Kello lyö tasan ilta yhdeksän ja kaupassa kaikuu kuulutus: ”Hyvät asiakkaat! Myymme jäljellä olevat punalaputetut elintarvikkeet nyt -60% prosentin alennuksella!”
Olin itse saapunut kauppaan jo hyvissä ajoin ja onnistunut keräämään kaikki mahdolliset punalappuiset alennustuotteet. Tuijotan hetken koriani ja ihmettelen, mitä oikein tulen tekemään kyseisillä elintarvikkeilla.
Korissani kolisee nyt pari pakettia bratwurstia, kolmioleipä, jauhelihapaketti sekä valmiiksi kypsennettyjä kanafileitä. Huomaan muiden asiakkaiden älyävän kuulutuksen merkityksen ja osa tekeekin vielä pienen pyörähdyksen eineshyllyn puolelle. Kaikki alennetut tuotteet ovat jo löytäneet uudet omistajat ja osa asiakkaista lähtee astelemaan pettyneenä takaisin kassoja kohden. Päässäni lähtee soimaan Karate Kid -elokuvassa soinut Joe Esposito:n kappale: ”You’re The Best”. Näen mielessäni itseni tuulettavan kuten ”Rocky Balboa” rappusten huipulla ja asetun kassajonoon voittajana.
Lähden kassalta myhäillen ja tarkistan kuitista säästetyn rahanmäärän, ostoksieni arvosta lähti alennuksen avulla noin 8 euroa. Pakkaan tuotteeni kassiin ja lähden astelemaan kaupasta ulos. Vasta kotiin päästyäni älyän jääkaappini jo pursuavan punalaputetuista tuotteista. Jälleen kerran lumouduin alennuksista johtuvaan huumaan ja santsasin tuotteita yli oman tarpeeni.
Punalaputetut tuotteet ovat tulleet ihmisille tutuiksi viime vuosina. Ne ilmaisevat asiakkaille, että elintarvikkeen elinikä on lähestymässä loppuaan ja antavat näin ollen pienen alennuksen sen ostamisesta. Alun perin tuotteiden hinnasta karsittiin -30% prosenttia, mutta kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen kautta kyseisten tuotteiden hinnat romahtavat illan hämärtyessä -60% prosenttia. Tämä on oivallinen tapa saada asiakkaat houkuteltua ostamaan piakkoin vanhaksi menevät tuotteet.
Usein alennuksen alkamisen lähestyessä kauppaan ilmestyy ihmisiä keräämään parhaimmat tuotteet talteen. Ne napataan koriin ja sen jälkeen kaupassa pyöritään ympyrää alennuksen alkamiseen saakka. Kauppaan kannattaa siis ilmestyä jo hyvissä ajoin, jotta pystyy haalimaan edes jotain punalappuisia tuotteita. Alennukset ovat houkutelleet osan ihmisistä siirtämään kaupassa käyntinsä myöhemmäksi ja lähemmäksi alennustuntien alkamista. Kaupassa näkeekin usein samat henkilöt keräämässä kaikki mahdolliset laputetut tuotteet.
Ilman punalappuja tuotteet jäävät huomiotta ja päätyvät kaupan hävikkiin. Suurin osa alennuksessa olevista tuotteista ovat sellaisia, jotka ovat nopeasti valmistettavissa tai syötävissä. Nämä ovatkin oivallisia vaihtoehtoja nopeaan nälkään. Laputetuista tuotteista löytyy myös asiakkaille tuntemattomia tuotteita ja se rohkaisee heitä kokeilemaan uusia makuelämyksiä. On siis hyvä, että tämän kaltainen alennus keksittiin.
Tuntuu, että alennettujen tuotteiden ostamisesta on muodostunut osalle ihmisistä pienimuotoinen addiktio, ja voin hyvin myöntää kuuluvani itsekin tähän ryhmään. Hyllyssä oleva punalaputettu tuote ikään kuin hehkuu ja se on vain pakko nostaa koriin. Rahan säästäminen ja herkuttelu tuntuvat ajatuksena niin houkuttelevilta, että järkevä ajattelu tuotteiden määrästä unohtuu. Kotiin päästyäni koen usein ostaneeni liian paljon ruokaa hetken mielijohteesta.
Punalappuisten tuotteiden ostaminen ei kuitenkaan ole aivan ristiriidatonta. Tuotteet eivät joudu kaupan hävikkiin, mutta pahimmassa tapauksessa ne päätyvät omaan roskikseen. Jääkaappi pursuaa lähipäivänä vanhaksi menevistä tuotteista ja niiden kaikkien syöminen ei ole vain mahdollista. Osan tuotteista voi tietenkin tunkea pakastimeen, mutta mitä tehdä silloin kun pakastinkin on täynnä? Rahaa säästyy, mutta sitä säästyisi myös ostamisen vähentämisellä. Kuinka pitäisin siis itseni kurissa seuraavalla kauppareissulla?
