Kun Olavi Kiviniemi osallistui Möykähäästen yöhön Ilmajoella, hän sai nukkumapaikakseen kummitushuoneen, ja oletuksena oli, että yöllä peitto vedetään päältä pois. Toisin kuitenkin kävi. Kiviniemi sai viettää hyvin rauhallisen yön ainoana seuranaan könninkello, joka raksutti vieressä omaan verkkaiseen tahtiinsa. Kiviniemi oli hieman pettynyt.
Viime tammikuussa 70 vuotta täyttänyt entinen Parapsykologisen seuran puheenjohtaja ja alan pitkäaikainen harrastaja Olavi Kiviniemi kiinnostui aiheesta jo pikkupoikana. Parapsykologialla tarkoitetaan paranormaalien ilmiöiden tutkimista. Erityisesti Kiviniemen sedän hurjat omakohtaiset kokemukset toimivat ponnahduslautana parapsykologiasta kiinnostumiselle.
Yksi mieleenpainuvimmista jutuista, joita Kiviniemi on kuullut uransa aikana, on edelleenkin yksi sedän kertomista kokemuksista. Siinä Isojoella hankaluuksia aiheutti Leppiniemen kummitus, joka sytytti paikallisen navetan ilmi liekkeihin. Pääsivätpä tapahtumat silloin myös Ilkka-sanomalehteen. Tosin jutussa kyllä epäiltiin, että tulipalo oli jonkun muun kuin pahan hengen sytyttämä. Kiviniemeen teki kuitenkin vaikutuksen, että tapahtumaa oli ollut todistamassa setä, joka oli aina ollut rehellinen ja jalat tiukasti maassa pitävä mies.
Varsinaiseksi parapsykologiseksi tutkijaksi Kiviniemi ei itseään tituleeraa, vaikka on seurannut parapsykologiaa vuosia. Tänä aikana hän on henkilökohtaisesti tutkinut muun muassa poltergeist-ilmiötä. Sillä tarkoitetaan kummittelun kaltaista ilmiötä, jolle tunnusomaista on esineiden liikuttelu. Saksankielinen sana tarkoittaa suoraan käännettynä räyhänhenkeä ja on sidottu keskushenkilöön siinä, missä kummittelu on paikkasidonnaista. Kiviniemi on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja on erikoistunut metallioppiin. Eipä siis ihme, että poltergeist-ilmiössä Kiviniemeä kiinnostaakin juuri ilmiön fysikaalisuus.
”Jos joku näkee ennusunen, joka sitten toteutuu niin yksityiskohtaisesti, että sitä ei olisi voinut arvata, se voi kuitenkin olla yhteensattuma, mutta jos joku esine liikkuu, se ei tapahdu sattumalta. Sillä tarvitsee olla aina joku fysikaalinen syy, se on mun mielestä yksinkertaista ja selvää.”
Kiviniemen mukaan parapsykologian tutkijoiden tausta on yleensä humanistinen, ja tämä estää heitä joskus ymmärtämästä aineellista maailmaa. Tällä hetkellä parapsykologisten ilmiöiden tutkiminen perustuu pitkälti ihmisten kertomaan, koska dokumentointia tällaiset ilmiöt välttelevät selvästi. Tieteellisiä todisteita Kiviniemi kaipaisi lisää, ja tämän suhteen hän onkin toiveikas.
”Koskaan ei ole mitään takeita siitä, ettei keksittäisi jotain ihan uusia juttuja, jotka selittävät ainakin osan näistä para-ilmiöistä.”
Vielä omia henkilökohtaisia kokemuksia poltergeist-ilmiöstä odotteleva Kiviniemi on törmännyt elämänsä aikana jos millaiseen kritiikkiin para-ilmiöiden suhteen. Aikoinaan myös turhautumista aiheuttaneet skeptikot ovat tuoneet oman osansa tähän taakkaan. Vanhemmiten Kiviniemi on kuitenkin alkanut tottua jatkuvaan epäilyyn ja pitää skeptikkoja fiksuina ja mukavina ihmisinä.
”Keväällä olin niiden kanssa yhdessä tilaisuudessa, ja jäimme yhdessä ryyppäämään ravintolaan. Lähtiessäni unohdin maksaa, junassa muistin ja soitin yhdelle tyypille, niin skeptikot hoiti laskun. Ne on kivoja ihmisiä. Niissä on vaan yks pieni vika, ne ei usko mihinkään, mutta toisaalta en mä tiedä, onko se mikään vika”, Kiviniemi nauraa.
