Kouluhommat pakkautuvat pullonkaulaan, niin että köhättää. Ja niin tuleekin olla. Sitä aina väliajoin säälii itseään ja kuinka paljon sitä joutuu tekemään hommia, mutta näin ne parhaat biitit irtoavat roskan seasta. Saatat itsekin olla täysi roska, jonka seassa on hyviä napsuja. Täytyy kuitenkin muistaa se tosi asia, ettei pitäisi alkaa kirjottamaan mitään tekstiä, kun ei ole täyttänyt itseään valmiiksi suolalla ja sokerilla, aipolitsais. Nyt on hyvä aika vetää hieman yhteen tätä reissua. Jotain kiinnostavia speksejä, tuliko niitä?
Diskleimerinä teille, joilla hiekka pakottaa genitaalialueita, vaikka ette rannalla olisikaan: nämä näkemykset ja kokemukset perustuvat lama-ajan lapsen kolmen kuukauden mittaiseen reissuun pitäen lähinnä sisällään yhden kaupungin muuten valtavasta maasta. Turha siis tulla vinkumaan – eikös teillä ole parempiakin foorumeja meuhkata? Saitteko hommafoorumiin porttarit tai jotain? Onko sitä edes olemassa enää? Make Homma Great Again!
Mikäs täällä ollessa, kun on kotoisa tunnelma, perunaa kainalossa, ja jänteitä ikenissä.
Ruoka
Perinteisesti ihmiset mollaavat englantilaista keittiötä ja siellä hirmuisasti kokkaavaa mukavaa tätiä. Ulkomailta asti tämän naisen poskia mäiskitään punaisiksi, niin ettei mitkään tämän maailman nessutehtaat kykene tuottamaan tarpeeksi silmäkulmien kuivaajia.
Täällä törmään paljon samoihin aineksiin, mitä muuallakin valkoisen miehen täyttämässä Euroopassa tulee vastaan: peruna, liha ja liemi. Joten mihinkään järkyttävän erilaiseen ja omituiseen sapuskaan en ole törmännyt. Mikäs täällä ollessa, kun on kotoisa tunnelma, perunaa kainalossa, ja jänteitä ikenissä.
Cornwall on tunnettu mm. Cornish Pasty’sta ja Cornish Clotted Cream’sta ja erityisesti Cream Tea’sta. Pasty (kääntyyköhän nyt pasteijana vai piirakkana, eräänlainen yhdistelmähybridi) on yleensä murotaikinaan lihalla ja perunalla kevyesti maustettu ja pakattu suolainen piiras. Kaupat, kiskat ja kahvilat ovat täynnä näitä pakkauksia monissa eri mauissa. Koulun ruokalaan ja kauppaan näitä piiraita matkaa heti aamusta, ja hitaasti päivän mittaan ne ovat kaikki menneet parempiin suihin. Koen jotenkin huvitusta siitä, kuinka suuressa suosiossa nämä ovat nuorison parissa. Pasty on kuitenkin vain piirakan sisään suljettua lihasoppaa. Itse en ensimaistamalla ymmärtänyt näiden hienoutta. Lopulta huomasin, että se on melko kätevä ja ruokaisa välipala, jos täytyy kiireessä ruokailla. Näiden historia kuulemma on, että täälläpäin aikoinaan miehet työskentelivät kaivoksissa, josta he tulivat naama nokisina ulos. Tällöin ei ollut mahdollisuutta pestä käsiä, jolloin ulkokuoren taittokohta toimi eräänlaisena kahvana. Nokisia ukkoja syömässä paskaisilla käsillä ruokaa, johon leivotaan kiinni kahvoja… Eikö herahtanutkin vesi heti kielelle? Ihan kolmeviidestä kamaa kuitenkin, jolla jatkopaikka irtoaa.
Kuka ei pitäisi kermavaahdosta, hillosta ja munkista? Laskiainen, anyone?! Tämä mielessäni puskin kahvilaan evästämään Cream Tea’ta, joka on skonssi. Sen päälle pusketaan mansikkahilloa ja paksua, rasvaista kermaa. ”Clotted” on varsin hyvä ilmaisu, sellainen olo tuli tämän jälkkärin nauttimisesta. Skonssi on todella paksua, makeaa teeleipää ja kerma entistä paksumpaa! Tämä tuntuu näiltä sota-ajan herkuilta, jolloin oli pulaa kaikesta ja ruoan tuli pysyä mahassa kuukausia ennen sen sulamista. Tämä ei kyllä mennyt yhtään jatkoon mihinkään. Uskon, että täytyy olla syntynyt tähän kermaiseen maahan, että tätä pystyy nauttimaan ilman välikuolemaa.
Tästäkin huolimatta kouluruokalassa pidättäydyin yleensä englantilaisessa keittiössä. Ruokalassa oli lisäksi tarjolla aasialaista ruokaa, uuniperunaa lisukkeineen, katukeittiötä, patonkeja ja salaattia keittoineen. Naamaan osuikin yleensä perinteiset ranet eli chipsit, papukastiketta, herneitä ja sekalainen lihalisuke. Annoskoko on järkevä ja olenkin pudottanut painoa täällä hitusen, vaikka luulisi hiilareiden ja suklaapatukoiden täyttämässä ruokamaailmassa olevan melkoinen tankki. Mutta eihän kukaan pidä lihavasta hipistä. Sehän on vähän niin kuin laiskuuden tuplahuipentuma, joten täytyy olla mallin tai edes halvan mieshuoran mitoissa.
Olen täällä omaksunut eurooppalaisen juomatavan, että miltei joka päivä on tullut 1-2 annosta juotua.
Sanottakoon se vielä, että teetä en ole erityisen paljon litkinyt. Ei kuulemma ole täällä Cornwallissa näkyvä ilmiö toisin kuin muualla Englannissa. Sen sijaan cornwallilainen siideri on maittanut, ja varsinkin oluet. Keskustan Wetherspoons-kuppila onkin tullut tutuksi halvoista, hyvistä oluista. Olen täällä omaksunut eurooppalaisen juomatavan, että miltei joka päivä on tullut 1-2 annosta juotua, kun taas Suomessa olen ryypännyt lähes kaikki aikuisiän viikonloppuni aivan puhki. Muisti pätkii ja vatsa kuralla, vitsit ovat huonoja ja ihmisen kosketus on myrkkyyyy! Siinä sulle ysäripunkkii, booiii!
Mainittakoon vielä se, että suuresti ihmettelin, kun täällä päiväsaikaan koulusta saa kaljaa ja sitä tuoppikerralla juodaan keskellä koulupäivää, eikä korvat hetkahda suuntaan mihinkään. Kukaan ei pasko housuun ja oksenna kukkaruukkuihin.
Järjestys
Ruokasektio lähti vähän lapasesta, joten pidetään tämä lyhyenä. Ihmiset täällä kunnioittavat järjestystä ja järkeä. Erityisen rajuna kontrastina tuli tilanne, jolloin tulin lokakuiselta reissulta Bulgariasta, joka on täytetty mummoilla, joiden miellyttävyys on atomipommin luokkaa, ja jostain syystä ne kaikki on istutettu asiakaspalvelutöihin välttelemään turisteja ja englanninkielen puhumista. Takaisin Britanniaan, jossa lähes kädestä pitäen vietiin seuraavaan lähtevään bussiin. On tieviittoja, rutiinia ja struktuuria pukkaa. Ihana tietää, missä olen parhaillani. Vanhuus tuo mieltymyksen rajoihin. ”Rajat kiinni” tosin liian raflaavaa. Vielä.
Sää
Sää on samankaltaista kamaluutta kuin Suomessakin. Tuuli on rajumpaa, jolloin sateenvarjo on yhtä hyödyllinen kuin risukon alle maastoutuminen. Kelit vaihtuvat niin nopeasti, että ennustukset muuttuvat vitseiksi. Tosin tänne tullessani oli vielä kesää jäljellä, kun taas Suomi vaihtui syksyyn, joten sain parista kivasta rantapäivästä nautiskella. Muutoin sää on ollut kosteaa, tuulista ja vaihtelevaa.
Ihmiset
Anteeksipyytely on minusta miellyttävä tapa täällä.
Olen aina pitänyt englantilaisia eräänlaisina sieluntovereina: hauskoja, kiusaantuneita, anteeksipyyteleviä ja ulospäin vieraanvaraisia, mutta sisältä passiivis-aggressiivisia ihmisiä.
Hauskuus tulee esille aina pienestä lapsesta vanhaan muoriin. Koko ajan tulee letkautusta ja tuntuu olevan käynnissä eräänlainen komediatuokio. Täällä jopa naisetkin ovat hauskoja, ajatella! Ja turha edes tätä ajatusta alkaa korjailemaan, kuoppa on jo kaivettu.
Kiusaantuminen onkin jännittävämpi homma. Suomalainen huumori kuten kiusaantuminen on eräänlaista vahinkoa, jolloin vitsin sijasta nauretaan vitsin kertojalle. Täällä taas kiusaantuminen on eräänlainen opittu juttu. Esimerkkinä vaikkapa hetki kaupassa, jolloin nuorelta naismyyjältä pääsi räjähtävä aivastus, jonka hän ampui hihaan. Paniikissa hän piiloutui takavasemmalle putsaamaan hihaansa. Palattuaan takaisin hän pyyteli anteeksi kuin rikkoutunut levy. Tämä Suomessa olisi ohitettu ”sorilla” ja elämä olisi taas jatkunut kuin mitään ei olisi käynyt. Josta päästäänkin seuraavaan aiheeseen.
Anteeksipyytely on minusta miellyttävä tapa täällä. Päällimmäisenä mielessä se, miten ihmiset käyttäytyvät julkisissa tiloissa. Koko ajan ihmiset ovat ilmoittelemassa ohituksista, bussista poistumisesta ja tiellä väistäessä. Suomessa kun toivoisi ihmisten sanovan ääneen aikeistaan, mutta EI! Katsotaan vain jalkoihin ja toivotaan, että pääsisi ihmisvirrassa kulkemaan kehenkään törmäämättä. Katso, senkin masturbaattori, eteesi ja silmiini! Tehdään katsekontakti, yhteinen sopimus kuinka tästä kapeasta jalkakäytävästä selvittäisiin! Sano, jos haluat tilaa! Hiljaa olet vain ja kuitenkin kotona sitten valitat, kun ihmiset eivät väistäneet, vaikka mitään et sanonut etkä mitään aloitetta tehnyt! Ai että, on kiva palata Suomeen, omnomnom!
Kivasti päästään sitten siihen, kuinka mukavia ihmiset ovat. Vaikka usein tunnenkin ihmisten olevan mukavia vain tavan takia, on silti mukavaa tulla maahan tuntemattomana vieraana olentona ilman, että lainkaan olemassaoloani reagoitaisiin. Avosylin otetaan mukaan kaikkialla, vaikka kuinka vastustelisin. Ihmiset hymyilevät ja katsovat silmiin, mitä ihmettä!? Tosin hetki kun vierähtänyt jutustelua, alkaa hitaasti nousta tunne, että kohta avokämmen kolahtaa. Kevytmielisiä, vittuilun hajuisia kommentteja lentelee ilman, että kukaan pahoittaa mieltään. Uusi koti? Tosin kuulemma täälläpäin ihmiset ovat mukavia, kun taas mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä kamalammiksi ihmiset muuttuvat. Jotkut asiat eivät koskaan muutu.
Sekalaisia omituisuuksia
Siinäpä mieleen putkahtaneita ajatuksia Englannista, tarkemmin ottaen Conwallista ja sen kyläpahasesta Falmouthista. Olen myös täällä törmännyt kiinalaiseen mormoniin (NIINPÄ!), kristittyyn poliitikkoon (ei ole ihme, mutta tuntematon tapaus omassa kuplassani), kahden litran Old Rosie-siideripulloon, tummaihoisiin ihmisiin, jotka yrittävät opettaa minulle erilaisia nuorisokättelyitä (palvelukseksi olen pelastanut heidän parit ghettokoulut) ja muutamaan suomalaiseen, joka ensireaktiona on ärsyttänyt, sillä en olekaan se outo marginaalitapaus, mutta myöhemmin heidän kanssa kommunikoidessa on koti-ikävä helpottanut. Tuttuus vaivaa, mutta lohduttaa.
Before the last chicane
I’m almost in the end of with my “paid Erasmus trip”, but first I have to do my essays and other school assignments. I can taste the panic, stress and hastiness in my mouth as in form of dark blood (#metalboy69). But really, this is how it should be. We have to separate the wheat from the chaff in our society! Oh, look whose become a swell little conservative boy in his fancy big boy trip!
If you’re those easily offended sort, please remind that these are just ignorant scribbles of a crazy and fat-faced hippie who visited pretty much only one town in England for three months.
I feel like home here with some potatoes and nasty meat bits under my stiff upper lip.
Food
Stereotypically, foreigners mock what english kitchen has to offer and smack it’s nice chef lady until her cheeks are red from pain and humiliation. Still, you come across to the same stuff you find in every european white male’s food plate: Meat, potatoes and weird sauce. I feel like home here with some potatoes and nasty meat bits under my stiff upper lip.
Cornwall is known for i.a. Cornish Pasty and Cornish Clotted Cream, especially Cream Tea. Cornish Pasty is basically meat, potatoes and light seasoning wrapped in shortcrust pastry. These hefty lumps are in every shop, store, cafe or market with many different filling variations. Shops and cafeterias in the school pack them into shelfs with fresh Pasties every morning and they’re all gone before evening. I find the popularity of Pasties funny, because they’re not really typical fast food stuff what young people crave for. It’s just meat soup inside of a pie. With the first taste I didn’t see the hype of them, but later I realized that there are really good and filling snack if you don’t have time to eat a proper meal. The history of this meal is when men were mining and it came time to eat, they needed some food that you can eat with filthy hands. Pasty has this handle which I guess back then they threw out. Doesn’t that sound delicious?! No but really, it is pretty much okay dish.
That one was the first and last, I will ever eat. I’m sure you must be from here to appreciate it.
Who doesn’t like cream, jam and coffee bread together? Well, after trying cream tea I’m not so sure anymore. Cream tea is a scone served with jam and clotted cream. Clotted is really good description for the feeling I had after ingesting one. Scone is really thick and heavy, and the cream is ever more thicker! Feels like this dessert is from war ages when everything you ate have to be something that’s not leaving your body anytime soon. That one was the first and last, I will ever eat. I’m sure you must be from here to appreciate it.
I have still kept eating “home comfort” stuff from school’s cafeteria. That isn’t the only option – there is asian food, baked potato with different fillings, street food, footlongs, salads and soups. My usual meal have contained chips, bean soup, pees and meat of the day. Portions are reasonable, and I’ve actually lost weight here. You would think that in the land of carbohydrates and chocolate bars I would be fat hog. But nobody likes a fat hippie. It’s like double whammy of laziness. So I have to stay in a shape, at least of a cheap man whore.
I haven’t been drinking tea that much. Also, I guess it’s not a big thing here than it’s in rest of the country. Instead, cornish cider have been excellent as well as cornish beer. Wetherspoons pub in the town has been a regular place for me to drink cheap and tasteful beers. I’ve switched finnish weekend binge drinking and develop more european drinking habits with just one glass of wine or a pint per day. I’m also an old man when one drinking night brings hell on earth with diarrhea. One thing I find interesting was when classmate was drinking middle of a school day, but he wasn’t wasted and vomiting everywhere and sharting in vases… He still drank just one half pint, but still in my finnish mind as drinking always is a problem and tabu, it felt weird. Still, I salute his english ways and I feel like we finns still have lot to learn about moderate drinking.
Organization
Okay, the food chapter was a bit too long so let’s keep this short: people here appreciate and honour order and sense. When I went to Bulgaria and came back, the contrast was tremendous, because Bulgaria is filled with grannies with pleasantness of an atomic bomb that doesn’t understand the meaning of service, and came back to UK where customer service persons almost escorted me by the hand from airport to the bus back to Falmouth. They also kissed my forehead and whispered sweet nothings into my ear. Signs, routine, structure… That’s all an old man needs, oh baby!
Weather
Wind is so rough that an umbrella becomes a sick joke and is as useful as sitting in a bush to stay dry from the rain
Oh man, now we’re getting there! You can hear people exploding in their pants in Finland when someone even mentions weather. So, the weather is pretty much the same here as in Finland. Wind is so rough that an umbrella becomes a sick joke and is as useful as sitting in a bush to stay dry from the rain. Weather conditions change so rapidly that there’s no reason to listen weather reports. I did have one or two sunny and warm dayds when I came here in the first place, otherwise it has been alternating.
English people
I have always seen english people as soulmates and on this trip, it’s more obvious than ever: Funny, awkward, apologetic, and hospitable from the outside but passive-aggressive on the inside.
People are funny here from the kids to the old people. It’s like there’s a comedy show going everywhere I look. It can also be because their speech pattern is straight from sitcom situations. Even women are funny here! TRIGGERED!
Awkwardness though is a tricky and hard to explain thing. It goes pretty much hand-in-hand with the apologetics. Finnish humour comes from the awkwardness, but it’s not structed and well-thought-out as it is in England. Finns just laugh at the person and not with him/her. In here it’s more like taught thing. For example, I was in a local store when the lady behind cash register got unexpected sneeze and snot rocked it in her sleeve. She panicked and run behind the store to wipe her self out. Then she came back embarrassed and apologetic asking for forgiveness like her life was depending on it. If this would been in Finland, she would maybe said “sorry” and moved on. And maybe afterwards went to her home to lash herself into a bloody pulp. Sexy tho.
People are smiling and making eye contact, whaaaat?!
Now, the apologetic thing. First thing that came to my mind is how people act in public places. “Sorry” when they pass you on the sidewalk, “Sorry” when they’re leaving from the bus seat, “Sorry” when you’re the one who fucked up. In Finland, you would think that it would help say something if you want to get from your bus seat, but NO! People just stare at their feet and hope to get from A to B without any human contact. Let’s make an eye contact, a mutual agreement how we going to handle this situation when we’re passing each other in this narrow path of life! Say something, you brainless human waste! And I know you’re going to complain about that moment when you get back to your home telling your family how life is unfair, and nobody gets you! Oh, it is so fun to go back home to Finland…
This is a clear transition to how people are nice to each other here. I often feel it comes from the habit and upbringing and maybe it’s not so sincere as it seems to be, but still it’s nice to come from outside and have people take me in open arms to their group. People are smiling and making eye contact, whaaaat?! But still after a while of chatting you can feel the back of a hand coming. Light-hearted subtle fuck-yous are flying like bats in the attic, but nobody hurts their feelings. I’ve found my new home? Although, people keep saying that people are chill and nice here, but further you go to the north of England people get more unpleasant. Some things will never change!?
Miscellaneous weirdness
There! That is bunch of my thoughts about England, Cornwall and Falmouth. I have also ran into chinese mormon (I know!), lovely christian politician (not a miracle but still an alien in my social bubble), 2 litre bottle of Old Rosie cider, black people who are trying to teach me young people’s handshakes (just for that I’ve gone to their ghettos and sponsored couple of schools), and couple of finns, which I reacted with an irritation because then I felt I’m not the special unicorn anymore, but later after communicating with them in Finnish, it has helped my feel of homesickness. Familiarity is a bitch, but a loving one nonetheless.
