Militarisaatio, osavaltioiden aseellinen kilpavarustelu ja poliisin käyttämä valta olivat aiheita, jotka veivät Craig Atkinsonin mukaansa niin, että hän päätti tehdä niistä dokumentin. Kolmivuotinen tie ideasta Do Not Resist-dokumentiksi on ollut pitkä mutta palkitseva.
Yhdysvaltalainen Craig Atkinson on saapunut lyhyelle Suomen-vierailulle Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPointin kutsumana, jossa hänen esikoisohjauksensa Do Not Resist esitetään. Ennen paluulentoaan New Yorkiin Atkinson ehtii kuitenkin pitää monipuolisen luennon Metropolian opiskelijoille elämän- ja työkumppaninsa, tuottaja Laura Hartrickin kanssa. Yhdessä pariskunta on sekä ideoinut että editoinut viime vuonna valmistuneen, Tribeca Film Festivaaleilla ensi-iltansa saaneen ja siellä palkitun dokumenttinsa Do Not Resist.
Do Not Resist on vaikuttava, efekteiltään voimakas ja yhteiskunnallisesti herättelevä teos, jonka tarkoituksena on ohjaaja Atkinsonin mukaan kuvastaa yleisölle sitä Yhdysvaltojen poliisin todellisuutta, jota hän ja Hartrick saivat mahdollisuuden tarkkailla ja tallentaa eri osavaltioissa kolmen vuoden ajan. Atkinsonin oma mielenkiinto poliisimaailmaan tulee kotoa: hänen isänsä työskenteli poliisipäällikkönä ja SWAT-erikoisryhmän komentajana miltei kolmen vuosikymmenen ajan. Verratessaan poliisin työtä nykyaikana ja isänsä aikakaudella Atkinson huomasi, miten suuresti työ oli muuttunut militarisaation myötä.
Varusteet ja laitteet, joita ennen käytettiin ainoastaan terrorismin torjumiseen, näyttivät nyt olevan osa poliisivoimien arkipäiväistä käyttöä esimerkiksi mellakoiden hallitsemisessa pikkukaupungin kadulla.
Atkinson kiinnostui kysymyksestä, miten ja miksi muutos oli tapahtunut, ja lähti suunnittelemaan ensimmäistä omaa dokumenttia Hartrickin kanssa. Vaikka poliisina toiminut isä ei dokumetissa esiinnykään, suhteesta oli silti hyötyä kuvauspaikoille ja ainutlaatuisiin tilanteisiin osalliseksi pääsemisessä.
Poliisien luottamuksen Atkinson ja Hartrick saivat puolelleen kertomalla, että aikoisivat kahden hengen työtiimillään itse editoida kohtaukset ja näyttää dokumentin siinä esiintyneille etukäteen. Dokumenttia tehdessään Atkinson ja Hartrick saivat paljon neuvoja ja ohjeita, joita eivät aina suostuneet kuuntelemaan.
”Meitä kehotettiin käyttämään kertojaa, henkilöhahmoja ja kaikkia niitä elementtejä, joita dokumentissamme ei ole. Nyt saamme kiitosta siitä, että otimme riskin ja teimme elokuvan omalla tavallamme ” Atkinson sanoo.
Ennen Do Not Resist -dokumenttiaan Atkinson on ollut mukana tekemässä niin ikään yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä elokuvia. Dokumentit hän kokee väylänä näyttää katsojille asioita ja paikkoja, joihin heillä ei muuten ole mahdollisuutta tutustua.
”Suurin motivaationi dokumenttien tekemisessä on aina ollut ajatus, että samalla voin tehdä jotain luovaa sekä todellista. Ja jos joka tapauksessa käytän paljon aikaa dokumentin tekemiseen, miksi en käyttäisi sitä työvälineenä levittää tietoisuutta asioista, jotka eivät ehkä koskaan muuten saa näkyvyyttä uutisissa tai suurissa Hollywood-elokuvissa?”
Atkinson on myös ymmärtänyt mielenkiintoisen asian dokumentissa näytettävien epäkohtien ja niiden korjaamisen välillä.
”Samaa vaivannäköä, jota tarvitaan dokumentin tekemiseen, tarvitaan myös ongelman ratkaisemiseen. Tulevaisuudessa haluaisin oppia uusia keinoja, joilla ehkä voisin samalla potentiaalilla tehdä molemmat.”
Atkinson kokee itsensä ennen kaikkea elokuvantekijäksi, ei ohjaajaksi.
”Ohjaajan työ ei koskaan ollut unelmani. Koen tärkeäksi, että osaa tehdä kaikkea. Silloin saa käyttää luovuutta vapaasti eikä tarvitse olla riippuvainen muista.”
Työskennellessään dokumenttien parissa Atkinson on huomannut, ettei omasta visiosta saa olla liian tarkka.
”Silloin voi alkaa tahallaan rakentaa kohtausta ja yllyttää jotakin kiinnostavaa tapahtumaan. Alkaa etsimään tapoja, että kohtauksesta saisi juuri sellaisen kuin haluaa sen sijaan, että olisi kärsivällinen ja antaisi asioiden tapahtua.”
Urallaan ensimmäistä kertaa tuottajana toiminut Hartrick kertoo Do Not Resistin teon opettaneen, ettei kaiken tarvitse mennä täydellisesti ja että vain tekemällä oppii. Kaikkia vastauksia ei tarvitse tietää heti. Hänen ja Atkinsonin mielestä itseensä luottaminen ja epävarmuuden sietäminen ovat elokuvantekijän tärkeimpiä työkaluja.
Do Not Resist pitää Atkinsonin ja Hartrickin tien päällä koko kevään, sillä käynnissä on dokumentin levityskiertue Eurooppaan ja Aasiaan. Samalla työpari pohtii, mihin aiheeseen tarttua seuraavaksi.
