Brunella Sandholm on toiminut päiväkotiavustajana lähes vuoden ajan. Vantaalainen päiväkoti tarvitsi kipeästi avustajaa, joka osasi viittomakieltä, ja Sandholm sattui löytämään hakuilmoituksen oikeaan aikaan. Paikka oli hänen.
Brunellasta tuli vähän vahingossa päiväkotiavustaja.
Brunella, 22, on kasvanut Sipoossa kaksikielisessä perheessä, johon kuuluu isä, äiti sekä kolme pikkusiskoa. Brunellan vanhemmat ovat kuuroja, mutta kaikki lapset ovat kuulevia. Kotona kommunikoidaan sekä viittomakielellä että puheella. ”Päiväkotiavustajan pesti ei ollut käynyt aikaisemmin mielessä, mutta se sopi hyvin elämäntilanteeseeni”, Brunella toteaa. Hänen isänsä oli löytänyt netistä ilmoituksen, jossa haettiin viittomakielentaitoista päiväkotiavustajaa vuodeksi vantaalaiseen päiväkotiin. ”Omana tarha-aikana en saanut erityisopetusta, ja puhekieli tuli mukaan vasta kolmevuotiaana”, Brunella muistelee. Hänellä ei kuitenkaan ollut minkäänlaisia ongelmia puhumaan oppimisessa.
Tavalliseen päivään kuuluu päiväkodinohjaajien avustaminen sekä erityistarpeita vaativien lasten auttaminen. Päiväkodissa on muutama lapsi, jolla on diagnosoitu dysfasia eli kielen viivästymä sekä yksi täysin kuuro lapsi. Brunella auttaa lapsia päivän askareissa sekä antaa mahdollisuuden tulla ymmärretyiksi. Varsinkin siirtymätilanteissa eli ulos ja sisään tullessa viittomakielestä on melun keskellä hyötyä.
Lapsen on helppo keskittyä käsimerkkeihin mekkalassa, ja se luo turvaa tilanteeseen.
Leikkihetkissä Brunella auttaa erityistarpeessa olevia lapsia leikkimään muiden lasten kanssa. ”Lastenkin pitää saada omat ajatuksensa kuuluviin, vaikka puheella se ei onnistuisikaan. Käytämme tukiviittomia sekä kuvakirjoja, joista lapset osoittavat, mitä heidän asiansa koskee”, Brunella selventää.
Lasten kanssa työskentely vaatii kärsivällisyyttä ja empaattisuutta, sillä jokaisen lapsen tarpeet ja kehitys pitää osata ottaa huomioon. Lisäksi tärkeää hallita hyvät sosiaaliset taidot. Pitkän työpäivän jälkeen vanhemmat saattavat olla hankalalla tuulella lasta hakiessaan, ja silloin diplomaattisuus on valttia.
Brunellan mielestä päiväkotiavustajan työssä on ehdottomasti parasta lasten avoimuus. ”Aloittaessani työn sain lämpimän vastaanoton lähes kaikilta lapsilta. Nykyään ujoimmatkin lapset juoksevat syliin. On myös palkitsevaa seurata lapsen kehitystä”, hän kertoo. Vaikka Brunella ei ole kasvatusvastuullisessa asemassa, luottoa henkilökunnan suunnalta löytyy. ”On hienoa nähdä, että minua pidetään vertaisena työntekijänä. Työryhmä toimii todella hyvin yhdessä”, Brunella pohtii.
Suomessa kuurojen ja viittomakielisten asemaa Brunella kuitenkin pitää aliarvostettuna ja väärinymmärrettynä. ”Lääkärit pitävät kuuroutta sairautena, josta pitää parantua”, hän toteaa. Varsinaista rasismia viittomakielisyyttä kohtaan Suomessa ei kuitenkaan ole. Brunellan mukaan olisi hyvä jos viittomakielisillä lapsilla olisi omat päiväkotiryhmät, sillä kuurot lapset ymmärtävät parhaiten toistensa aseman. ”Olen ymmärtänyt, miten tärkeää on pitää huolta omasta äidinkielestään ja sen opetuksen merkittävyydestä. Oma identiteettini on vahvistunut nyt vuoden mittaan, ja työ tuntuu tärkeältä”, Brunella tiivistää kokemuksiaan. Brunella toivoo jatkavansa työtä ensi kesän jälkeen.
