Istun lumihangessa ja tuijotan herkeämättä järjestelmäkamerani pakkasessa huurtunutta näyttöä. Kameran suljin raksuu kiinni ja auki kymmenen sekunnin välein ja kennolle piirtyy kuvaa tähtitaivaasta. Oli Jouluaatto vuonna 2017 – taltioin ensimmäisen intervallivideoni ja koukutuin tähtikuvaukseen heti.
Seuraavana päivänä kuvia katsoessani huomasin oudon kellertävän alueen taivaalla. Olin lähimmästä taajamasta puolen tunnin ajomatkan päässä, eikä kylään vievällä maantiellä ollut katuvaloja. Hetken päästä löysin itseni lukemasta valosaasteesta ja huomasin etten ollut edes ajatellut keinovaloa ympäristösaasteen näkökulmasta.
Sana saaste mielletään usein likaavana, luontomme pilaavana asiana. Mutta onko valo saastetta? Miten keinovalo pimeään aikaan vuorokaudesta voi vaikuttaa meihin ihmisiin, luonnonvaraisiin eläimiin tai hyönteisiin? Voimmeko vaikuttaa valosaasteen määrään yksilöinä, vai voiko asialle tehdä jotain mahdollisesti vaikkapa kaupunkisuunnittelun tiimoilta?
Kirkkauttaan hohtavat valotaulut, katuvalot ja parvekkeita koristavat kausivalot nielevät luonnollisen pimeyden alati kasvavista kaupungeistamme. Valo tuo meille ihmisille turvaa, mutta tutkimustulosten mukaan sillä on myös negatiivisia vaikutuksia. Helsingin Yliopiston tutkija Linnea Kivelä kertoo keinovalon tiedettävästi vaikuttavan ihmisen terveyteen pääasiassa häiritsemällä unihormoni melatoniinin erittymistä ja siten sotkemalla päivärytmiämme.
”Melatoniininerityksen häiriintymisellä on jatkovaikutuksia terveyden kannalta, sillä melatoniini toimii elimistössä antioksidanttina ja sillä on syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia. Valosaaste onkin linkitetty lisääntyneeseen syöpäriskiin etenkin rintasyövän kohdalla. Lisäksi valosaaste on linkitetty mm. unihäiriöihin, masennukseen ja ylipainoon.” Linnea Kivelä, 11.10.2023
Naapurustossamme elää kuitenkin monta muuta lajia, joiden herkkä ekosysteemi on uhattuna lisääntyneen keinovalon vuoksi. Monet eläimet, erityisesti yöaktiiviset lajit, kuten linnut, kilpikonnat, lepakot ja hyönteiset käyttävät luonnollisia valonlähteitä suunnistamiseen. Tiedetään, että esimerkiksi merikilpikonnan poikaset kuoriutuessaan suuntaavat mereen kuun valon avulla, mutta lähistöllä oleva kaupunki saattaa saada ne kääntymään väärään suuntaan kohti kaupungin valoja ja siten eksymään luonnolliselta reitiltään.
Yöaikaan valoa hohkaavat katuvalot vetävät hyönteisiä puoleensa kuin magneetti. Oulun yliopiston hyönteistutkija Sami Kivelän mukaan valoon hakeutuminen estää hyönteisiä ruokailemasta ja lisääntymästä. Lisäksi riski joutua pedon saaliiksi on suuri, koska jotkut pedot ovat oppineet pyydystämään hyönteisiä keinovalojen ääreltä. Merkittävimpiä haittavaikutuksia hyönteisille on kuitenkin yön ja päivän vaihtelun tunnistaminen. ”syksyä kohti lyhenevät päivät aikaansaavatkin kehityksen talvehtivaan tilaan monella hyönteislajilla, mutta valosaaste ehkäisee kehitystä talvehtivaan tilaan, mikä vaarantaa selviytymisen talven yli.” – Sami Kivelä jatkaa.
”Valosaaste muodostaa vakavan uhan hyönteisille ylipäätään, ja sitä on esitetty yhdeksi merkittäväksi tekijäksi maailmanlaajuisiin hyönteiskatoihin.” Linnea Kivelä, 11.10.2023
Maailma ilman pimeyttä on varsin utopistinen ajatus. Meidän on tärkeää tiedostaa valosaasteen vaikutukset terveyteemme ja ympäristöömme ja ryhtyä toimenpiteisiin sen torjumiseksi. Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Jari Lyytimäki listasi pidemmällä aikavälillä keinovalon haittojen torjumiseksi: tietoisuuden lisäämisen valosaasteen tuomista ongelmista, uusien sukupolvien kouluttamisen, sekä uusien lakien ja säädöksien asettamisen hillitsemään valaisun käyttöä.
”Kun turhaan palava lamppu napsautetaan sammuksiin, katoaa valosaasteen ongelma valon nopeudella. ” Jari Lyytimäki, 04.10.2023
Yksilötasolla tärkeintä on tutkia omaa asennettaan valaisua kohtaan, sammuttaa turhat valot, himmentää niitä mahdollisuuksien mukaan, sekä kohdistaa valo sille tarvitulle alueelle. Näin voimme huomioida naapurissamme elävät eläimet ja hyönteiset sillä ne olivat täällä ennen meitä. Eikä keinovalon vähentämisestä meille ihmisillekään haittaa ole, päinvastoin.
Terhi Lampinen
