Emma Karasjoella on ollut kiinnostus videoihin ja esiintymiseen jo pienenä. Silloin hän ei kuitenkaan tiennyt, että siitä voisi tulla oikea ammatti. Nyt Emma käsikirjoittaa, esiintyy, kuvaa ja leikkaa itse videonsa.
1. Kuka olet ja missä työskentelet juuri nyt?
Emma Karasjoki (Lähde: Emma Karasjoki)
Oon Emma Karasjoki ja työskentelen Yle Kioskissa videotoimittajana.
2. Kävele urapolkusi takaperin. Miten päädyit nykyiseen työpaikkaasi?
Olen pienestä asti kuvannut isoveljeni Villen kanssa kaikennäköisiä videoita, kuten parodioita Selviytyjistä itse keksittyihin ostos tv -mainoksiin. Eli kiinnostus videoihin on ollut aina olemassa, vaikkei sitä tulevana ammattina silloin vielä ajatellut. Videoita oli vaan hauska tehdä ja etenkin esiintyä niissä.
Opiskelin Vaskivuoren lukiossa medialinjalla ja kiinnostus media-alaa kohtaan kasvoi siellä. Lukion jälkeen pidin välivuoden ja pohdin mitä tekisin. Hain Metropolia Ammattikorkeakoulun medianomi-koulutukseen kaksi kertaa, mutta en päässyt sisään. Se harmitti kovasti, mutta kaikki kuitenkin järjestyi parhain päin.
Päätin seurata veljeni Villen jalanjälkiä ja hain Laajasalon opiston crossmedia-linjalle ja pääsin sisään. Kouluun kuulu työharjoittelujakso ja suoritin sen Ilta-Sanomien ISTV:ssä. Harjoittelun jälkeen jatkoin IS:llä videokuvaaja/leikkaajana kaksi vuotta. Välillä olin myös kameran toisella puolella.
Kahden vuoden jälkeen alkoi turhauttaa. Minulta loppui määräaikainen soppari ja sitä ei jatkettu, vaikka videopuolella olikin pulaa kuvaajista, sekä leikkaajista. Jäin niin sanotulle nollasopparille ja työmäärä IS:llä oli iso kysymysmerkki. Koska en ole paikoilleen jäävää tyyppiä, aloin etsiä uutta työtä. Paikka Kioskille oli auki ja laitoin hakemuksen vartti ennen kuin rekry sulkeutui. Yllättäen sain kun sainkin paikan, vaikken siinä vaiheessa vielä edes tiennyt mitä sometoimittaja tulisi tekemään. Oli tammikuu 2016 ja somemaailma oli silloin vielä erillainen kuin tänä päivänä.
3. Millaisia ovat olleet sinun suurimmat ammatilliset oivalluksesi?
Mokata saa, ja ehdottomasti pitää. On myös erittäin tärkeä luottaa itseensä ja kykyihinsä. Pitää myös uskaltaa kysyä reippaasti apua, oli tilanne mikä tahansa.
Tärkeää on myös luottaa omaan intuitioon. Pitää olla avara myös muiden ideoille ja visioille, vaikkei niistä itse aluksi syttyisikään. Maailmaa ei voi katsoa kapeakatseisesti.
Olen myös oivaltanut, että jos (ja kun) joskus tulee luova lukko, niin on tärkeää puhua siitä avoimesti työkavereille ja esimiehille. Tärkeää on, että ympärillä ei ole tuomitsevia ihmisiä, vaan kannustavia, ymmärtäväisiä ja inspiroivia. Lukot aukeaa lopulta, kun asian käsittelee tarkasti jonkun kanssa.
4. Onko urapolkusi ollut sinulle aina selkeä, vai pitikö sinusta tulla ”isona” jotain muuta kuin mitä nyt olet?
Ei todellakaan. En vieläkään tiedä mikä musta tulee isona. Ei tämmöistä videon tekijän ammattia ollut vielä muutama vuosi sitten olemassa, jossa toimittaja itse käsikirjoittaa, esiintyy, kuvaa, leikkaa, miettii ulkoasun, jakotekstin ja julkaisee videon.
Toki pienestä asti mulla on ollut kiinnostus videoiden tekoon ja esiintymiseen, mutta sen oon huomannut vasta nyt. En mä silloin ajatellut sitä ammattina, niin kuin aikaisemmin sanoin. “It all makes sense now”, eli nythän se on ihan selvää jälkeenpäin ajateltuna, että musta tuli videontekijä.
Mutta tää mitä just nyt teen on ihan supersiistiä. Oon hoitanut hommat kahdessa vuodessa täällä niin hyvin, että pääsin Korean olympialaisiinkin töihin kuukaudeksi meidän nelihenkisen tiimin kanssa. Ja mitä kaikkea voi tulevaisuus täällä vielä tuodakaan!
”Sillon mä ajattelin vaan, että joskus tää raataminen palkitaan. Ja niin mulle kävi.”
5. Millaisia vastoinkäymisiä matkallesi on sattunut?
Ilta-Sanomilta mulla jäi hieman huono maku, sillä siellä oli parit yt:t mun aikana ja mulle lupailtiin alusta asti vakituista pestiä, mutta lopulta päädyin nollasopparille. Lisäksi mulle maksettiin liian pitkään todella huonoa palkkaa, vaikka painoin hommia niska limassa. Sillon mä ajattelin vaan, että joskus tää raataminen palkitaan. Ja niin mulle kävi.
Eräs yksittäinen tapaus on myös opettanut käyttää aina kuulokkeita kuvatessa. Urani alkuvaiheessa kuvasin niin, etten käyttänyt kuulokkeita. Kerran oli Elisabeth Rehnin haastattelu ja luotin, että ääni toimii, koska kameran äänipalkki ”pomppi”. Editissä huomasin, että ääni olikin täysin viallinen ja haastattelusta hädin tuskin sai mitään selvää. Se nolotti todella paljon, mutta opinpahan käyttämään luureja.
Ja muita pieniä vastoinkäymisiähän tulee jatkuvasti eteen, niistä pitää vaan selvitä ja olla ensi kerralla vielä parempi ja huolellisempi.
6. Millaisen neuvon haluat antaa henkilölle, joka on oman urapolkunsa alussa?
Että tekee omaa juttuaan ja korostaa niitä puolia, mitkä itsellä on vahvoja. Mä esimerkiksi olen nopea tekemään ja editoimaan, joten hyödynnän sitä paljon. Myös oman persoonan tuominen esiintymisessä on tosi tärkeää. Ihmiset huomaavat ihmeellisiä asioita susta. Esimerkiksi musta on leimautunut “ilmeikäs Emma”, vaikka mä en koskaan ole ajatellut olevani mitenkään erityisen “ilmeikäs”. Mutta nyt kun sitä kuulee koko ajan, niin näen sen, ja hyödynnän sitä esiintyessäni videoissani.
Uran alussa varsinkin on tosi tärkeää tehdä kaikki työt 110% tehoilla ja ottaa kaikki vastaan mitä pääsee tekemään. Ja vaikka välillä jonkun jutun tekeminen tuntuisikin paskalta, se kova työ palkitaan kyllä lopulta.
Urapolku on seitsemän osainen juttusarja media-alan ammattilaisista. Yksikään työura ei ole samanlainen, ja matkalle on sattunut useita mutkia. Kaikkia kuitenkin yhdistää vahva tahto työskennellä media-alalla.
Artikkelikuva: Emma Karasjoki
