Aikojen alussa kävi Suomen Palloliitossa niinkin ikävästi, että joku meni ja hukkasi avaimet. Ne avaimet olivat tarkoitettu oveen, joka olisi avannut tien kansainväliseen jalkapallomenestykseen myös Suomelle. Hiljaista on sen jälkeen ollut.
Nyt meillä on Pukki, vaikkei ole edes joulu. Tunnelin päästä pilkistää valoa, ja sitä valoa me tarvitsemme lisää.
Usein kadonneet asiat löytyvät sieltä, mistä kukaan ei tajunnut niitä etsiä. Täten ilmoitankin Palloliitolle: minä löysin teidän avaimenne. Ne löytyivät urheiluelämäkertojen sivuilta.
Kun vertailee keskenään koti – ja ulkomaisten jalkapalloilijoiden elämäntarinoita, on hyvinkin helppoa löytää vastaus siihen, miksi emme menesty jalkapallossa.
Katsotaan vaikkapa ruotsalaisen tähtipelaaja Zlatan Ibrahimovićin lapsuutta: köyhyyttä, väkivaltaa, rupuisia varusteita. Entäpä Ronaldo? Hän kasvoi mestaripelaajaksi potkimalla puolityhjää palloa Madeiran hyvinkin epätasaisilla kaduilla.
Zlatanin äiti mätki poikaansa puukauhoilla, suomalainen Maaret Kalliossa uppopaistettu jalkapalloäiti tuo treeneihin mokkapaloja ja vaatii keskitystreenien tilalle tunnetaitopajoja.
Jos taas luemme kotimaisten pelaajien kirjoja, ovat tarinat hyvinkin toisenlaisia. Esimerkiksi Jari Litmasen kirjan suurin tragedia syntyy siitä, kun herra joutuu kerran kävelemään itse treeneihin.
Suomalainen pelaaja käy äärirajoilla joutuessaan pelaamaan kerran vuodessa liian viileässä kuplahallissa. Zlatanin äiti mätki poikaansa puukauhoilla, suomalainen Maaret Kalliossa uppopaistettu jalkapalloäiti tuo treeneihin mokkapaloja ja vaatii keskitystreenien tilalle tunnetaitopajoja.
Saa valittaa, jos esittää korjausehdotuksen. Ehdotankin, että käynnistämme hankkeen, jossa kaikki suomalaiset jalkapallojunnut siirretään ulkoruokintaan. Hankkeessa kaikki suomalaiset junioripelaajat siirrettäisiin maamme karuimpaan kolkkaan rakennettuun leiriin. Telttamajoitus, paljon treeniä, rikkinäiset varusteet ja kohtuullisesti ruokaa. Koulun saa unohtaa, koska jalkapalloa ei pelata ylioppilaslakki päässä. Leiri kasvattaisi luonnetta ja voisi tarjota sieltä selvinneille suoran tien Mestareiden liigaan. Lämmitetty tekonurmi on tie divariin, avojalkapeli asfaltilla taas menestykseen.
Ehdotuksesta kauhistuneita vanhempia kehotan tutustumaan ulkomaisten tähtipelaajien tarinoissa etenkin niihin kohtiin, joissa ostetaan isälle huvijahti ja äidille viinitila Ranskasta. Miltäs sitten kuulostaa?
Kirjoittaja on Metropolian käsikirjoittajaopiskelija
