”Yliopisto-opiskelu on tosi paljon yksin kirjastossa istumista. Sen vastapainoksi on ihanaa tehdä jotain yhdessä omien opiskelukavereiden kanssa.” Yhteisöllinen Valtsikan speksi viihdyttää, mutta tarttuu myös filmimaailman #metoo-kohuun.
Ulkona vihmoo räntää, mutta Helsingin Pop & Jazz Konservatorion aulassa on levollinen tunnelma. Käytävässä parveilee venytteleviä ja eväitään nauttivia Helsingin yliopiston valtiotieteen opiskelijoita. Käsillä on Valtsikan speksin ”Kuka tahansa meistä” viimeinen harjoitusviikonloppu ennen tulevaa esityskautta. Tapaan speksin tuottaja Aino Poroilan ja käsikirjoitusvastaava Meri Truhposen ennen kuin he siirtyvät harjoittelemaan loppukumarruksiaan.
Korkeakoulujen vuosittain järjestettävissä spekseissä on kyse vuorovaikutteisesta opiskelijalähtöisestä teatterista, jossa yhdistyvät uudelleen sanoitetut hittibiisit, näyttävät tanssinumerot sekä yleisön oikeus keskeyttää esitys milloin tahansa huutamalla ”Omstart!”, jolloin esiintyjien on näyteltävä äskeiset tapahtumat uudelleen toivotulla tavalla.
Poroila ja Truhponen kertovat Valtsikan speksin olevan avointa ja yhteisöllisyyttä lisäävää harrastustoimintaa kaikille tiedekunnan jäsenille. Mukaan pääsemisen edellytyksenä on motivaatio ja kyky sitoutua produktion aikatauluihin.
Valtsikan speksiä kutsutaankin sosiaalispeksiksi, sillä mukaan haluaville ei järjestetä pääsykokeita. Sen sijaan kaikilla on mahdollisuus kokeilla lavalla tarvittavia taitoja useita viikkoja ennen lopullisia valintoja. Innokkaita esiintyjiä saattaa päätyä mukaan runsaasti – tänä vuonna lavalla nähdään jopa 26 näyttelijää.
Itsekin näyttelijänä toiminut Truhponen pitää hienona sitä, että esiintymään voi päästä, vaikkei aiempaa harrastuneisuutta olisikaan.
”Sosiaalispeksissä kaunista on se, miten ihmisistä, jotka eivät ole ikinä olleet teatterin lavalla, kuoriutuu niin hyviä esiintyjiä.”
Valtsikan speksi kasvaa vuosi vuodelta. Lähes satapäinen joukko luo painetta tuotannolle.
”Joka vuosi pohditaan, onko meillä resursseja pyörittää näin isoa produktiota, mutta tähän saakka kaikki on ollut sen arvoista”, Poroila vakuuttaa.
Kuten useimmat speksaajat, Poroila ja Truhponenkin ovat viihtyneet harrastuksen parissa kauan. ”Ilman speksiä en tuntisi puoliakaan niistä ihmisistä, joita tunnen”, Poroila sanoo.
Speksi on paitsi improvisaatiota, meemejä ja musiikki-ilottelua myös vakavia aiheita. Valtsikan speksille on aina ollut ominaista yhteiskunnallisuus, joskin sen määrä on vaihdellut. ”Viime vuonna tuli palautetta, että miten tämä ei ole yhtään poliittinen”, Poroila nauraa.
Esitysviikon koittaessa lähes vuoden kestänyt työ on tullut viimein päätökseensä, ja on aika nauttia lopputuloksesta. Lähes kolmetuntisen show’n aikana ratkotaan Hollywoodin kultakauden elokuvamaailmaan sijoittuvaa murhamysteeriä. Tänä vuonna kantaaottavuus näkyy yhteiskuntaa ravistelleen #metoo-aiheen käsittelynä.
Teema on selkeästi läsnä myös itse esityksen arvoissa. Kun eräs kohtaus keskeytyy ”Omstart suudelkaa!” -huutoon, lavalla oleva näyttelijä nostaa kätensä ylös rastin merkiksi ja vastaa määrätietoisesti ”Ei, en suostu!”, jolloin yleisö puhkeaa aplodeihin.
Speksin suolana on se, ettei kukaan voi ennalta arvata, mitä illan aikana tulee tapahtumaan. Milloin katosta tipahtaa sydämiä ja saippuakuplia, milloin viulisti heittää kärrynpyörän tai koko näyttelijäjoukko tanssii letkajenkkaa lavan ympäri. Loppukumarruksissa toisiaan käsistä pitelevistä speksaajista huokuu keskinäinen kunnioitus, rakkaus ja yhdessä tekemisen ilo. Se välittyy katsojalle niin, että vielä kotimatkallakin hymyilyttää.
Teksti: Sanni Puumala
Kuvat: Meri Truhponen
