Kun runoilija Harri Hertell haki aikanaan opiskelemaan kulttuurituotantoa, hän sanoi jo pääsykokeissa haluavansa järjestää lavarunousfestarin. Silloin se oli vain heitto, mutta nyt Hertellin tuottama Helsinki Word Festival järjestetään jo kolmatta kertaa. Se on edelleen Suomen merkittävin lavarunousfestivaali, ja Hertell yksi esittävän runouden keskeisimpiä hahmoja.
Kuva: Joonas Antikainen
Silloin, kun Harri Hertell (30) kiinnostui runoudesta, Suomessa ei vielä järjestetty siihen keskittyneitä open mic –tilaisuuksia, joihin olisi voinut mennä esittämään omia tekstejään. Ei ollut mitään lavarunousskeneä, johon olisi luontevasti yhdistynyt rap-musiikki, spoken wordista puhumattakaan. Hertellin mielessä ne kuitenkin yhdistyivät. Vaihtoehtoja ei siis juuri ollut: skene täytyi luoda itse.
Seitsemän vuotta sitten Hertell perusti Helsinki Poetry Connectionin, joka on ehkä tunnetuin suomalainen nykyrunoilijakollektiivi. Tämän vuoden keväällä hän jättäytyi yhdistyksen hallituksesta, koska ei omien sanojensa mukaan perustanut sitä hoitaakseen juoksevia asioita vaan järjestääkseen runotapahtumia. Nyt Poetry Connectionia jatkamaan on löytynyt hyvä porukka, ja Hertell saa keskittyä itselleen olennaisimpaan: runojen kirjoittamiseen, keikkailuun ja äskettäin syntyneeseen esikoistyttäreensä.
Hertell kuvailee itseään kulttuurin sekatyöläiseksi ja jokapaikanhöyläksi. Sen lisäksi että järjestää runotapahtumia, hän kirjoittaa runoutta sekä luettavaksi että esitettäväksi. Hän myös kiertää vetämässä lavarunoustyöpajoja kouluissa, nuorisotiloilla sekä vankiloissa. Sanataiteen ulkopuolella levykeräilijäksi tunnustautuva Hertell tekee dj-keikkoja.
Rappiorunoilijoista Lammassaareen
Hertell ei koskaan ollut hyljeksitty runopoika, vaikka olikin kaveripiirinsä ainoa runoudesta kiinnostunut. Päinvastoin – hän saattoi puistossa esittää kavereilleen runon, ja kaikki kuuntelivat.
Teininä Hertell teki runojen lisäksi myös graffiteja ja maalasi tauluja, mutta lukioikäisenä kaikki muu jäi pikkuhiljaa runouden alle. Sen tietynlainen yksinkertaisuus vetosi häneen: vaikka kyseessä on vaikea laji, sillä vaikuttamiseen ei välttämättä tarvitse kuin kynän ja paperia. Yksi ensimmäisistä kunnolla kolahtaneista runoilijoista oli Teemu Hirvilammi. Jännittävä sattuma on, että Hirvilammista tuli myöhemmin Hertellin appiukko.
Myös Bukowskin, Mellerin ja muiden boheemien runoilijoiden tekstit kiehtoivat nuorta Hertelliä. Ensimmäiset omatkin runot liikkuivat kaupunkimiljöössä ja käsittelivät yhteiskunnallisia aiheita tai teinirakkauksia. Nykyisin Hertell toki lukee ja kirjoittaa runoutta paljon laajemmalla skaalalla. Esimerkiksi hänen Älä häiritse iltaa -kirjansa tekstit ovat muodoltaan minimalistisia – vain muutaman lauseen mittaisia – ja teos sijoittuu baarikatujen sijaan Lammassaaren luontoon.
Kuva: Saara Mansikkamäki
Runokentän moniottelija
Vaikka runous on Hertellin elämässä päivittäin läsnä, sen määritteleminen ei ole hänestä kovin kiinnostavaa. Hän pitää ennen kaikkea rikkautena, että runouden alle mahtuu Suomessa niin monenlaista. Kun piirit ovat pienet, sekoittuvat eri taidemuodot varsinkin esittävässä runossa luontevasti keskenään.
Lavarunous ei Hertellin mukaan yleensä edes pyri kirjoihin. Luettavaksi ja ääneen lausuttavaksi kirjoitetut runot ovat keskenään kaksi hyvin erilaista maailmaa, jotka eivät välttämättä kohtaa ollenkaan tai edes arvosta toisiaan. Hertell on kuitenkin paitsi lavarunouden isähahmona tunnettu esiintyjä, myös kirjoja julkaiseva runoilija. Parhaillaan hän kirjoittaa neljättä runoteostaan, joka ilmestyy ensi vuonna.
Hertell ei osaa sanoa onko teini-iän ajatus runoudella vaikuttamisesta toteutunut, mutta uskoo vaikuttaneensa ainakin runoteoillaan. Siitä hyvänä esimerkkinä käy tänään alkava kolmipäiväinen Helsinki Word Festival.
