Digitaalisen viestinnän tutkinto-ohjelma eli Divi on tehnyt määrätietoista pedagogista kehitystyötä useamman vuoden ajan. Maailman muuttuessa koulunkin on muututtava. Mitä vaaditaan opettajalta ja opiskelijalta, jotta oppiminen olisi mahdollista tulevaisuudessakin? Entä mitä tarkoittaa läpinäkyvä pedagogiikka ja kuka siitä hyötyy?
Kuva: Eetu Ahanen
Digitaalisen viestinnän tutkinto-ohjelma on Metropolian kokoisessa jättiläiskoulussa verrattain pieni, noin 70 opiskelijaa. Pieni koko helpottaa pedagogisen kehitystyön ketteryyttä. Kun kokeilemme erilaisia asioita ja iteroimme niitä yhdessä opettajatiimin ja opiskelijoiden kesken, on muutoksia mahdollista tehdä vaikka kesken kurssin. Olen itse yksi meistä digitaalisen viestinnän lehtoreista ja mukana tekemässä tätä kehitystyötä yhdessä tiimimme kanssa.
Pedagogisen ideologiamme keskiössä voidaan yhtenä palasena nähdä olevan läpinäkyvän pedagogiikan käsite.
Käytännölliset ratkaisut ovat syntyneet tukemaan ja soveltamaan tätä perusperiaatetta. Läpinäkyvä pedagogiikka tarkoittaa yksinkertaisimmillaan pedagogisten ratkaisujen avaamista eli läpinäkyväksi tekemistä. Opiskelijat tietävät esimerkiksi miksi kurssi alkaa tentillä ja miten alkutentti tukee kurssin tulevia järjestelyjä. Opiskelijoille voidaan myös kertoa ennen harjoitustehtävää minkälaisia oppimissisältöjä tehtävässä toivotaan saavutettavan. Läpinäkyvän pedagogian toteuttamista on myös esimerkiksi se, kun opiskelijoiden kanssa keskustellaan, miten ryhmätehtävän rakenne kiinnittyy tulevaan työelämään.
Olemme huomanneet, että tällaisen toimintatavan vaikutus yksilön motivaatioon on valtavan suuri. Ulkoiset motivaattorit ovat huonoja kirittäjiä kenelle tahansa, ja siksi on olennaista, miten opiskelijat voivat tuetusti kasvattaa sisäistä motivaatiotaan. Opetusmetodeita miettiessämme olemme saaneet aikaan myös hienoja dialogeja, joissa opiskelijat ovat kyseenalaistaneet toimintatapoja rakentavasti.
Jos opiskelija kokee, että valitsemamme toimintatapa ei ole hänen oppimisensa kannalta paras mahdollinen, osaa perustella tämän ja ehdottaa korvaavaa suoritustapaa, olemme avoimia muutokselle.
Aikaisemmassa opetussuunnitelmassa kurssit oli ryhmitelty niin, että ensin opiskeltiin teoriaa 12 opintopisteen verran ja sen jälkeen opittua sovellettiin tekemällä projektityötä toisella 10 opintopisteen kurssilla. Tällä hetkellä olemme rakentaneet näistä kurssisisällöistä suurempia kokonaisuuksia (15-30 op), ja opiskelijat soveltavat teoriaa projektitöissään samaan aikaan kun oppivat sitä. Tällainen teoria-aineksen yhdistäminen käytännön tekemiseen on työelämään valmistavassa koulutuksessa mielekästä.
Läpinäkyvyys toimii kahteen suuntaan. Kurssikokonaisuuksien aluksi jokainen opiskelija kertoo ryhmälleen minkälaista arvosanaa tavoittelee. Tämä arvosanatavoite toimii perustana kurssin työskentelylle. Opiskelijoiden tehtäviä eriytetään, eikä oleteta että samat tehtävät ovat kaikille paras ratkaisu. Korkeinta arvosanaa hakevalle opiskelijalle on esimerkiksi luontevaa tarjota projektipäällikön tehtävää.
Olemme tutkineet myös tilallisten ratkaisujen suhdetta pedagogiaan ja oppimiseen. Meillä on ollut ilo saada järjestettyä muutama huone luokkien omaan käyttöön niin kutsuituksi digilabroiksi. Olemme esimerkiksi poistaneet luokkatiloista lähes kaikki pöydät. Jäljellä on muutamia kevyitä pöytiä, joista voidaan tarpeen tullen rakentaa projektipöytä työryhmän käyttöön. Luokan keskellä on leirinuotio-niminen opetuskaluste, jossa on viisi näyttöä.
Luokkatilan leirinuotion ympärille kokoonnutaan tasa-arvoiseen rinkiin. Kaikki voivat nähdä samaan aikaan muut osallistujat sekä näyttöjen sisällön.
Tunneilla istumme siis useimmiten ringissä. Kun kaikki näkevät toisensa, on vaikea kadota kännykän taakse somettamaan. Tällainen tilankäyttö lisää tasa-arvoisuutta ja rohkaisee keskusteluun. Opettaja ei ole luokan edessä eikä hän pidä monologia. Kun puhevuorossa oleva näyttää presentaatiota, kaikki näkevät sekä sen että toisensa.
Mitä tästä kaikesta on seurannut?
Pedagogiset ratkaisumme elävät ajassa. Me kokeilemme ja uudistamme, parannamme sitä missä on parannettavaa ja vahvistamme sitä mikä toimii. Uudistusten aloittamisen jälkeen kurssin keskeyttävien opiskelijoiden määrä on vähentynyt, eli myös opiskelijoiden keräämien opintopisteiden määrä on kasvanut. Kurssipalautteet kertovat kasvavasta tyytyväisyydestä ja osaamisen karttumisesta.
Opettajana nautin työni kehittämisestä ja siitä, että opetus siirtyy opettajan yksinpuhelusta kohti keskustelua. Ammattikorkeakoulussa osaamista on kaikilla, ja parhaiten se lisääntyy, kun kohtaamme toisemme opetustilanteissa avoimin mielin ja opetamme toisiamme.
Opettajan vastuulle jää opetussuunnitelmaan kirjattujen oppimistavoitteiden toteutuminen, ja sen voi toteuttaa monella tavalla. Meille diviläisille paras tapa toteuttaa se on yhdessä.
Lue lisää läpinäkyvästä pedagogiikasta Raisa Omaheimon toimittamasta mikrokirjasta Opetuksesta näkyy läpi. Kirjassa ajatuksiaan pedagogisesta kehitystyöstä ja läpinäkyvästä pedagogiikasta kertovat Divin opettajat, opiskelija ja esimies.
