Ystäväni sai terapeutiltaan tehtävän kuvata kaikkea näkemäänsä kaunista. Tehtävän tavoitteena oli auttaa häntä löytämään hienoja ja iloisia asioita ympäriltään.
Otettujen kuvien avulla voi myöhemmin palata menneeseen mukavaan tunnelmaan ja synkkänä hetkenä muistaa, että elämässä on paljon kaunista ja hyvää. Kirjailija Rhonda Byrnen mukaan ihminen vetää puoleensa asioita, joita ajattelee.
Kun näet elämäsi kauniina, se luultavasti muuttuu sellaiseksi.
Ajatus on kiehtova. Kuinka usein arki tuntuukaan tylsän harmaalta? Elämän tarjoama luksus jää usein arjen pyörteessä huomiotta. Näitkö tänään paperipinot työpöydälläsi, täyden kalenterin tai lihoneen puolison? Vai saiko huomiosi lapsen piirustus, ystävän lähettämä tekstiviesti, rakkaan huulenjäljet kahvikupissa, luonnon värit tai mukavat naapurit?
Päätin kokeilla tehtävää itsekin. Aloin etsiä elämästäni kauneimpia asioita. Aluksi kuvasin vain perheenjäseniä ja muita helppoja, kauniita kohteita, mutta nykyään katson ympäristöäni uusin silmin. Enää en kuvaa kaikkea näkemääni, mutta tehtävä muutti tapaani katsoa maailmaa. Huomioni kiinnittyy hienoihin yksityiskohtiin. Parissa kuukaudessa olen tullut tietoisemmaksi ympäristöstäni ja oppinut elämään tiiviimmin hetkessä. Ajatusmaailmani muutoksen myötä olen ymmärtänyt opetuksen, joka tehtävässä on taustalla.
Ihmisen mieli toimii kuin kamera. Kohteen saa valita vapaasti, mutta saadakseen hyvän kuvan on keskityttävä ja nähtävä asiat, jotka ovat tallentamisen arvoisia. Asioiden ääreen on pysähdyttävä ja mietittävä, missä valossa niitä katsoo. Kaikesta voi löytää paremman puolen.
Uskon, että jokainen meistä voi oppia nauttimaan elämästään tai ainakin tehdä siitä piirun verran kepeämpää kokeilemalla valokuvaustehtävää. Aikana, jolloin Instagram ja kamerakännykät kulkevat taskussa, kuvaaminen on luonteva osa arkea. Jos kuvaaminen oikeasti ei kuitenkaan innosta, voi miettiä, mistä kaikesta ottaisi kuvan, jos kuvaisi. Kadulla kulkiessa huomion voi suunnata kurjan sään sijaan vaikkapa kauniiseen arkkitehtuuriin.
Otetut kuvat kertovat omaa tarinaansa siitä, millaisia asioita kuvaajan maailmassa tapahtuu, mitkä hetket ovat olleet hänen elämässään erityisiä ja mitkä asiat saavat merkityksen hänen mielessään ja sydämessään. Jokainen kuva, jonka ihminen ottaa ja säilyttää, on jalanjälki menneeseen ja silta koettuihin tunteisiin ja muistoihin.
Ottamamme valokuvat kertovat meistä ja elämästämme enemmän kuin uskommekaan.
Ystäväni on kehittynyt jo varsin taitavaksi kuvaajaksi. Ollessamme huvipuistossa hänen huomionsa kiinnittyi kauniisti valaistuihin vaahteranlehtiin ja värikkäisiin karkkikippoihin. Huomaamatta jäi tihkusade ja väsyttävän pitkät jonot.
Valokuva on ottajansa teos todellisuudesta. Millainen on omasi?
