Seksuaalisesta häirinnästä puhutaan aivan liian vähän, vaikka varsinkin nuorille naisille se on arkipäivää, kirjoittaa Oona Haapaniemi kolumnissaan.
Lähikaupastani ja sen ympäristöstä on tullut viimeisen puolen vuoden aikana minulle todella ahdistava paikka. Olen joutunut siellä seksuaalisen häirinnän kohteeksi noin neljä kertaa. Uskomatonta on, että häirintä ei ole tapahtunut vain viikonloppuiltaisin, vaan olen kohdannut sitä viikonpäivästä ja kellonajasta riippumatta.
Viimeisin tapaus koitti toissa viikolla maanantai-aamupäivällä, kun suuntasin kaupasta bussipysäkille. Taivaalta satoi lunta vaakasuoraan, ja minulla oli kiire päästä kotiin. Yllättäen rinnalleni kiiruhti noin nelikymppinen mies, joka kyseli kuulumisiani ja vastasin kohteliaasti, mutta lyhyesti. Ajattelin, että mies on harmiton, ja iskee pian pelastusta tarjoavan lehtisen kouraani, mutta näin ei käynyt. Mies jatkoi kävelemistä vierelläni, ja totesi, että oli kylmä päivä. Pian mies ehdotti, että lähtisin hänen matkaansa. Vastaukseni oli napakan kieltävä, jolloin mies sanoi loukkaantuneena, että hänen kanssaan ei ainakaan tulisi kylmä.
Toistin kieltävän vastaukseni, ja kiristin kävelytahtiani. Mies ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, vaan kulki painostavasti aivan kiinni minussa, hiljaisuuden vallitessa.
Tilanne oli muuttunut hetkessä uhkaavaksi, vaikka kello oli kaksitoista ja paikalla jonkin verran ihmisiä.
Koska en halunnut järjestää kohtausta, astuin vain suoraan edessä olevaan, satunnaiseen bussiin, eikä mies onneksi seurannut minua sinne. Minun piti siis kirjaimellisesti lähteä pakoon, että pääsin ahdistelijasta eroon.
Tapahtuman jälkeen oloni oli todella epämiellyttävä ja likainen. Pohdin kovasti, oliko oma pukeutumiseni jotenkin provosoinut miestä lähestymään minua. Näytinkö hameessani ja värikkäässä takissani joltain lolitafantasialta? Ajatus oli itsessään todella typerä, koska olen joutunut ahdistelun kohteeksi ihan collareissa ja hupparissakin, eikä jonkun limaisen sedän urpo käytös ole koskaan uhrin vika.
Mietin myös, mitä olisi tapahtunut, jos bussi ei olisi sattunut sopivasti eteeni. Olisiko mies seurannut minua kotiin? Vaarattomalta tuntunut tilanne oli muuttunut pahaenteiseksi saman tien, kun mies ei ollut ymmärtänyt sanaa ”ei”. Oliko mies edes olettanut, että lähden hänen matkaansa, vai oliko kyseessä vain joku power trip? Hän oli nähnyt, että minulla oli kiire, ja varmasti huomasi, että tilanne oli minusta todella epämiellyttävä, mutta jatkoi silti niskaani huohottamista.
Joku saattaa ajatella, että liioittelen, kun kirjoitan nimenomaan tästä tapauksesta. Eihän minulle käynyt kuinkaan, ja satoja ihmisiä raiskataan päivittän, nyt jotain suhteellisuudentajua! Tilanteen inhottavuutta ei kuitenkaan ymmärrä, ellei itse ole kokenut sitä: kun olet melko pienikokoinen nuori nainen, ja sinua tulee ahdistelemaan kaksi kertaa kokoisesi mies, olet todellakin alakynnessä. Lisäksi on aina olemassa se uhka, että tilanne äityy väkivaltaiseksi, jos et reagoi miehen toivomalla tavalla.
Jos henkilö uskaltaa loukata koskemattomuuttasi tai tunkeutua henkilökohtaiseen tilaasi, aikeinaan vain sinun nöyryyttämisesi, voi henkilöä pitää varsin arvaamattomana tyyppinä.
Seksuaalisesta häirinnästä puhutaan aivan liian vähän, vaikka FRA:n tutkimuksen mukaan Suomi on EU-maa, jossa tapahtuu toisiksi eniten naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää. Asenteemme siihen on vähättelevä – yksi tuttavani kerran totesi, että ”miesten huomio vain kuuluu naisena olemiseen”. Miesten kokemaan ahdisteluun vallitseva asenne on kuitenkin suorastaan naurettava: lukuisat tahot ovat julistaneet, että häirinnän epämukavana kokevat miehet ovat säälittäviä, ja heidän tulisi vain ilahtua siitä, kun joku nainen kouraisee haaruksia baaritiskillä. Hyytyisiköhän näiden julistajien virnistys, jos heidän genitaalejaan mittailisi naisen sijaan jääkaappipakastimen kokoinen mies?
Jokaisella meillä on oikeus koskemattomuuteen ja siihen, että saamme kulkea ilman häirintää. Oli meillä yllämme toppahaalarit, mekko tai chapsit. Olimme sitten sitten baarissa, kotibileissä, koulussa tai matkalla bussipysäkille. Pidetään ne seksuaalissävytteiset ajatukset vain itsellämme, ja kysytään toiselta lupa koskettamiseen, jooko?
Kirjoittaja on käsikirjoittajaopiskelija, jonka harrastuksiin kuuluvat someaktivismi ja koirien bongailu kadulla.
