Ylen urheilutoimitukseen marssi vuonna 1997 kesätoimittajaksi 22-vuotias Riku Riihilahti. Nykyään Riku toimii televisiotuotantoyhtiö Story Of Sportsissa vastaavana tuottajana, toimittajana ja juontajana. Vuosien kuluessa moni työkäytäntö on muuttunut tekniikan kehityttyä. Muutoksia on tullut suuria ja pieniä, mutta on jotain säilynyt ennallaankin.

[soliloquy id=”5227″]

 

Muutaman minuutin urheilujutun tekeminen eetteriin oli vuonna 1997 huomattavasti hitaampaa kuin nykyään. Kuvattu nauhatallenne piti kuljettaa tapahtumapaikalta Pasilaan leikattavaksi. Erityisen tärkeää oli tehdä hyvät muistiinpanot, jotta tiedettiin heti, mistä kohdista leikataan. Leikkausprosessi oli paljon hitaampi kuin nykyään. Riku arvelee, että lyhyen jutun tekeminen kuvaamisesta lähetysvalmiuteen kestää nykyään alle kymmenen minuuttia. Aiemmin samankaltaiseen työhön piti varata aikaa pari tuntia. Tuolloin toimittajan piti myös tarkkaan laskea, kuinka pitkään urheilutapahtumassa saattoi olla paikalla, jotta juttu ehti illan urheiluruutuun. Usein Riku joutui poistumaan paikalta ennen loppuvihellystä.

Nykyään editointi tapahtuu suoraan kameran muistikortilta siirrettävistä tiedostoista erilaisten leikkausohjelmien avulla. Vuonna 1997 monessa paikassa oli siirrytty osittain digitaaliseen editointiin. Ohjelmat kuvattiin edelleen nauhalle, mutta editointi voitiin tehdä digitaalisesti. Materiaalin ajaminen ohjelmaan ja sen läpikäyminen oli erittäin hidas ja raskas prosessi. Editoinnin jälkeen valmis versio tallennettiin edelleen nauhalle, joka sitten kuljetettiin fyysisesti sinne, mistä ohjelma lähetettiin.

Nykyään ohjelmat siirretään lähetysyksiköihin palvelimien avulla, joten kenenkään ei tarvitse tallenteita fyysisesti kuljetella.

Myös firman talouden pyörittäminen onnistuu nyt täysin sähköisesti. Kaikki laskut tulevat joko valmiiksi sähköisinä laskuina, tai ne skannataan laskutusohjelmaan. Riku saa ilmoituksen maksettavista menoista, ja laskutusohjelmassa hän tarkistaa laskut ja hyväksyy ne. Vastaavan tuottajan roolissa Riku huolehtii siitä, että tuotannot pysyvät budjeteissaan.

Vuonna 1997 toimittiin paperisten laskujen kanssa. Paperilasku tuli postissa siitä vastaavalle henkilölle,  ja hyväksymismerkintöjen jälkeen lasku toimitettiin reskontraan maksettavaksi. Reskontran avulla tuottajat saivat tietoa menoista ja pysyivät kärryillä budjetista. Ei liene suuri yllätys, että nykyään pankkiasioiden hoitaminen on varsin jouhevaa entiseen verrattuna.

Uusi tekniikka on tuonut liikkumavapautta työntekoon. Yksi vapauttava väline on matkapuhelin, nykyään älypuhelin. Vuonna 1997 Riku soitti puhelunsa lankapuhelimella työpöydän äärestä. Nykyään puhelin korvalla ympäri toimistoa vaeltava Riku on tuttu näky. Aiemmin, kun lankapuhelimen kanssa kulkeminen oli hankalahkoa, Riku näpräsi puhelimen näppäimistöä puheluiden aikana. Vaikka puhelimella voi tehdä nykyään montaa muutakin asiaa, todennäköisesti Riku käyttää sitä puhumiseen edelleen kaikkein eniten.

Yksi asia on ja pysyy, nimittäin paperikalenteri.

Nykytekniikalla kalenteri kulkee puhelimessa, tietokoneessa ja padissa, jolloin tapahtumien synkronointi onnistuu kätevästi. Siitä huolimatta Riku ja moni muu käyttää vielä paperikalenteria. Joillekin se on kaikkein parhaiten toimiva ajanhallintajärjestelmä. Rikulle se on kaikkein varmin tapa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.