Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas tuo Väinö Linnan klassikkoromaanin onnistuneesti 2010-luvulle. Elokuvassa paneudutaan perinteisen sotakuvauksen lisäksi onnistuneesti myös kotirintaman tapahtumiin ja korostetaan Rokan ja Kariluodon hahmojen avulla suomalaista yhtenäisyyttä. Kolmituntinen sotaelokuva ansaitsee paikkansa toisen maailmansodan kauhuista kertovana teoksena ja kestää vertailun niin Edvin Laineen kuin Rauni Mollbergin versioiden kanssa.
★★★★
Kesäkuu 1941. Itäsuomalainen konekiväärikomppania valmistautuu paloaukealla lähtemään rintamalle. Suomen ja Neuvostoliiton välinen välirauha on päättynyt ja Suomen historiassa jatkosotana tunnettu ajanjakso alkaa. Sotilaiden kasvoista näkee, että he ovat lähdössä sotaan, niin vihaisen ja synkän näköisinä he seisovat. Komppanian päällikkö kapteeni Kaarna johdattaa miehensä taisteluun ja kaatuu ensimmäisten joukossa. Joukkueenjohtajat vänrikki Kariluoto (Johannes Holopainen), vänrikki Koskela (Jussi Vatanen) ja luutnantti Lammio (Samuli Vauramo) johtavat joukkojaan kukin omalla persoonallaan ja tavallaan. Komppanian värikkäimpiä hahmoja ovat aliupseerit Hietanen (Aku Hirviniemi), Lahtinen (Joonas Saartamo) ja Rokka (Eero Aho), jotka kukin tuovat oman mausteensa ja värinsä rintamalle.
Tarina on kaikille tuttu. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on yksi kaikkien aikojen kotimaisista romaaneista. Kirjan aiemmat elokuvaversiot – etenkin vuoden 1955 suurelokuva – ovat olleet aikansa menestyksiä niin kriitikoiden kuin yleisönkin parissa. Voidaankin kysyä, onko tarpeellista tuoda tällaisessa asemassa oleva tarina vielä kolmannen kerran valkokankaille, yli 60 vuotta ensimmäisen elokuvaversion ilmestymisen jälkeen? Aku Louhimiehelle Tuntematon sotilas oli ollut yksi suurimmista unelmista jo vuosia. Se, kuinka inhorealistisista ja synkistä ihmiskohtaloista tunnettu ohjaaja onnistuu aikamme suurimman elokuvan uusintafilmatisoinnissa, onkin sitten aivan toinen juttu.
Eero Aho ottaa Rokan roolin komeasti omakseen. (© Juuli Aschan / Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017)
Louhimiehen Tuntematon on elokuva, joka pohjaa hieman edeltäjiensä tavoin voimakkaasti pohjateokseen, mutta toisaalta syventää useiden hahmojen tarinoita. Louhimies ja käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala ovat ottaneet taiteellisia vapauksia kautta linjan sekä täydentäneet ja uudistaneet tarinaa arkistojen uumenista ammennetuilla uutisfilmeillä. Mukana on niin Hitlerin vierailu Mannerheimin 75-vuotispäivillä kuin arkistomateriaalia rintamalta. Myös kotirintama ja sotilaita kotona odottavat naiset ja perheet ovat suuremmassa osassa, kuin aiemmin. Tämä käy luonnollisesti 2010-luvun elokuvakerrontaan, kun naisten asema elokuvissa on jatkuvasti tapetilla. Paula Vesala tekee toisaalta pienen, mutta samalla merkittävän roolin Rokan vaimona Lyytinä.
Tuntematon sotilas on Aku Louhimiehen yhdeksäs elokuvaohjaus. Miehen parhaimmistoon kuuluvat Paha maa, Vuosaari ja Valkoinen kaupunki toimivat tunnelmaltaan hyvin vertailupohjana tuoreelle sotaelokuvalle. Pelko, epätoivo, viha ja kuolema ovat läsnä hyvin ohjaajalle ominaisella tavalla koko kolmituntisen ajan. Louhimies onnistuu erottumaan etenkin Mollbergista juuri omintakeisen kerrontansa ansiosta. Vakavat miehet ovat vakavia, vaikka jotkin jutut olisivatkin hauskoja. Louhimies on palkittu elokuvantekijä ja Tuntematon sotilas vahvistaa varmasti hänen asemaansa kotimaisten huipputekijöiden joukossa.
Jussi Vatanen yllättää perheensä historian vakavoimana Vilho Koskelana (© Juuli Aschan / Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017)
Tuntemattomassa on aina ollut kyse sotilaista henkilöinä. Louhimiehen Tuntemattomassa syvennytään erityisesti Rokkaan ja Kariluotoon. Tulee väkisinkin mieleen, onko Louhimies halunnut tehdä elokuvan alikersantti Rokasta, Tikkakosken mannekiinista. Eero Aho hoitaa tonttinsa kuitenkin niin loistavasti, ettei hahmoa tarvitse ainakaan hävetä Reino Toivasen rinnalla – päinvastoin. Aho tuo Rokkaan uskottavaa ja modernia melankolisuutta ja aitoa anarkismia, mitkä tekevät hahmosta hyvin suomalaisen ja juuri siksi näkyvimpään rooliin sopivan. Kariluodonkin hahmoa avataan huomattavasti enemmän, kuin olisi alun perin ajatellut. Miesten välinen kontrasti on myös mainiota katsottavaa. Huolimatta siitä, että Kariluoto on nuori helsinkiläisupseeri ja Rokka iäkkäämpi karjalainen maanviljelijä, molemmilla on kotona nainen joka haluaisi vain rakkaansa kotiin ja pois sotimasta. Tässä kiteytyy kaikki se, mikä suomalaisia talvi- ja jatkosodan aikana nimenomaan kansana yhdisti.
Erityismaininnan suuresta näyttelijäkaartista ansaitsevat myös Jussi Vatanen ja Samuli Vauramo. Vakavan huumorimiehen rooleista tunnettu Vatanen on mainio valinta Vilho Koskelan rooliin. Louhimies on tehnyt loistavan valinnan tuoda Koskelan henkilöhistoria mukaan Linnan Pohjantähti-trilogiasta Sisällissodan ja sodassa menetettyjen pikkuveljien avulla. Punapäällikön pojalla on traumoja ja kaunoja, jotka Louhimies on kirjoittanut nerokkaasti mukaan elokuvaan. Myös Vatasen jämäkkyys ja asiallisuus tekevät hänestä aidon Koskelan.
Vauramon Lammio puolestaan on erinomainen replikointi reilun 60 vuoden takaiseen versioon kapteeniksi ylenevästä, hieman virkaintoisestakin upseerista. Vaikkei miehestä välttämättä Jussi Jurkan veroista näyttelijää koskaan tulisikaan, voidaan Lammion roolia pitää Samuli Vauramon suurimpana ja onnistuneimpana. Hän tulkitsee Lammion ylimielisyyttä ja kurinalaisuutta tavalla, johon tuskin moni muu nykynäyttelijä pystyisi. Pienenä miinuksena on mainittava joidenkin ikonisten hahmojen sivuuttaminen ”isosta kuvasta”, mutta tämä annettakoon Louhimiehelle anteeksi taiteellisiin vapauksiin vedoten.
Sodan keskellä on tärkeää muistaa rakastaa. (© Juuli Aschan / Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017)
Olisiko Tuntematon sotilas voitu jättää tekemättä? Totta kai olisi, mutta silloin Aku Louhimieheltä olisi jäänyt toteuttamatta yksi suuri unelma elokuvantekijänä. Kun elokuvaa käsittelee omana kokonaisuutenaan, erillisenä sotaelokuvana, voi olla vain ylpeä siitä, millaiset perinteet Suomessa on sotaelokuvien saralla. Laineen Tuntematon ja Pohjantähti, Mollbergin Tuntematon, Pekka Parikan Talvisota, Ilkka Vanteen Lupaus ynnä muut saavat Aku Louhimiehen Tuntemattomasta vähintäänkin veroisensa sota-ajan kuvauksen.
Joidenkin henkilöhahmojen osuus tarinassa pienenee samalla, kun muiden kasvaa, mutta ottaen huomioon suurimpien hahmojen syvyyden tämä on hyvin pieni miinus elokuvalle. Aku Louhimies on tehnyt satavuotiaalle Suomelle sotaelokuvan, jonka musiikit, kuvaus, tarina ja etenkin näyttelijäsuoritukset ovat vähintäänkin hyvää tasoa kautta linjan. Jos kolme tuntia tuntuu liian pitkältä, niin Parikan Talvisotaan ja Mollbergin Tuntemattomaan verrattuna se on vielä kevyttä kauraa. Jotkut kohtaukset ovat puhdasta täytettä, vaikka ne osaltaan avaavatkin katsojalle sotilaiden ajatusmaailmaa. Tästäkin huolimatta Tuntematon sotilas on moderni sotaelokuva, joka kestää vertailun molempien aiempien filmatisointien kanssa ja onnistuu tehtävässään tuoda Väinö Linnan klassikkoromaani uudelle vuosituhannelle.
Kuuntele myös Jani Honkosen ja Antti Melkkon podcast, jossa keskustellaan leffasta, peilataan muihin Tuntemattomiin ja käydään läpi roolisuorituksia.
