Moi. Mä oon Ville. 33-vuotias avoliitossa asuva mies, työskennellyt varastoalalla 10-vuotta, masentunut ja viikonloppualkoholisoitunut. Koen sosiaaliset tilanteet ahdistaviksi, mutta lähinnä sen takia, että kynnys ihmisen kohtaamiseen on liian korkea. En myöskään tunnusta mitään Jumalaa tai jumalia, mutta en myöskään osaa todistaa niitä olemattomiksi. Laiskuus vaivaa, varsinkin aivotoimintaa, onneksi penis pelaa, vaikkei sitä ole viety vielä äärirajoille, tuulitunnelissa vain vähän käytetty…
Tämä on ensimmäinen kerta, kun kirjoitan blogia. Eikös nämä ole vain kuntoilijoille ja vaatekriisissä eläville luettavaksi? Ensimmäisenä kysyt: Hei, miten tämä eroaa muista vaihtoblogeista?
Vastaus siihen on ”ei kenties mitenkään”. Luulen tämän olevan enemmän hupaisaa luettavaa kuin oikeasti informatiivista ja mielenkiintoista asiatekstiä.
Ja koetas nyt vähän keskittyä tähän, kyllä ne kissavideot ja joogapöksyisen instagrammaajan aamupuurokuvat voivat hetken odottaa. Internet muutenkin on FAKE NEWS! Herätkää, ihmiset!
En ole oikein ikinä vaihto-opiskelusta ollut mitenkään erektiohuurut silmissäni innoissaan.
Lässytetään nyt silti. Olen Ville ”Syke”, joka pääsi TV- ja radiotuotantoa opiskelemaan, vai onko se nykyään jo mediatuotanto, aivan kuinka vaan. On viimeinen opiskeluvuoteni, enkä ole lainkaan valmis mediatyöelämään. Tunnistin kuitenkin viime kesänä työharjoittelussa ollessani sen kuluneen fraasin todeksi, että työelämässä ihmiset eivät ole valmiita, vaan oppiminen on työhön liittyvä jatkuva prosessi. Huomasitkin varmaan, ettei tuossa ollut mitään tuttua fraasia. Minulla vaan on huono muisti kuluneille fraaseille.
ASIAAN! En ole oikein ikinä vaihto-opiskelusta ollut mitenkään erektiohuurut silmissäni innoissaan. Tämä ei johdu siitä, etteikö vaihtoon lähtö olisi kyllin jännittävää. Minä vain näen kaikessa vain negatiiviset asiat, jotka voivat mennä (lue: menevät) vikaan. Tämä ihana osa persoonallisuuttani on pitänyt minut vuosia varastotyössä siitäkin huolimatta, että sisimmässäni tiesin haluavani media-alalle peikottelemaan.
Vaihto-opiskelu on kuitenkin ollut tietyllä tavalla haaveissani. sillä Olen nauttinut matkustelusta, suunnitellut vuodeksi Australiaan lähtöä ja lämmennyt kaikelle muullekin jännälle, josta kaltaiseni nuoret tytöt innostuvat. ”PENISTÄHÄN NE SINNE ULKOMAILLE LÄHTEE HAMUAMAAN!”, sanoisi tosi suami mies. Hänelle sanoisin ”heihei, rauhoitutaas nyt”.
Keskeisin syy vaihtoon lähtöön minulla oli selviäminen: pärjäisinkö vieraassa maassa ja pysyisinkö paikallisten mukana.
Tästäkin huolimatta viikkoa ennen vaihtoon halajien hakuajan loppumista kirjasin nimeni listaan. Tällöin ajatukseni oli enemmänkin ”miksei?” kuin ”no, tottakai!”. Eihän minulla ollut hajuakaan, toisiko vaihto-opiskelu koulutukseeni mitään lisäarvoa, saati kuuluisiko vaihtokoulun tarjonta lainkaan opintosuunnitelmaani.
Tiedät varmaan, lukija, sen tunteen, kun kevyt kaaos ja tiedottomuus pitää elämän rikkaana ja mielenkiintoisena? No, ei se mitään, minä ainakin koen se oleelliseksi osaksi ihmiselämää. Keskeisin syy vaihtoon lähtöön minulla oli selviäminen: pärjäisinkö vieraassa maassa ja pysyisinkö paikallisten mukana. Jos siinä samalla oppisi jotain, sehän olisi vain plussaa.
Tässäpä alustus vaihtooni lähtöön taitaakin olla? Soitellaa ja sometellaa, jos jäi jotain tärkeää sanomatta, ja jos ei jäänyt.
