Kaikki lähti liikkeelle spiritismistä. Elettiin 1800-luvun jälkipuolta niin Manner Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, ja spiritualistisista ilmiöistä kiinnostuneiden akateemikkojen sekä muun sivistyneistön keskuudessa syntyi oppisuunta, parapsykologia.
Suomeen parapsykologian tutkiminen rantautui Skällskapet för psykisk forskning -nimisen seuran myötä, joka perustettiin vuonna 1907. Alun perin psyykkisenä tutkimuksena tunnetulla parapsykologialla tarkoitetaan paranormaalien ilmiöiden tutkimista, jonka kohteena voivat olla ihmisten tai eläinten väitetyt paranormaalit kyvyt tai kokemukset. Tämän kiistanalaisen tieteen peruskäsitteitä ovat ESP (extra sensory perception) eli yliaistillinen havainnointi sekä psykokinesia, millä tarkoitetaan mielen vaikutusta aineeseen.
Parapsykologia koki murroskautensa 1960-luvulla, jolloin akateemisen tieteen ja yliopistojen ulkopuolisen parapsykologian välisen rajan katsotaan vakiintuneen Suomessa. Tuolloin tuli vahvasti esiin se, että akateemisten psykologien ja parapsykologien eri näkökulmista tehdyt tulkinnat olivat lähes mahdottomia sovittaa yhteen ja luoda niillä yhteistä tiedettä.
Tällä hetkellä parapsykologian tutkiminen perustuu pitkälti ihmisten kertomaan, koska riittävän kattavaa todistusaineistoa mahdollisista paranormaaleista ilmiöistä ei ole pystytty tallentamaan. Akateemisen tieteen piirissä parapsykologialta kaivattaisiinkin konkreettisempaa todistusaineistoa kokeilla, jotka tulisi kyetä esittämään selkeiden ja toistettavien näyttöjen kautta. Väittämien todistaminen pelkästään vakuuttelujen pohjalta ei tunnu riittävän siihen, että parapsykologia saavuttaisi arvostetun tai edes jonkinlaisen aseman tieteen piirissä.
Parapsykologian opiskeleminen Suomessa on akateemisella tasolla mahdotonta. Joitakin alan kursseja tuntuu olevan saatavilla, mutta kokonaisuudessaan tarjonta on hyvin vähäistä. Itseään parapsykologian tutkijoiksi tituleeraavat henkilöt ovatkin pääsääntöisesti taustoiltaan eri alojen osaajia, jotka oman kiinnostuksen kautta ovat perehtyneet parapsykologiaan ja ryhtyneet sitä kautta alan tutkijoiksi. Huonon opintotarjonnan tavoin myös alan rahoitus on heikoissa kantimissa, euroja tulee enää lähinnä yksittäisten ihmisten lahjoituksista.
LÄHTEET:
Jouko, Aho 1993. Parapsykologit – Ulkopuolisen näkemys poikkeavan tieteen suomalaiseen historiaan. Suomen Historiallinen Seura
http://www.parapsykologia.net/
http://parapsykologia.blogspot.fi/
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/parapsykologia.html
