Anonyymisti toteutetun kyselyn mukaan alle 35-vuotiaat katselevat mieluusti sellaista sisältöä, joka sisältää intiimikohtauksia. Aikaista enemmän etenkin nuorien katsojien huomio kiinnittyy intiimikohtausten tekotapaan ja tarpeellisuuteen.
Seksi- ja muita intiimikohtauksia tehdään elokuviin turvallisemmin kuin koskaan, sillä #metoo-kampanja herätti elokuvan tekijät alan sisällä oleviin epäkohtiin. Yle kirjoittaa 29.5.2023 julkaistussa jutussa, että intiimikohtauksia koordinoidaan nyt ammattilaisen kanssa sopimuspohjaisesti.
Intiimikoordinaattori tai ”läheisyyskoreografi” siis nimensä mukaisesti suunnittelee yhdessä työryhmän jäsenenä intiimikohtaukset alusta loppuun mahdollisimman turvalliseksi, ja työn kuvaa onkin verrattu ennalta elokuva-alalta tuttuun stunttihenkilöön.
Tästä huolimatta keskustelua on kuitenkin käyty, ettei ainakaan nuoria seksi valkokankailla kiinnosta. Suomessa on uutisoitu lähivuosina paljonkin seksin katoamisesta elokuvista, vaikka samanaikaisesti uutisoidaan, kuinka seksikohtauksia tehdään ammattitaitoisemmin kuin koskaan.
Etenkin nuoret katsojat ovat tarkkanäköisiä ja herkkiä kyseenalaistamaan katsomaansa.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, etteikö seksi kiinnostaisi. Etenkin nuoret katsojat ovat tarkkanäköisiä ja herkkiä kyseenalaistamaan katsomaansa. Jos kohtaus on huonosti tehty, se tuntuu turhalta tai on epärealistinen, ei sitä katsota älähtämättä.
Kyse ei siis ole siitä, etteivätkö nuoret haluaisi tai olisi kykeneväisiä katsomaan intiimi- ja seksikohtauksia, nuoret eivät yksinkertaisesti halua katsoa huonosti tehtyjä, motiivittomia tai epärealistisia kohtauksia, joita vuosien saatossa on tehty riittämiin.
Alati muuttuva tapa katsoa vie siis elokuvia ja sarjoja uuteen suuntaa, jolloin esimerkiksi intiimikoordinaattori on tuotannoissa poikkeuksetta mukana.
Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä vaikka käytössä olisikin perehtynyt ammattilainen, voi esimerkiksi seksikohtaus silti olla täysin turha, jos se ei palvele elokuvan tarinaa.
Kysymykseen, mikä tekee intiimikohtauksesta huonon, tuli seuraavanlaisia vastauksia:
”Irrallisuus muihin kohtauksiin, jos tuntuu että kohtaus on tehty ns. väkisin eikä se olisi kokonaisuuden kannalta ollut oleellinen. Epärealistisuus useimmiten.”
”Jos keskitytään itse siihen seksiaktiin kaiken muun yli, jos kohtaus ei kerro hahmoista, heidän suhteestansa, tai tarinasta juurikaan mitään, tai jos kohtaus ei lisää elokuvaan muulla tavalla jotain.”
Vastauksissa korostui mm. juuri epärealistisuus, jonka kuvailtiin taas johtuvan esimerkiksi miesnäkökulmakeskeisyydestä, pornograafisuuteen taipuvaisuudesta, penetraatiokeskeisyys ja yhteisymmärryksen puute, sekä kohtauksen tarpeettomuus ja epäolennaisuus.
Intiimikohtaustyypit, joihin yli puolet vastaajista vastasi kokevansa ne epämiellyttävinä/ei katsoisi lainkaan, olivat ”pitkät, ns. ”alusta loppuun” -seksikohtaukset, seksikohtaus, jossa hahmojen välillä on vääristynyt suhde, kuten suuri ikäero, alaikäisen seksuaalisuuden kuvaaminen, seksuaaliseen tekoon pakottaminen ja raiskaus.
Kysyttäessä, miksi vastaaja kokee intiimikohtaukset epämiellyttävinä, olivat vastaukset seuraavanlaisia:
”Seksuaalista väkivaltaa käytetään elokuvissa usein ns. tehokeinona/shokkiarvon takia. Mielestäni tämä tulee ilmi mm. tavasta, jolla kohtaukset kuvataan (ei jätetä ns mitään tulkinnan varaan, venytetään kohtauksia). Kohtaukset ovat järkyttäviä ja usein vielä tarpeettomia juonen kannalta, mikä on turhauttavaa”
”Mitä epämiellyttävämpää kuvastoa minulle ehdotetaan, sen tarkempaa perustelua tarvitsen ohjaajan valinnoilta. Esimerkiksi koko seksiaktin alusta loppuun näyttämistä ei mielestäni tarvita sen enempää kuin päähenkilön jokaista vessakäyntiä tai askelta portaikossa, ellei aktissa kokonaisuutena ole jotain sellaista tietoa katsojalle, mitä pelkällä aktia implikoimalla ei kyettäisi tavoittamaan esim kestollisuus/piinaavuus/jännite yms. Koen pakottamis/raiskauskuvaston epämiellyttävänä, sillä rinnastan sen suoraan väkivaltaan ja voimankäyttöön. Haen immersiota ja samaistumista muiden näkökulmien kautta.”
Kysely toteutettiin anonyymisti.
Vastauksissa korostui myös, ettei esimerkiksi omakohtaisten kokemuksien takia pysty katsomaan tietynlaisia kohtauksia ja että esimerkiksi seksuaaliväkivalta on liian raskas aihe katsottavaksi. Lähes kaikissa vastauksissa korostui kuvaustavan tärkeys ja kohtauksen tarpeellisuuden kyseenalaistaminen.
Huomiota olisi hyvä kiinnittää kohtauksen tarpeellisuuteen ja realistisuuteen, ei ainoastaan siihen, kuinka turvallinen olo näyttelijöillä on kohtausta tehdessä. Katsojat kaipaavat kokonaisvaltaisia tarinoita, joihin seksi ja seksuaalisuus on sisällytetty realistisesti. Intiimikohtaus koostuu kuitenkin monista tekijöistä, ja esimerkiksi raiskauskohtaukseltakaan ei välttämättä tarvitse sulkea silmiä, jos se on tehty aihetta kriittisesti käsitellen ilman pornograafisuuteen taipuvuutta.
Jos elokuvasta otetaan pois intiimiys ja seksi, poistammeko osan ihmisyydestä? Kyselyyn vastanneista 73 prosenttia on kuitenkin sitä mieltä, että intiimikohtauksille on elokuvissa ja sarjoissa paikkansa.
Rosa Takala
