana oli saada suurelle massalle yhtenäinen väri.”
Näin iso tapahtuma sai tietenkin median huomion ympäri maailman. Ihmiset kantoivat erilaisia kylttejä protestoiden uutta presidenttiä ja tuoden esille naisten tämän hetkistä asemaa. Huomiota herätti myös pinkit hatut, joita osallistujat pitivät. Ideana oli saada suurelle massalle yhtenäinen väri. Maailmanluokan julkkikset pitivät voimaannuttavia puheita saaden raikuvia aplodeja. Samanlainen marssi järjestettiin samaan aikaan myös Suomessa. Ei tietenkään niin massiivisena, mutta tarpeeksi massiivisena tuoden esille sukupuolijakaumaa isänmaassamme.
Kuva: Flickr
Edelleen Suomessa nainen tienaa keskimäärin vähemmän kuin mies. Eikö 2010-luvulla voitaisi elää tasa-arvoisesti? Pakostakin miettii, miksi on niin vaikeaa antaa kaikkien kukkien kukkia tasa-arvoisesti. Tänä vuonna marssia ei Helsingin kaduilla nähty. Ehkäpä siksi, että kuitenkin Suomessa naisten asema on paremmassa tilassa kuin Yhdysvalloissa. Suomi on tunnetusti kulkenut omia teitään, mitä tulee uudistamiseen ja jos joku maa osaa edetä näyttäen mallia muulle maailmalle – se on Suomi.
Naisten marssi järjestettiin uudestaan tänä vuonna ympäri Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan protestoitu ainoastaan Trumppia ja hänen hallintoaan, vaan tapetilla ollut Time’s Up -liike oli myös vahvasti mukana. Tarkoituksena oli protestoida seksuaalista häirintää vastaan ja mahdollistaa suuren massan antaa kasvot #Metoo- kampanjalle. Tämä vei ehkä vähän painetta pois herra Trumpin harteilta – ainakin tällä kertaa, kun marssia ei järjestetty vain ja ainoastaan Trumpin vastaiseen taisteluun.
Kuva: Wikipedia
Kaiken kaikkiaan voi todeta, että muutos on kääntynyt oikeaan, positiiviseen suuntaan. Yhteiskunnallisesti Women’s March -liike on tärkeä, myös Suomessa. Juuri tällaisien liikkeiden ansiosta tulemme muistuttamaan miesväestölle, että ”hei, meillä on ääni, emmekä pelkää käyttää sitä”! On aivan varmaa, että tämän hetkisen ilmapiirin ansiosta, naisten asema on muuttunut pysyvästi ja miesväestön ei tule unohtaa sitä koskaan.
Kansikuva: Wikipedia
