Olen usein yrittänyt saada tuttavia ja tovereita puhumaan ääneen kohtaamistaan epäoikeudenmukaisuuksista. Monesti tyypillinen vastaus on ollut: ”ei asialle kuitenkaan voi mitään”. Silti on oltu hyvillään, jos minä olen sanonut asiasta. Mutta kun ei toisinaan riitä, että yksi sanoo. Tarvitaan ryhmän voimaa muuttamaan asioita. Viimeaikaiset kampanjat #MeToo sekä #Kannustusryhmä ovat saaneet ihmiset kertomaan kohtaamastaan epäoikeudenmukaisuuksista; ahdistelusta ja kiusaamisesta.
Parikymppisenä olin ammatillisessa koulutuksessa, jossa meille oli luvattu, että koulutukseen ei liity suorituksia, joista aiheutuisi pakollisia maksuja tai kuluja. Eräänä päivänä saimme ilmoituksen, että tulityökortin suorittaminen olisikin pakollista, ja lisäksi kortista pitäisi jokaisen maksaa. Kaikki luokkalaiset tyrmistyivät uutisesta, ja olivat samaa mieltä, että tilanne oli epäoikeudenmukainen. Halusin, että kertoisimme mielipiteemme päättävälle taholle. Pyysin muita mukaan – kukaan ei kuitenkaan lähtenyt. Olin ainoa, joka lopulta päätyi rehtorin kansliaan valittamaan tilanteesta.
Silti edes periaatteesta halusin yrittää tehdä jotakin.
Rehtori kuunteli asiani työpöytänsä takana istuen. Vastaus oli yksiselitteinen: kukaan ei saisi tutkintoa, ellei suorittaisi maksullista tulityökorttia. Silti edes periaatteesta halusin yrittää tehdä jotakin.
Törmäsin jokin aika sitten taas yksin yrittämisen voimattomuuteen. Lapseni iltapäiväkerhossa ilmeni ongelmia. Kerhon toisen ohjaajan ilmaisutapa oli tyly lapsia kohtaan. Ohjaaja ”huusi” koko ajan. Puhuin parin vanhemman kanssa syksyn mittaan, ja heidänkin lapsensa sanoivat samaa. Olin yhteydessä kerhosta vastaavaan esimieheen kertoakseni huoleni, sillä ilmeni erilaisia tilanteita, joissa ohjaaja osoitti outoa käytöstä.
Kun sitten pari lapseni kaveria jäi pois kerhosta ohjaajan vuoksi, kysyin molempien vanhemmilta, olivatko he sanoneet ohjaajalle suoraan tai hänen esimiehelleen, miksi lapsi jää pois kerhosta. Kumpikaan ei ollut kertonut. Eivät he sitten olleet viitsineet. Sitten tuli kärjistävä tilanne, jonka halusin selvittää suoraan ohjaajan kanssa. Myöhemmin kävimme vielä toisen keskustelun, jolloin paikalla oli myös kerho-ohjaajan esimies.
Keskustelut eivät olleet rakentavia. On mahdotonta yrittää ratkaista ongelmatilannetta ihmisen kanssa, joka ei halua nähdä toimissaan mitään vikaa. Ohjaajan mukaan oli ensimmäinen kerta, kun joku kertoo negatiivista palautetta hänestä. Ja olinhan minä ainoa silläkin kertaa, joka istui pöydän toisella puolella puimassa asioita.
Lapseni ei jatkanut enää kerhossa. Ohjaaja luultavasti jäi jatkamaan toimintaansa aivan samaan tapaan kuin ennenkin.
Olen yrittänyt lapselleni opettaa, että asioille voi aina tehdä jotakin – voi ainakin yrittää tehdä. Itse olen pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan ottaa kantaa kohdatessani epäoikeudenmukaisuuksia. Olen pyrkinyt tuomaan asiat ilmi, vaikka olisin tiennyt seinän olevan vastassa. Samalla olen liian monesti törmännyt samaiseen ongelmaan: muut vaikenevat.
Aina on olemassa joku auktoriteetti, joka voi, ja jonka pitäisi voida tehdä asialle jotakin – jos vain haluaa.
Jokaisen tulisi edes yrittää mahdollisuuksien mukaan tuoda asioita ilmi kohdatessaan ongelmia. Jos tilanteelle ei voi siinä hetkessä tehdä mitään, asia on kuitenkin kerrottu ääneen.
Olin ala-asteella, kun luokkani kiusaajatytöt päättivät keksiä ”kivan” iltapäiväjäynän. Sopiva kiusaamisen kohde olin minä. Käsityötunnilla kiusaajat alkoivat väittää, että olin välitunnin aikana tehnyt erään toisen oppilaan työtä. Oli jopa todistaja, joka ”näki” minun tehneen luokkatoverini työtä. Katsoin tunnin aikana monta kertaa hädissäni luokan opettajaa, eikö hän ollenkaan huomaa ja lähde selvittämään asiaa.
Opettaja ei puuttunut tilanteeseen. Vielä myöhemminkin sain kuulla kiusan keksineeltä tytöltä kuittailua, kuinka Katjalla on tapana tehdä toisten käsitöitä.
#Kannustusryhmä-kampanja kiusaamisen vastustamisesta ja #MeToo-kampanja seksuaalisesta ahdistelusta ovat tuoneet ihmisten tarinoita julki. Kohtaat sitten epäoikeudenmukaista kohtelua, kiusaamista tai ahdistelua, kaikissa tilanteissa pätee sama asia: asioille pitäisi voida tehdä jotakin. Aina on olemassa joku auktoriteetti: esimies, opettaja, poliitikko, joka voi, ja jonka pitäisi voida tehdä asialle jotakin – jos vain haluaa.
STT uutisoi hiljattain Kallion lukion entisistä oppilaista, jotka toivat julkisuuteen opettajan, jota syytetään seksuaalisvireisestä ahdistelusta koulussa opiskelevia tyttöjä kohtaan. Tapauksia on lähes parin kymmenen vuoden ajalta ja haastattelujen mukaan lukiossa toimineet rehtorit saivat ilmoituksia asiasta. Keskisuomalaisen mukaan yksi rehtoreista ei tehnyt virkatoimensa aikana mitään, ja opettaja sai jatkaa toimessaan. Nyt opettaja on hyllytetty tutkinnan ajaksi.
Niin kauan kun on rehtoreita, opettajia, esimiehiä ja yrityksen johtajia, jotka eivät tee asioille mitään, niin kauan kiusaaminen, ahdistelu ja epäoikeudenmukainen tapa toimia saa jatkua.
Niin kauan kun on ihmisiä, jotka mieluummin seuraavat kiusaamista, ahdistelua tai epäoikeudenmukaisuutta vierestä, tilanteet eivät muutu.
#NiinKauanKun vähätellään toisten sanomisia, leimataan epäkohdista kertovat, sensuroidaan puhujat hiljaisiksi, ei synny keskustelua, eikä tapahdu muutoksia.
Kun lähtee yhteiselle rintamalle yrittämään muutosta, sekin riittää, että seisot siinä vieressä tukemassa henkilöä, joka haluaa tehdä asialle jotakin.
