Kotona viimein. Hyvä palata takaisin, vaikka suomalaisuus ja sen harmaan vivahteet aina iskevät vasten kasvoja kuin märkä kusinen rätti. Aika tehdä yhteenveto reissusta, suamenkielellä, suamenniemellä ja ukkometsoooo.
Päällimmäisenä on tunne siitä, kuinka kaikki loppui liian aikaisin. Seuraava reaktio on se, että onneksi lähdin. Kolmas ajatus on, että harmittaa palata hyvin järjestetystä ja toimivasta opintokokonaisuudesta sekavaan ja rikkonaiseen sotkuun, vaikka onkin onneksi enää vain opinnäytetyö tekemättä.
Vaihtojakso opetti minulle sen, että tulisin pärjäämään ulkomailla tällä alalla, ja voisin mieluusti asustaa toisessa maassa. Toki näiden tuntemusten taustalla on se, että Englanti ei loppupeleissä ole niin erilainen maa kuin Suomi, joten saatan olla rajoittuneempi kuin luulenkaan. Hirveästi tuntemuksia ja fiiliksiä heti kärkeen, kauhea akka olen.
Nyt tiedän suurien runoilijoiden ja kirjailijoiden luomistuskan – ripulia vasten tuli kirjoittaa siirappisia rakkaudentunnustuksia.
Joulukuun ensimmäiseen viikkoon osui kaikki tehtävienpalautuksien takarajat. Olen hyvin iloinen siitä, että otin ylimääräisenä kurssina akateemisen englanninkielen, sillä olisin muuten ollut täysin kuin kala kuivalla maalla esseen kanssa. Tärkein opetus, minkä kurssilta sain, oli että parempi vain antaa se mitä pyydetään, kuin ampua ympäriinsä löytääkseen maalitaulua. Toki helpotti maalitaulun löytämistä sekin, että kurssilla se kaislikon seasta minulle sormella osoitettiin.
Esseen lisäksi palautettavana oli single camera drama -kurssin ryhmäportfolio, jossa oli kaikkien panostus kiinnitettynä yhteen nivaskaan. Oma panostukseni oli käsikirjoitus ja sen työstön esille tuominen. Sen lisäksi tuli tehdä myös oppimispäiväkirja, jossa tuli vetää omat oppimiskokemukset yhteen 1000-sanan esseeksi. Käsikirjoituskurssiin tuli kirjoittaa henkilökohtainen portfolio omasta TV-sarjaideoinnista ja toinen essee siitä, kuinka edetä valmiista käsikirjoituksesta eteenpäin saadakseen sen televisioon näytille. Yhteinen nimittäjä näille kaikille tehtäville oli heikko mies, joka katsoo menneisyyteen. Jos mahdollista, ensi kerralla olisi aika katsoa oman napansa ulkopuolelle.
Kuten arvatakin, kaikki tehtävät olivat vielä melkoisen vaiheessa viimeisenä iltana ennen palautusta. Istuinkin aamusta myöhään iltaan puuhatessani niitä palautusvalmiiksi, ja pitkään istuminen aiheuttaa vanhassa miehessä vatsaväänteitä. Nyt tiedän suurien runoilijoiden ja kirjailijoiden luomistuskan – ripulia vasten tuli kirjoittaa siirappisia rakkaudentunnustuksia, jotta siltä fantasioiden ihastukselta joku päivä irtoisi seksin rippeitä.
Lopulta sain aikaisiksi palauttaa kaiken ajallaan. Hieman sydän lakkasi lyömästä, kun koulun sähköisessä palvelussa ilmoitettiin tehtäväni olevan myöhässä, jolloin 40% pisteistä leikattaisiin automaattisesti pois. Tämä kuitenkin oli vain vika systeemissä, joten syy ei ollut minun. Tämähän on kaikille meille äärivasemmistolaisille tuttua – koneisto ja systeemi aina lopulta kusevat muroihin, eikä itse pienenä ihmisenä voi muuta kuin raahata alaoven pyöräteline päiväkodin ikkunasta sisään.
Mieleni täyttikin ristiriita: teki mieli jo lähteä kotiin, mutta samalla myös jäädä Falmouthiin.
Perjantaina 8. joulukuuta sai viimein huokaista helpotuksesta ja nukkua yöni hyvin, kun lukukausi tuli tehtävien osalta päätökseen. Syyslukukausi Falmouthissa päättyisi vasta tammikuun lopulla, mutta pakollinen osuus oli käsitelty ennen joulua. Ymmärsin niin, että tammikuun aikana tehtäisiin lyhyt projekti oikeaan työelämään liittyen, mutta sen yksityiskohdat jäivät minulta epäselviksi, sillä pysyttelin kuurona niiltä, ettei sitten vituttaisi rajusti jättäessäni ne viikot väliin.
Tehtävät palautettuani minulla jäi lomailulle puolitoista viikkoa ennen kuin lentokoneeni lähtisi kohti Suomea.
Uskoin tässä vaiheessa helpotuksen olevan se ensimmäinen olotila, mutta mieleni täyttikin ristiriita: teki mieli jo lähteä kotiin, mutta samalla myös jäädä Falmouthiin. Onneksi ennätin katkeransuloisen haikeuden alta vielä ennen lähtöä viettämään aikaa kämppisteni ja luokkatovereideni kanssa. Vinkki seuraavan vuoden alkuun: sen sijaan, että menisitte elokuviin katsomaan The Disaster Artist -elokuvaa, katsokaa mieluummin Roadhouse. Tai chi:tä harrastavasta portsarista tehdään nykyään liian vähän elokuvia.
Mitä tähän loppuun enää muuta sanoa, kuin ne ärsyttävät tutut fraasit, jotka tulevat vaihto-oppilaan suusta:
Menkää! Vaihto muuttaa teijjät, tapaatte uusia ihmisiä, kaikkea jännittävää ja uutta, plaaplaaplaa. Minulle Falmouth ja sen yliopisto palveli täydellisesti, mutta se onkin vain minun tilanteeni. Halusin TV-opintoja, jollaisia en olisi Metropolia Ammattikorkeakoulussa saanut opiskeltua. Ja vaikka kuinka vertailisin Falmouthia Metropoliaan täysin ylivertaisena korkeakouluna, tulee se muistaa, että minulle opiskelu Suomessa on ilmaista, kun taas Englannissa opiskelija ottaa lainaa maksaakseen reilun kymppitonnin hinnan opiskellakseen tätä alaa kolme vuotta. Tällöin tietyn laadun ja tason täytyy olla kunnossa, opetuksen ja opettajien oltava paikalla aina tarvittaessa ja kaluston oltava kunnossa. Tässä tuleekin dilemma, että kannattaako ihmisen satsata kalliiseen hyvään opetukseen vai ilmaiseen, vajavaiseen tunnusteluun. Suomi 100?
Kyllä se on varmasti tärkeämpää saada selville, kuka masturboi kenenkin edessä ja mikä Twitter-vitsi seuraavaksi lopettaa jonkun elämäntyön.
Tämä oli Sykeblogi tältä erää. Kiitos, jos olet vaivautunut lukemaan näitä ja mukava kuulla, jos tästä muutamasta tuherruksesta on ollut jollekin apua. Nyt ei muuta kuin tilanteeseen sopivaa joululaulu soimaan, kinkku uuniin ja papatit pystyyn hankeen.
Vuosi 2017 meni valkoisten julkkismiesten, näyttelijöiden ja TV- ja elokuvamogulien erektioiden alas ajamisessa, joten vuosi 2018 lienee musiikkimaailman vuoro. Meret täyttyvät muovista, luonnonmullistukset huuhtovat ihmisten kodit ja diktaattorit mittailevat kivestensä painoa flirttailemalla ydinsodan ajatuksella, mutta kyllä se on varmasti tärkeämpää saada selville, kuka masturboi kenenkin edessä ja mikä Twitter-vitsi seuraavaksi lopettaa jonkun elämäntyön. Näihin iloisiin tunnelmiin, hyvää elämää kaikille! Ja perään vielä otsikon tuonut laulu.
