Vasemmistoliiton europarlamenttiehdokas Ajak Majok, 21, kirjoittaa sosiaalisessa mediassa muun muassa pullataikinapehmonuorista, sedistä sekä omista vaikeista kokemuksistaan. Ennen tekstien julkaisemista Majok kysyy kuitenkin itseltään: ”Voinko tehdä näin?”
Miten politiikka tuli elämääsi?
Sanon kaikille aina, että se on turhautuminen, mikä sai minut politiikkaan mukaan. Suoritin vuosina 2013-2017 kolmoistutkintoa, eli ammattikoulua ja lukiota samaan aikaan. Opiskeluaikanani ankarat koulutusleikkaukset tulivat arkeeni siten, että siihen mennessä kun olin amiksen kolmannella luokalla, valmistuivat vasta-aloittavat opiskelijat työttömyyteen. 190 miljoonaa euroa leikattiin ammattikoulusta, ja koulutuksen taso laski. Opettajien ahdinko oli kauheaa. Yritykset eivät halunneet palkata oppilaita työssäoppimiseen, eikä valmistumisen jälkeen opiskelijoilla ollut ammattiosaamista, koska yksinkertaisesti sitä ei voi saada ilman lähiopetusta. Katsoin, mitä tässä taustalla on ja totesin: “Okei, tää on valtakunnan politiikan syytä.” Sen myötä kiinnostuin ja aloin selvittää, mitä voisin tehdä. Muutin Helsinkiin ja rupesin tekemään politiikkaa rytinällä.
”Turhautuminen sai minut mukaan politiikkaan.”
Miten kevään vaalikampanjointi on sujunut?
Olemme tehneet kampanjaa ja painaneet kovaa työtä puoli vuotta. Työtä pitää tehdä sen eteen, että ihmiset saavat tietää sinun olevan ehdolla ja olemassa, ja syyn, minkä takia olet. Tämä on 640 0000 asukkaan kaupunki, joten työ on ollut paljon itsensä tyrkyttämistä: “Hei mä oon täällä, mä oon täällä!”
Kampanja on sujunut todella hyvin, meillä oli hyvä tiimi ja hyvä energia – ja se on myös huomattu. Monet ovat laittaneet minulle myös Instagramissa yksityisviestiä. Olen saanut viestejä kaikkialta: Uudesta-Seelannista, Intiasta, Etelä-Afrikasta, Kööpenhaminasta, Iso-Britanniasta, ja jopa Pekingistä. Ihmiset ovat laittaneet viestiä: “kävin juuri suurlähetystössä äänestämässä sinua”, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä?
”Olen saanut viestejä kaikkialta: Uudesta-Seelannista, Intiasta, Etelä-Afrikasta, Kööpenhaminasta, Iso-Britanniasta, ja jopa Pekingistä.”
Ottavatko nuoret mielestäsi yleisesti enemmän jalansijaa politiikassa, huomioonottaen esimerkiksi meneillään olevat nuorten ilmastolakot ja ruotsalaisen aktivisti Greta Thunbergin?
Politiikka on ollut elämässämme jo murrosikäisistä. Se on full-on siellä, ja meidän pitää olla myös full-on politiikassa. Pyysin meidän Suomen Greta Thunbergin, Atte Ahokkaan meidän Ilmastorajat–tapahtumaan kansanedustaja Silvia Modigin kanssa. Se skidi on niin skarppi! Hän järjesti muun muassa koululaisten ilmastolakon ja koordinoi sitä kaikkien ihmisten kanssa. Greta Thunbergit, kaikki me nuoret; junnut – me ollaan täällä, me tehdään hienoja juttuja, ja mä sanon: sedät, vapiskaa.
Mitkä ovat nuorten vahvuuksia politiikassa näihin “setiin” verrattuna?
Jokaisella meillä on kämmenessämme maailman suurin tietokone. Pääsemme nanosekunneissa käsiksi mihin tietoon vain. Se on vaikuttanut meidän ajattelutapaamme ja elämäämme. Me tiedämme niin paljon enemmän kuin nämä “setien” sukupolvet silloin, kun he olivat meidän iässämme. Se on ylivoimainen vahvuus. Meillä on paljon tietoa niin paikallisesti kuin globaalistikin. Mitä on meneillään, mitä ihmiset tekevät? Esimerkiksi se, että me tiedämme Greta Thunbergin, vaikka hän on Ruotsissa, me tiedämme mitä hän tekee. Jos somea ei olisi, me emme tietäisi. Erityinen vahvuutemme onkin se, että näemme teknologisen kehityksen ja työmurroksen kehittymisen. Me nuoret katsomme tulevaisuuteen, ihan vain senkin takia, että suurin osa elämästämme on tulevaisuudessa.
”Me nuoret katsomme tulevaisuuteen, ihan vain senkin takia, että suurin osa elämästämme on tulevaisuudessa.”
Sitten meillä on nämä “sedät”, jotka vähän haikailevat taaksepäin. Ok, katsokaa vaan taaksepäin, mutta maailma menee aika nopeasti eteenpäin. Teidän vastahakoisuutenne vaikka näiden ilmastotoimien kanssa, se kusee meidän muroihin huolella, ja me ei katsella sitä. Se, mistä olen puhunut on se, että todella moni meistä nuorista on tekemässä niitä päätöksiä, joita me tarvitsemme, jotta meillä olisi esimerkiksi ekologinen tulevaisuus, jossa ekosysteemit eivät petä. Jos me jatkamme tällä politiikalla, niin se tulee olemaan todellisuutta siihen mennessä, kun olen 33. Eli noin 12 vuoden sisään. Se on käsittämättömän pieni aika. Meidän nuorten etu on se, että me olemme täällä tekemässä sitä, mikä on välttämättömyys, ei niin, että: ”Mä haluan luoda uraa, enkä tee niitä päätöksiä, mitä pitää tehdä”. Jos ja kun me pääsemme eduskuntaan, ja jos meidät halutaan valita sitten uudestaan, kiva juttu. Mutta nyt tässä pitää tehdä pitkän tähtäimen ratkaisuja ja työtä.
Olet kirjoittanut blogissasi “pullapehmonuorista”. Mitä termi tarkoittaa?
Keskustelin eräässä tapahtumassa kahden vanhemman ihmisen kanssa. He sanoivat: ”Piip nämä pullataikinapehmonuoret, kun eivät saa mittään aikaiseksi, ei saa mittään sanoakkaan, kun niillä menee kaikki tunteisiin aina!” Ajattelin, että itseasiassa minä olen pullataikinapehmonuori, lopeta tuo heti! Tilanteessa en reagoinut mitenkään, mutta tämä jäi mieleeni pyörimään, ja nauroin miltei kyyneleet silmissä termille. Kirjoitin kolumniani ja mietin kuulemaani sanaa. Mielestäni se kuvastaa täydellisesti tätä milleniaalisukupolvea. Meillä on silta konservatiivisen, perinteikkään sukupolven aikaan sekä tähän, mitä elämme nyt. Haluan nähdä, että nykyaika on varsin liberaalia. Ihmisiä kunnioitetaan ja nähdään sellaisina, kuin he ovat. Ihmiset uskaltavat olla haavoittuvaisia omassa kovuudessaan ja rohkeudessaan. Tämä kuvaa mielestäni hyvin pullataikinapehmonuoruutta. Ihmiset ovat kovia, tekevät paljon töitä ja huikeita asioita. Samaan aikaan olemme pehmeitä, ja ajattelemme että ei ole ok, jos et kunnioita ihmisarvoani. Ei ole ok, jos pistät minut johonkin lokeroon, missä en halua olla. Ei ole ok, että vihaat, syrjit ja kiusaat. Tai jos luulet, että sinulla on jokin automaattinen oikeus seuraani.
Olet kirjoittanut someen omista kokemuksistasi Oulussa. Näistä sukupolvikokemuksiksikin kutsuttavista tarinoista ovat muutkin löytäneet itsensä. Minkälaista palautetta olet saanut ihmisiltä?
Juuri palaute on ollut palkitsevinta kansanedustajaehdokkuudessa. Olen saanut puhua niistä asioista, joista olen halunnut kuulla puhuttavan koko nuoruuteni ajan. Olen saanut mandaatin ja alustan tehdä sen. Joka kerta kun julkaisen jonkin asian, olen paskat housussa ja ajattelen: “Voiks mä tehdä näin? Voinks mä tehdä näin?” Loppupeleissä saan jopa 12-vuotiailta viestiä, joissa he kertovat kiinnostuneensa politiikasta. Nämä yksityisviestit saavat kyyneleet silmiini, ja ajattelen: “I’m done. Olen voittanut, olen tehnyt kaikkea, mitä olen halunnut tehdä.”
Kirjoitan, mitä haluan kuulla. Kirjoitan, mitä haluan lukea. Puhun siitä, mitä toivon, että minulle olisi sanottu joskus. Se, että puhuu oman totuuden julki, resonoi jollakin tavalla omassa sukupolvessa. Se, että löydämme toinen toisemme some-aikakaudella, se, että pystyn kommunikoimaan heille suoraan, että he pystyvät kommunikoimaan minulle suoraan. Se on minulle jotenkin niin koskettavaa ja energiaa antavaa. Se saa minut ajattelemaan: Okei, jes. Mistä seuraavaksi puhuisimme?
Ajak Majok Kaupunkiradion Aamujen haastattelussa 8.4.2019, jolloin Majok oli Vasemmistoliiton ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Majok ei tullut valituksi eduskuntaan kaudelle 2019-2023. Ajak Majok on Vasemmistoliiton ehdokkaana Europarlamenttiin, jonka vaalipäivä on Suomessa 26.5.2019.
Pääkuva: Vasemmistoliitto
