Musiikkivideoiden merkitys artistin menestyksen kannalta on pienentynyt sitten 1980-luvun kulta-ajan, mutta musiikkivideokulttuuri elää ja muuttuu yhä. Millaisia videoita suomalaiset artistit haluavat 2010-luvulla? Onko kotimaisessa musiikkivideokulttuurissa uniikkeja piirteitä? Annetaan ohjaajien Ezra Gouldin, Joni Helmisen ja Hannu Aukian kertoa.
Musiikkivideoita voi hyvästä syystä kutsua pikayhteenvedoksi koko kuvailmaisun historiasta, sillä neljän viime vuosikymmenen aikana musiikkivideoilla on kokeiltu, yhdistelty ja luotu uusia ja vanhoja elementtejä, joita on aiemmin nähty elokuvan ja television puolella.
Vaikka yhdysvaltalaiset tuotantoyhtiöt alkoivat jo 1920-luvulta lähtien antaa musiikille suuremman roolin tuotannoissaan, musiikkivideo-formaatin muodostuminen kesti kauan. The Beatles oli ensimmäisiä yhtyeitä, jotka alkoivat 1960-luvulla panostaa lyhyisiin, televisiossa esitettäviin mainosklippeihin. Vuosikymmentä myöhemmin Australiassa esitettiin tv-ohjelmaa, jossa musiikkivideot olivat suuressa osassa. Musiikkivideoiden lopullinen läpimurto tapahtui vasta lähes 40 vuotta sitten, kun Music Television eli MTV näki päivänvalonsa Yhdysvalloissa 1.8.1981. Alkuaikoina kanavalla pyöri ainoastaan musiikkivideoita, ja se oli artisteille tärkeä – ellei jopa tärkein – väylä markkinoida musiikkiaan.
Toisin kuin voisi olettaa, syy musiikkivideoiden läpimurtoon ja suursuosioon ei ollut videotekniikan kehitys, vaan 1980-luvun populaarikulttuurin korostunut kuvatietoisuus, jonka avainsanoiksi tulivat ”the look”, ”the image” ja ”the face”. Musiikkivideot loivat uudenlaisen katsomisen kulttuurin, jossa katsoja pystyi omaksumaan samaan aikaan musiikkia ja välähdyksinä etenevää kuvavirtaa ja ymmärtämään mielleyhtymiä sekä mielikuvia.
Nykyään sekä musiikkivideot että MTV eivät ole enää entisensä, mutta videoiden perimmäinen tarkoitus on yhä sama kuin alkuaikoinakin: markkinoida artistin imagoa ja tehdä tämän musiikkia tunnetummaksi.
Kuva: Detaljin musiikkivideosta Cry For You, ohjaus Joni Helminen
Hyvät videot kiinnostavat
Joni Helminen on ohjaaja muun muassa Gasellien, Keko Salatan ja Hätä-Miikan videoiden takaa. Hänestä musiikkivideot formaattina ovat musiikin ohella yhä paras keino tuoda artistia lähemmäs yleisöä.
”Onnistuneet musiikkivideot jäävät katsojan mieleen samalla kohottaen artistin tunnettavuutta. Tottakai musiikki puhuu puolestaan mutta juuri mieleenpainuvuus on yksi tärkeimmistä seikoista artistin menestyksen kannalta. Hyvät videot luovat näkyvyyttä, koska ne kiinnostavat”, Helminen sanoo.
”Musiikkivideoiden merkitys artistille on edelleen relevantti. Videoilla muokataan artistin imagoa ja luodaan kappaleisiin lisää sisältöä”, kertoo puolestaan ohjaaja Ezra Gould.
MTV:n kulta-aikaan 1980-luvulla syntynyt Gould on ohjannut videoita muun muassa Mikko Joensuulle, Paperi T:lle ja Graciasille.
1980-luvulla musiikkivideoiden taiteellinen ja tekninen laadukkuus vaikuttivat yleensä suoraan artistin menestykseen. Ei ole sattumaa, että Madonnan ja Michael Jacksonin supertähteys syntyi juuri Music Televisionin lanseeraamisen jälkeen. Madonna muokkasi aktiivisesti imagoaan erilaisten videoiden avulla, Jackson taas oli pioneeri monella tapaa musiikkivideoiden saralla: ensimmäinen kertova musiikkivideo oli Billie Jean, menestynein Thriller ja kallein Bad.
Gould epäilee, etteivät musiikkivideot enää korreloi suoranaisesti artistin menestystä, vaan videoiden merkitys on enemmän pakon sanelemaa. Levy-yhtiön toimintatapoihin kuuluu, että sen kanssa sopimuksen allekirjoittaneella artistilla on musiikkivideo.
Laadukasta jälkeä pienellä budjetilla
Vastoin yleistä ennakko-oletusta, levy-yhtiöllä on melko pieni rooli suomalaisessa musiikkivideoteollisuudessa. Ohjaaja Hannu Aukian mukaan levy-yhtiöt ovat usein enemmänkin auttamassa artistia kuin esittämässä omia näkemyksiään ja markkina-ajatuksiaan.
”Artistilla saa ja pitää olla näkemys siitä, millaista videota ollaan tekemässä. Usein taiteellisesti varovaisimpia ovat kuitenkin artistit, ei levy-yhtiö tai ohjaaja”, Aukia sanoo.
Millaisia videoita suomalaismuusikot sitten haluavat?
Gouldin ja Helmisen mukaan artistit haluavat yhä laadukkaampaa jälkeä, vaikka videon tekemiseen ei ole usein käytettävissä suuria summia rahaa. Ohjaajien mielestä musiikkivideoiden muut seikat – tarinallisuus, taiteellisuus ja estettisyys – riippuvat täysin artistista ja genrestä.
”Visuaalisen kielen on oltava voimakasta ja kuvastettava tyylillisesti artistia itseään”, Gould sanoo.
Helmisen mielestä suomalaiset artistit haluavat laadukkaan jäljen lisäksi entistä rohkeampia videoita.
”Nykyään sisällön ei tarvitse olla niin iloista ja ruusuista. Riskejä otetaan aiempaa enemmän varsinkin vähemmän tunnettujen artistien kohdalla.”
Kuva: Detaljin musiikkivideosta Cry For You, ohjaus Joni Helminen
Asiakkaina Cheek ja Kylie
Onko suomalaisessa musiikkivideokulttuurissa omia, uniikkeja piirteitä? Gould toteaa musiikkivideoiden kuvauksen tapahtuvan yleensä vallitsevissa olosuhteissa, joten hänestä suomalaisissa videoissa toistuvat metsät, talviset maisemat – ja poikkeuksellisena yksityiskohtana alastomat miehet.
Aukia taas on huomannut, että suomalaisissa videoissa näkyy ja kuuluu vahvasti brittiläinen ja amerikkalainen pop-musiikki ja -kuvastot. Ne ovat usein malleja, joita kohti suomalaiset artistit haluavat pyrkiä.
Suomalaisille musiikkivideoille epätyypillisesti Aukia on kuvannut useita suomalaismuusikoiden videoita ulkomailla. Los Angelesista käsin omaa tuotantoyhtiötä pyörittävälle Aukialle se on usein ollut kaikista järkevin ratkaisu. Monet artistit ovat olleet halukkaita kuvaamaan kotimaansa ulkopuolella, minkä Aukia kokee olleen enemmänkin trendi viime aikoina.
Aukia on ohjannut videoita lukuisille suomalaisartisteille, mutta hän myös ollut ulkomaisissa tuotannoissa mukana. Hänen mukaansa työ ei juuri eroa, vaikka projektina olisi video Cheekille tai NERVO-duolle sekä Kylie Minoguelle.
”Cheekin ja Kylien välillä ero on tavallaan aika pieni – toki Cheek on suomalaisessa musiikkivideoskenessä omaa luokkaansa budjetin ja myös vision tarkkuuden suhteen. Ulkomaisten artistien kanssa työskennellessä taas on kaikenlaista välikättä ja edustajaa, joiden kautta käydään keskusteluja ja hyväksytetään asioita. Se on pahimmillaan aika raskasta.”
Musiikkivideoita Spotifyssa
Läpimurtonsa jälkeen musiikkivideot tekivät suuren palveluksen elokuvantekijöille: monipuolisuutensa ja täysin uudenlaisen katsomiskulttuurin ansiosta elokuvaohjaajien mahdollisuudet ikuistaa liikkuvaa kuvaa ja tarinankerrontaa laajentuivat. Silti elokuvaohjaajat ja musiikkivideo-ohjaajat pysyttelivät mieluiten omalla tontillaan; se, mikä toimi nopeatempoisessa musiikkivideossa, ei ollutkaan kannattavaa pitkässä kokoillan elokuvassa.
Elokuvateollisuus ja musiikkivideoteollisuus kehittyivät silti teknisesti samaa mittaa. Niin tapahtuu nytkin.
”Tekniikan kehityksellä tulee aina olemaan suuri merkitys musiikkivideoissa, samalla tavalla kuin elokuvateollisuudessakin. Uutta, mielenkiintoista teknologiaa julkaistaan koko ajan, mikä mahdollistaa uusia keinoja luoda liikkuvaa kuvaa”, kertoo Helminen.
Helmisen mielestä nykyajan musiikkivideoissa on havaittavissa kuitenkin pientä paluuta ajassa taaksepäin.
”Maailmalla julkaistaan paljon isojen artistien videoita, jotka on kuvattu esimerkiksi 16mm-filmille. Muotia on myös tummanpuhuva kuvasto ja ”dark cinematography”, Helminen sanoo.
Hän toivoisi tulevaisuudessa näkevänsä ja tekevänsä musiikkivideoita uusille julkaisualustoille. Videoita katsotaan pääosin YouTubessa, jossa muutaman viime vuoden musiikkivideoiden ylitarjonta on Helmisen mielestä laskenut katselukertoja. Hän kertoo kuulleensa huhun, jonka mukaan digitaalinen musiikkipalvelu Spotify olisi tuomassa musiikin lisäksi myös videot palveluunsa. Se olisi nykyaikaa.
”Videoita kuitenkin kulutetaan ja niiden julkaisualustoilla viihtyy paljon kuluttajia”, toteaa Gould.
Ei pelkästään jonkun toisen visio
Ohjaajat kertovat, että on mielekästä tehdä työtä jossa pääsee toteuttamaan itseään, mutta realistinen pitää silti olla.
”Aluksi musiikkivideo oli minulle nimenomaan niin sanotusti oma, taiteellinen tuotos mutta pidemmän päälle ymmärsin, että teoksessa ovat kuitenkin kiinni artistin kasvot, nimi ja taide”, Aukia sanoo.
Gould kertoo tekevänsä lähtökohtaisesti yhteistyötä artistien kanssa, jotka luottavat videon tekijän mielipiteeseen ja antavat ohjaamiselle myös paljon vapautta. Myös Helminen pitää tärkeänä, että musiikkivideoiden tekijät saavat ääntänsä kuuluviin.
”Itselleni on lähiaikoina annettu todella paljon vapautta tekemiseen. On paljon mielekkäämpää tehdä musiikkivideoita, jos pääsee oikeasti toteuttamaan itseään eikä pelkästään jonkun toisen visiota”, Helminen sanoo.
Lähde: Antti Alanen ja Ilppo Pohjola: Sähköiset unet: Musiikkivideot – miten taiteesta tuli pop (VAPK Kustannus, Helsinki, 1992)
