Joka toinen solmittu avioliitto päättyy eroon. Asia, jota ennen pidettiin häpeällisenä, voi nykyaikana olla suuresti elämänlaatua parantava muutos.
Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 koko Suomessa päättyi 5605 avioliittoa. Lukema oli kolminkertainen sotaa edeltäneisiin vuosiin verrattuna. Nämä huippulukemat tarkoittivat, että solmituista avioliitoista vain vajaat 13 prosenttia päättyi eroon, kun avioliittoja solmittiin koko maassa yhteensä 44 380.
1960-luvulla eroaminen koettiin niin suurena häpeänä, että hyvätuloisista puolisoistaan eronneet yksinhuoltajaäidit jättivät hakematta silloisen vaatimattoman elatusavun. Nykyään toimiva sosiaaliturva, naisten töissäkäynti ja taloudellinen riippumattomuus miehestä mahdollistavat avioeron ja kohtuullisen elintason säilyttämisen vielä eron jälkeenkin.
Vuonna 2013 solmituista avioliitoista lähes joka toinen päättyy eroon.
Eron yleisimpiä syitä ovat tyytymättömyys parisuhteeseen, eriävät maailmankatsomukset tai mielenterveys- ja päihdeongelmat. Lasten syntymä vähentää puolisoiden onnellisuutta ja aiheuttaa eroja, mutta toisaalta suuri lapsiluku myös vähentää eron todennäköisyyttä.
Ihmisten yksilökeskeinen ajattelu on lisääntynyt ja avioliiton merkitys muuttunut. Kun ennen avioliitot sovitettiin usein yhteisön ja perheen kannalta toimiviksi, nykyään avioliitot mielletään kahden aikuisen väliseksi sopimukseksi. Tästä syystä myös eroaminen on nykyään helpompaa, kun sosiaaliset ja taloudelliset paineet yhdessä pysymiseksi ovat pienentyneet.
Yhteishuoltajuuden ja tasa-arvoisen vanhemmuuden lisäännyttyä on mahdollista rakentaa eron jälkeen entistä onnellisempi elämä. Lasten on mahdollista säilyttää suhde molempiin vanhempiin, ja aikuisilla on mahdollisuus löytää elämästään iloa toimimattoman avioliiton jälkeen. Moni eronnut käy ensin läpi etsintävaiheen ja alkaa sitten rakentaa elämäänsä sellaiseksi kuin haluaisi sen olevan. Yksi näistä ihmisistä on hiljattain 10 vuotisesta avioliitosta eronnut Piitu Relander, joka vastasi erosta selviämistä koskeviin kysymyksiin.
Millaisia ajatuksia kävit läpi, kun avioliittosi päättyi eroon?
Luulin, että kuolen, kun ero tuli. Se oli niin järkyttävä ja yllättävä käänne elämässä. En olisi ikinä voinut kuvitella, että minulle ja exälleni voisi käydä niin. Myös lähipiiri oli todella järkyttynyt.
Tunsitko häpeää eron vuoksi?
Tunsin valtavaa häpeää ja epäonnistumista. Luulin olevani maailman ainoa ihminen, joka epäonnistuu niin totaalisesti. Isku oli kova, koska tuntui kuin olisi pudonnut tyhjän päälle. Rouvan roolista olisi pitänyt hypätä sinkkuelämään, ja se tuntui aluksi täysin absurdilta.
Millaisia keinoja käytit erosta selviytyäksesi?
Kävimme ensin exäni kanssa perheasiain neuvottelukeskuksessa, ja koska se ei johtanut mihinkään, jatkoin siellä käymistä yksin. Aloitin eroseminaarin elokuussa 2013 ja tajusin, että siellä oli 17 muuta ihmistä samassa tilanteessa.
Ymmärsin myös, että vaimosta eronneeksi on pitkä matka, joka pitää taivaltaa askel kerrallaan.
Ystävien ja perheen tuki oli korvaamatonta. Otin heti alusta alkaen linjan, että puhun kipeistäkin asioista avoimesti, enkä jää yksin.
Millaiset asiat saivat eron myötä lisää painoarvoa elämässäsi?
Itsetutkiskelun myötä opin tunnistamaan omat tunteeni. Eron jälkeen tajusin ruveta panostamaan itseeni, hyvinvointiini ja tarpeisiini. Lisää painoarvoa elämässäni eron jälkeen saivat myös läheiset ihmiset.
Miten ero vaikutti ajatusmaailmaasi?
Ajatusmaailmani meni ihan uusiksi eron ja siitä selviämisen myötä. Luulin aiemmin olevani ihminen, joka ei koskaan eroa, mutta kuinkas kävikään. Ajattelin, että voin ratkaista kaikki maailman ongelmat, varsinkin avioliittoni. Näin ollen kannoin koko maailmaa selässäni ja olin ylivastuullinen. Tajusin, että avioliitto on kahden kauppa. Pitäisi mennä itsensä kanssa naimisiin, jos liiton meinaa hoitaa yksinään.
Millaisia oivalluksia teit itsestäsi ja maailmasta?
Tajusin, että pidän itsestäni. Hyvä mieli ja ilo palasivat elämääni, kun toivuin pahimmasta shokista ja pääsin jaloilleni. Tajusin, että selviän ihan itse, mutta voin pyytää tarvittaessa apua. Opin ilmaisemaan tunteitani rakentavammin, ja lopetin niiden panttaamisen sisääni. Itseluottamukseni palasi ja jopa parani! Nautin ihan suunnattomasti siitä, ettei tarvinnut enää riidellä. Tiesin taas, kuka olen. Nautin ystävien lisäksi omasta seurastani ja yksin olosta.
Opettelin hemmottelemaan itseäni, mikä oli ihan uutta ja ihmeellistä.
Opin myös tietämään mistä pidän ja mistä en, mitä haluan ja mitä en. Nautin ajatuksesta, että olen villi ja vapaa, ja riittää kun vain huolehdin itsestäni ja tytärpuolestani. Opin olemaan itseäni kohtaan huomattavasti armollisempi.
Kauhean mankelin läpikäytyäni eli kriisin jälkeen minusta on tullut parempi ihminen itselleni, mutta myös suhteessa muihin. Minulle tuli sellainen olo kaiken kauhean jälkeen, että voin hengittää paljon vapaammin.
Mitä uutta ero toi elämääsi?
Uusia vertaistukikavereita ja ystäviä eroseminaarista. Tuttavapiirissäni jyvät karsiutuivat akanoista, eli todelliset ystävät jäivät elämääni eron jälkeen. Minun ja tytärpuoleni välit ovat tiivistyneet entisestään. Pahin pelkoni oli, että menetän hänet eron myötä, mutta kävi juuri päinvastoin.
Mitä opit erostasi?
Opin, ettei elämää voi suunnitella etukäteen, koska mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus elämässä. Maailma ei pyöri niin, että jos jotain haluaa riittävän paljon, se tapahtuu. Vaikka miten paljon polkisi jalkaa, asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan. Opin myös sen, että itseni ruoskiminen ei johda mihinkään hyvään ja katkeruus rassaa oikeastaan vain minua. Siksi päätin tehdä kaikkeni, etten katkeroituisi. Eroseminaarissa löysin tunteilleni nimet. Vitutus olikin oikeasti suuri möykky surua ja vihaa.
Miten eron jälkeen voi välttää katkeruuden ja päästä eteenpäin?
Menemällä eroseminaariin. Eroseminaarin ansiosta minusta ei tullut kauhea, katkera ja kiukkuinen akka. Olen nykyään aika cool ex! Lisäksi minua lohdutti alku Eino Leinon Hymyilevä Apollo -runosta ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista…” Vaikka ihmiset tekevät väärin, eivät he aina tee sitä ilkeyttään.
Miten aloit rakentaa uutta elämääsi? Muutitko tietoisesti joitain asioita eroa edeltäneeseen aikaan nähden?
Aloin tehdä sitä, mitä aion jatkaa koko elämäni: Panostan itseeni enemmän kuin ennen eroa, teen vain kivoja asioita vapaa-ajallani, kuuntelen itseäni ja omia tunteitani. En vaihda enää sukunimeäni, vaikka saisin jonkin mielenhäiriön ja menisin uudelleen naimisiin. Oli hirveä urakka vaihtaa kaikki kortit, sähköpostiosoitteet ja niin edelleen.
Millaisia neuvoja antaisit ihmisille, jotka ovat käymässä läpi eroa?
En suosittele eroa kenellekään, jos ei ole ihan pakko.
Erotessa ei kannata jäädä yksin.
Suosittelen vertaistukea, terapiaa ja antamaan aikaa itselle. Ei kannata sännätä suin päin uuteen suhteeseen, koska siinä saa todennäköisesti aikaan vaan lisäharmeja, joilla on kumulatiivinen vaikutus. Ystävät on ne joihin kannattaa tukeutua. Alkushokista ja koko kriisistä toivuttuani olen ollut tosi tyytyväinen avioeropäätökseen. Jos olisin jolloin ihmekonstilla jäänyt kituuttamaan epäkelpoon avioliittoon olisin ihan varmasti tullut hulluksi tai kuollut ennen pitkää johonkin stressiperäiseen sairauteen. Nyt olen onnellinen.
Mikä on ollut yllättävintä erossa?
Ystäväni järjestivät minulle käänteispolttarit eli erobileet, kun avioero astui virallisesti voimaan. Se oli terapeuttista. Sain lahjaksi kranaatin sokan ripustettuna kaulakoruun. Nyt on kirjaimellisesti sokka irti!
Lähteet:
http://www15.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1940-60/siviilisaaty.htm
Tilastokeskus
hs.fi
vaestoliitto.fi
yvpl.fi
talouselama.fi
yle.fi
