”Hei, kiva, että pääset tekemään meille videon! Mut, hei olisiko sulla myös dronea?” Vastaavan kysymykseen eteen joutuu moni freelancer, kun toimeentuloa on tarkoitus hankkia pirstaloituneella mediakentällä. Usein asiakas odottaa monialaisia taitoja ja työn toteuttamiseen moneksi taipuvaa työkalupakkia. Kamppailu toimeksiannoista saattaa olla veristä. Problemaattiseksi asian tekee etenkin se, että kalusto on kallista. Sallittakoon suora lainaus veneilyä harrastavan enoni kesälausahduksesta ”Se on katso omistavan ongelma”, eli mitä enemmän työkalupakissa on liikkuvia osia, sitä useammin on käsi laitettava taskuun ja lompakosta on kaivettava rahaa kaikenlaiseen ylläpitoon.
Tänä vuonna Yhdysvalloista ja etenkin Kanadasta on kuvaajien keskuudesta kuulunut kirosanoja, kun uudet dronelait ovat astuneet voimaan. Uusien lakien perusteella droneja ei saa lennättää ilman tavallista tai edistyneemmän lennättäjän tutkintoa. Lupien suorittaminen on aikaa vievää ja ne tuovat kustannuksia, joihin ei välttämättä ole resursseja. Kyseenalaisiakin hetkiä on koettu, kun esimerkiksi kanadalainen YouTube tähti Peter McKinnon on kiukutellut uuden oppimisen edessä. Kertyyhän hänen nykyään suhteellisen leveä leipänsä juuri vasta-alkavien videokuvaajien opettamisesta sosiaalisessa mediassa.
Hypoteesin näiden kahden ongelman ratkaisemiseksi esittää nyt pieni älypuhelimen kokoinen harmaa, 399€ maksava muoviesine, jolla on propellit katollaan. Tämä kiinalaisen dronevalmistaja DJI:n uunituore lanseeraus Mavic Mini painaa vain 249 grammaa. Nokkela arvaakin mihin tämä grammalleen tarkka luku perustuu. Mavic Mini luokitellaan painonsa puolesta leluksi ja vain gramma lisäpainoa asettaisi kaikin puolin aivan erilaiset vaatimukset lennättämiseen, mihin jo aiemmin viittasinkin.
Aivan ensimmäisenä droneista puhuttaessa tulevat mieleen jylhät kuvat lintuperspektiivistä, jolloin usein unohtuu kokonaan se tosiasia, että laitetta pitää itse myös lennättää. Minulla ei ollut aikaisemmin minkäänlaista tuntumaan lennättämisestä jollei A4-paperilennokkeja lasketa mukaan. Mavic Minin monella tapaa edullinen pakkaus sai mieleni rauhoittumaan. Jos lennokki putoaa eivät kustannukset nouse liian suuriksi ja pienen koon vuoksi se tuskin aiheuttaisi vakavia vaurioita vaikka tipahtaisikin taivaalta. Päätin laittaa tilauksen sisälle ja laite toimitettiin minulle jo samana iltana kotiin.
Toimituksen jälkeen istuin loppuillan kotisohvalla tuo pieni pörriäinen kädessäni ja katselin YouTubesta Mavic Mini aihepiirin videota. Niitä katsomalla kämmenet alkoivat hikoamaan ja huoli turvallisuudesta kasvoi. Katsoin esimerkiksi videon, jossa Mavic Mini lennätettiin viiden kilometrin päähän ja takaisin. Tämä tuntui minusta kerta kaikkiaan absurdilta ja ajattelin, ettei minusta ole koskaan vastaavaan temppuun. Intuitioni oli oikeassa ja viimeistään Droneinfo.fi sivusto vahvisti sen tosiasian, että sitä ei tarvitse edes yrittää. Suomessa dronea lennätettäessä laitteeseen tulisi aina säilyttää näköyhteys eikä yli 150m korkeuteen saisi nousta lainkaan. Mavic Ministä on myös laskettu liikenteeseen kaksi versiota, joista eurooppalainen CE on tehoiltaan vaatimattomampi. Olin suorastaan helpottunut.
Seuraava askel oli ottaa drone käyttöön, ja tätä varten latasin DJI Play applikaation. Sen avulla tehdään esimerkiksi dronen kompassin kalibrointi ja muita vastaavia toimenpiteitä. Kun applikaation päivitti, se osasi heti kertoa lennättämiseen liittyvistä rajoitteista kotini läheisyydessä. En saisi nousta yli 50 metrin, koska asun lentokenttien läheisyydessä. Korkeus tuntui minusta silti aivan riittävältä. Olin kerännyt rohkeutta ja olin valmis ensimmäiselle lennätykselleni.
Ensimmäinen lennätykseni oli lähinnä ylösveto ja onnistuinpa tekemään muutaman hallitun manööverinkin. Dronen liikkeitä oli aluksi vaikea hahmottaa koska laitetta voi lennättää oikealla ja vasemmalle, ylös ja alas sekä sivu suunnassa. Ohjaamisen lisäksi minun tuli huomioida kamera ja laitteen visuaalinen seuraaminen. Pääni oli pyörällä kaikesta tästä, mutta en kokenut mitään sellaista, mikä olisi pelästyttänyt minut pois lennättämisen parista. Pienestä koostaan huolimatta Mavic Mini tuntui vakaalta lennätettävältä ja aloin jo suunnitella mielessäni seuraavaa keikkaa – silloin osaisin jo kontrolloida kameraakin.
Vanhan kaupungin maisemat ovat kuin luotu dronen lennättämiseen. Keskellä joulukuuta mikä tahansa kamera olisi ollut koetuksella hämärän vuoksi, mutta päätin kokeilla, onnistuisinko hankkimaan markkinakelpoista materiaalia minimaalisella kokemuksellani. Mavic Minin kamera on videokuvauksen karvalakkiversio verrattuna kalliimpiin malleihin ja se toimii täysiautomatiikalla. Valotusta voi kuitenkin tarkkailla histogramin kautta ja sen voi erikseen lukita, jolloin täysautomatiikka kumoutuu. Kun tämän seikan oivaltaa ja yhdistää sen Mavic Minin C-kuvausmoodiin on jo pitkällä hyvän kuvalaadun kanssa. Mavic Mini lentää Cine-moodissa rauhallisesti eteenpäin, jolloin se tuottaa kauniita kamera-ajoja.
Mavic Mini onnistui lyömään kirkkaasti omat odotukseni kuvalaadun suhteen. Varsinkin kun materiaalia tuotetaan suoraan verkkoon. Laite on edelleen pieni ja altis esimerkiksi sateelle ja kovalle tuulelle mutta samat rajoitteet koskevat myös isompia droneja. Jatkossa käsikirjoittamisen taito-opus ja tämä mainio ilmojen työkalu kulkevat sulassa sovussa reppuni uumenissa.
Videon materiaalia on hieman värikorjattu- ja määritelty. Mavic Minin 8-bittinen kuvamateriaali kestää työstämistä, joka sekin on tärkeä kriteeri laitehankintoja tehdessä. Joulupukilta voi toivoa Mavic Miniin log-profiileja mutta se tuskin toteutuu, koska DJI tuskin kannibalisoi vapaaehtoisesti omaa laitetuotantoaan.
