”Mannonen on nero” alkaa olla tietyissä musiikkipiireissä usein kuultu lause. Erityisesti punk-bändi Kivesveto GoGon lyriikoista kiitelty Tuomo Mannonen itse suhtautuu nerotteluun vaivaantuneesti. Hänen uudemman bändiprojektinsa, synkkäsävyisen Lasten Hautausmaan, levy-yhtiö Svart Recors nappasi juuri leiriinsä.
Lasten Hautausmaa. Kuva: Santtu Särkäs
Tuomo. Kappaleidesi tarinat ovat usein synkkiä ja ihmiset nyrjähtäneitä. Kuolleita tyttöjä, pizzalaatikoista rakennettuja naisia ja hakemaan tulleita ufoja, vain muutamia mainitakseni. Millaisessa maailmassa sinä oikein elät?
Varmaan liian rauhallisessa pienessä kuplassa, josta pyrkii ulos tarinoiden kautta. Minua kiinnostaa outojen tapahtumien taustat. Miksi jotkut tytöt ovat kadonneet, minkälainen tyyppi on Pudasjärvellä ufoja valokuvannut taksikuski. Pizzalaatikot vain kertyvät keittiön nurkkaan. Kämppikseni Kati huomautti asiasta, jolloin kerroin rakentavani tyttöystävää niistä.
Joissain kappaleissasi on havaittavissa historiallisia viittauksia tai jonkinlaisia myyttejä ja mytologioita. Teetkö paljon taustatyötä?
Luen paljon eri aiheista netistä ja kirjoista. Monesti parhaat lauseet ovat historian aikalaisten sitaatteja. Kivareiden Äiti Hei -biisi on melkein suorin lainauksin otettu Kirkon av-keskuksen saatananpalvonnan vaaroista kertovasta propagandadokumentista Saatana kutsuu minua. Pudasjärven ufot on myös ”tutkittu” juttu. Uudelle Lasten Hautausmaa -levylle tulee kappale Pitääkö minun kirjoittaa Sara, joka kertoo 50 juutalaislapsen pelastamisesta natsi-Saksasta. Eli paljonkin teen taustatyötä, mutta luen tämmöisiä juttuja muutenkin ihan omasta mielenkiinnosta, ja joskus niistä sitten syntyy jotain biisejäkin.
Kuinka paljon kirjoitat itsestäsi?
Käytän lauluntekijä Vesa Salmen metodia: ehkä kolmannes itseäni, kolmas muilta kuultua tai luettua ja loput keksin. Oma elämä on yleensä melko tylsää, ettei siitä paljon lauluja kirjoiteta.
Kenelle kirjoitat?
En osaa määritellä. Kirjoitan kai jollekin tyypille, jota ei ole olemassakaan tai sitten se ei vain tiedä sitä. Kai se riippuu laulusta. Jos laulu kertoo laivatytöistä ja puistohomoista niin kai sen voi ajatella, että se on ihan jokaista meitä varten.
Sanoituksesi vaikuttavat selvästi vahvasti kuulijoihinsa. Mistä luulet sen johtuvan?
Pitää varmaa kysyä joltain muulta. Ehkä vahvat laulajat vaikuttavat myös, kuten Samu Kivareissa ja Kristiina Lasten Hautausmaassa.
Mikä sinua ajaa tekemään kappaleita?
Siitä on tullut vuosien mittaan tapa, oma harrastus. Vähän kuin ratkoisi ristisanatehtäviä. Yleensä joku hyvin rytmittyvä lause alkaa ”soida” jollain melodialla päässä. Sitten se ärsyttää siellä pääkopassa, ja se on soitettava kitaralla talteen. Sitten täytyy ristisanatehtailla siihen tarina, joka sopii muuhun kulkuun, ja kun laulu on valmis, se ei enää soi päässä tyhjinä hetkinä.
Tuleeko aina ensin sävel?
Ihan miten sattuu.
Kivesveto GoGo Puntala-rockissa kesällä 2014. Tuomo Mannonen oikealla.
Lasten Hautausmaa ja Kivesveto GoGo ovat bändeinä todella erilaiset. Miten kappaleiden tekeminen niille eroaa toisistaan?
Ei paljonkaan. Bändeillä on hyvin samanlaiset lähtökohdat. Semmoisia Beatlesin lanseeraamia pop-kierrätyksiä puettu eri vaatteisiin. Tempo vaihtelee; toisessa soitetaan punkia ja toisessa jotain hissuttelu-Doorsista iskelmän kautta Black Sabbath -tyyppiseen heviin menevää. Lasten Hautausmaassa tehdään Kristiinan kanssa paljon yhdessä sanoja ja säveliä sekä mietitään tarinoita. Kristiina tekee osan biiseistä yksin.
Toki myös Kivarien biisejä pohditaan ja tehdään yhdessä bändin kanssa. Kerronnallisesti ne ovat suorempia, ja niissä on enemmän lainauksia ympäröivästä elämästä. Hautuumaa-lauluissa saa olla enemmän ”Pertti Neumania”, ja niihin voi myös maalailla uhkaavan romanttisia tai kauhunsekaisia sanoja, mikä on ihan hauskaa. Mirah on muuten Dingon paras biisi. Tehdään vielä Dingo-coveri Hautuumaan kanssa.
Mirah?
Kulkuri ja kaunotar on myös ehdolla.
Mikä on paras paikka kirjoitus- ja sävellystyölle?
Varmaan kotona yksin vihreässä vanhassa nojatuolissa. Tuijottaen seinää, televisiota ja internetiä vuorotellen. Teen useimmat kappaleet 30 vuotta vanhalla nylonkielisellä pikku Landolalla.
Mikä biisi on vielä tekemättä?
Bluesia pitää tehdä lisää, ehdottamasti. Lasten Hautausmaan pitkäsoitolle, jota juuri studiossa äänitämme, tulee kaksi vanhaa jenkkiblueskansanlaulua suomeksi käännettynä: Leadbellyn ja Nirvanan tunnetuksi tekemä In the Pines ja Missisippi John Hurtin versio CC Riderista. Ne ovat mielenkiintoisia tarinoita, kun niitä on laulettu kymmenillä eri sanoilla eri paikoissa. Versioista voi poimia suomennoksia varten parhaat ja helpoimmin kääntyvät lauseet ja siirtää ne pohjoiseen atmosfääriin.
Lasten Hautausmaa ja Kivesveto GoGo äänittävät molemmat parhaillaan pitkäsoittoa. Kuuntele yllämainittuja kappaleita täältä:
[soundcloud]https://soundcloud.com/lasten-hautausmaa/pudasjarven-ufo[/soundcloud] [youtube id=”sbLaFiZmoKo” mode=”lazyload” autoplay=”no”]
