Partiolaisten määrä pääkaupunkiseudulla on useiden vuosien laskun jälkeen kääntynyt huimaan nousuun. Jäsenmäärä pääkaupunkiseudulla on kasvanut vuodessa lähes 8 prosenttia, ja on nyt noin 9 500. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten 28-vuotias piirinjohtaja Anna Munsterhjelm kertoo, minkälaista on partio pääkaupunkiseudulla ja mistä suuri jäsenmäärän kasvu johtuu.
Kuva: Thomas Liljestrand
Vuonna 2008 pääkaupunkiseutulaisia partiolaisia oli 7986 ja jäsenmäärä oli alimmillaan vuonna 2011 sen ollessa 7034 (partiokuuluukaikille.com). Tammikuun 2014 lopussa jäseniä oli n. 9500. Miten olette saaneet kasvatettua jäsenmääräänne ja mistä kasvu johtuu?
Kasvuun on tarvittu tosi paljon työtä ja kolme isoa muutosta: asennemuutos, tekemisen tavan muutos ja organisaatiomuutos. Tärkein on uusi asenne: olemme opetelleet ottamaan uusia lapsia, nuoria ja aikuisia mukaan partiomenoon. Partion arvopohjaan ja päämäärään kasvattaa aktiivisia yhteiskunnan jäseniä ei ole koskettu, se on erittäin käypä ja tarpeellinen tänä päivänäkin. Sen sijaan olemme luoneet uudenlaisia tapoja harrastaa partiota ja tehdä vapaaehtoistyötä. Ennen partiossa oltiin useimmiten Sudenpentuna sisään ja omissa hautajaisissa ulos -mentaliteetilla. Me ihmiset toimimme ja sitoudumme nyt eri tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten. Me haluamme joustavuutta ja valinnanvaraa. Partion on elettävä siinä muutoksessa mukana.
Kasvua ei olisi tapahtunut, ellemme olisi määrätietoisesti tarttuneet toimeen koko pääkaupunkiseudun voimin: markkinoimme partiota, pyysimme kavereita mukaan, järjestimme suuria tapahtumia muillekin kuin partiolaisille, koulutimme uusia vapaaehtoisia entistä enemmän. Vapaaehtoiset lippukunnissa ja piirissä tekivät älyttömän määrän hyvää työtä ja jäsenmäärän kasvu tapahtui tasaisesti kaikkialla.
Miksi jäsenmäärät aikanaan laskivat niin hurjasti?
Teimme liian pitkään asioita niin kuin on aina tehty. Luotimme siihen, että partio pärjää samalla tavalla, jolla se on pärjännyt viimeiset sata vuotta. Uudistimme kyllä partio-ohjelmaa ja koulutusta, mutta emme toimintatapojamme. Partio Suomessa nähtiin aika kankeana ja konservatiivisena liikkeenä. Ehkä siksi menetimme nuoria esimerkiksi opiskelijapolitiikalle ja muille liikkeille.
Onko organisaatio pysynyt kasvun mukana? Minkälaisia asioita olette tehneet vastaamaan kasvavaan kysyntään?
Pääkaupunkiseudun Partiolaisten eli lippukuntia tukevan piirijärjestön organisaatio uudistettiin kokonaan kasvun myötä. Perustimme uusia ryhmiä vastaamaan paremmin tämän ajan tarpeisiin: jäsenhankintaa ja markkinointia, toimintaympäristöön vaikuttamista ja vapaaehtoisten tukemista tekevät nyt omat ryhmänsä. Toisena suurena uudistuksena paransimme ja kasvatimme lippukuntien saamaa tukea. Nyt jokaisella 14 alueella on omat ohjaajansa koulutusta, ohjelmaa ja lippukuntien johtamista tukemaan.
Kasvavaan kysyntään on vastattu perustamalla lippukuntiin lisää toimintaryhmiä: tammikuussakin uusia ryhmiä syntyi parikymmentä. Perustamme myös jatkuvasti uusia lippukuntia sellaisille asuinalueille, joilla ei vielä ole partiota. Esimerkiksi Kalasatamassa, Ruoholahdessa ja Jätkäsaaressa, Kalajärvellä ja Kivistössä on nyt tuoretta partiotoimintaa.
Ovatko kaikki halukkaat päässeet mukaan toimintaan?
Pääsääntöisesti kyllä. Joihinkin lippukuntiin ja etenkin nuorimpien eli 7-10-vuotiaiden sudenpentujen ryhmiin on jonoa. Kuulin erään espoolaisäidin vitsailleen bussissa, että hän luuli kaikkialle pääsevän rahalla, mutta partioon ei päässytkään, kun suosio on niin kovaa. Heti kun saamme uusia aikuisia vapaaehtoisia, voidaan lippukuntiin perustaa lisää ryhmiä. Tervetuloa siis mukaan, lasten vanhemmat ja muutkin kiinnostuneet!
Mikä on ihannekoko Pääkaupunkiseudun Partiolaisille vai onko sellaista?
Ylärajaa ei ole, haluamme tarjota partiota kaikille pääkaupunkiseutulaisille, joita se kiinnostaa. Organisaatiota ja lippukuntien tukea pystytään kyllä muokkaamaan, jos ja kun jäsenmäärä kasvaa ja lippukunnat tarvitsevat erilaista apua. Pääkaupunkiseudulle muuttaa jatkuvasti lisää väkeä ja innostus partiota kohtaan kasvaa, joten en pidä isoakaan kasvua lainkaan mahdottomana. Olemme jo nyt pääkaupunkiseudun suurin nuorisojärjestö.
Mistä voi löytää lähimmän partiolippukunnan ja miten voi päästä mukaan toimintaan?
Mukaan pääsee tosi helposti! Osoitteesta liitypartioon.net löytyy kaikkien lippukuntien yhteystiedot. Sieltä kannattaa napata itseään tai vaikka työpaikkaansa lähimmän lippukunnan tiedot, ottaa reippaasti yhteyttä ja kysyä, millaista toimintaa olisi tarjolla. Jos ei ole ihan varma, mitä partio on ja mitä siellä voisi aikuisena tehdä, voi soittaa vaikka PäPan toimistolle vapaaehtoistyön koordinaattori Elina Heinoselle ja kysellä lisää.
Kenelle partio on suunnattu?
Partion kohderyhmää ovat kaikki 7-22-vuotiaat, joille on tarjolla omalle ikäkaudelle räätälöityä mielekästä ohjelmaa. Tämän toiminnan mahdollistavat vapaaehtoiset, jotka pääsevät tietysti itsekin pitämään hauskaa ja oppimaan uutta hyvässä seurassa. Tervetulleita ovat ihan kaikki, jotka allekirjoittavat partion arvot ja haluavat toimia niiden mukaisesti.
Partio tuntuu salaseuralta, mistä kukaan ei oikein tarkalleen tiedä mitä siellä tehdään. Mitä te partiolaiset teette?
Kuinka paljon tässä jutussa on tilaa? Partiossa tehdään nimittäin tosi monipuolisesti melkein mitä vain. Partiolaiset oppivat esimerkiksi toimimaan ryhmässä, johtamaan, organisoimaan, välittämään yhteisistä asioista, auttamaan muita ihmisiä sekä pitämään itsestään huolta. Näitä taitoja treenataan muun muassa metsäretkillä, purjehduksilla, tunturivaelluksilla, ulkomaanmatkoilla, leireillä ja viikottaisissa tapaamisissa. Kun tulee vähän vanhemmaksi, pääsee järjestämään toimintaa muillekin: ideoimaan ja toteuttamaan esimerkiksi leiriohjelmaa tuhansille partiolaisille. Yksi valtavan tärkeä syy partion harrastamiseen ovat myös ne elinikäiset kaverit, verkostot, tyttöystävät ja aviomiehet, joita täältä itselleen löytää. Tavallaan partio onkin salaseura ja oma yhteisönsä, sillä partiossa koettua ei aina pysty kuvailemaan, vaan se pitää itse kokea. Tässä kansainvälisessä salaseurassa sattuu vain olemaan noin 40 miljoonaa jäsentä ja sinne ovat kaikki yhtä tervetulleita.
Partiota ei ole yhtä helppoa selittää kuin vaikka jalkapalloa, mutta ehkä juuri siksi täällä saatavat kokemukset ja elämykset ovat monipuolisempia.
Mutta kyllä te solmuja teette siellä kuitenkin, eiks niin?
Solmuja tarvitaan esimerkiksi purjehtiessa, telttaa pystyttäessä ja leirirakennelmia tehdessä. Niitä siis opetellaan, jotta pärjättäisiin, kun seikkaillaan partiossa tai sen ulkopuolella. Esimerkiksi Madventuresin Riku ja löytöretkeilijä Pata Degerman ovat vanhoja partiolaisia – uskon, että heilläkin on ollut partiossa opituista solmuista aika paljon iloa! Mikään itsetarkoitus solmujen tekeminen ei siis ole.
Oletko sinä valmis?
Aina valmiina! Partio on siksi harrastuksista ja vapaaehtoistöistä paras, että täällä on aina mahdollisuus kokeilla jotain ihan uutta ja itselleen vierasta – joskus vähän pelottaviakin juttuja. On myös helppoa olla valmiina hyppäämään uuteen, kun saa tehdä sen hyvien kavereiden kanssa ja tietäen, että mokaaminen ei haittaa.
